Kroonista draamaa ja poronvaljaita

Tänään kävin taas fyssaria tapaamassa. Hirveästi ei ollut uutta auringon alla... Ehkä ihan pienenpienenpienenpientä heräämistä oon havainnut varmaan tehtyjen satojen tiettyjen toistoliikkeiden jälkeen lonkan lähentäjissä, siis että jotenkin myös "pää käsittää" että mulla sellainenkin lihasryhmä lonkan alueella on ja pienenpienenpieniä värähdyksiä oon saanut niissä lihaksissa aikaiseksi. Mutta lonkan loitontajat ovat yhä ongelma ja se lonkankoukistajan surkea toimivuus ja isot kivut kaikissa jalan liikuttamisessa ja erityisesti jalan noston yrityksissä on se isoin ongelma. Yhä, aina vaan, vaikka kuinka vyön tms. avulla koitan lonkankoukistajaa herätellä, ei toimivuutta oo myöskään tullut. Lonkkaa mä koukistan niin, että nostan jalkaa käsillä. Great...

Se kipu, mikä mulla on myös viime aikoina tullut levossakin tekonivellonkan "sisälle" on mysteeri. Tai no, mun on myönnettävä, että oon touhottanut ja suorittanut viime aikoina kotona liikaa. Ja myönnän myös kävelleeni taas kerran kotona viime aikoina ilman tukea. Tästä kun kerroin fyssarilleni, hän sanoi, että järki pitää pitää mukana - että ei pidä tehdä liikaa, kipua pitää kuunnella ja että jos tilanne selkeästi menee nykyisestäkin takapakkia ilman tukea kävelystä ym., on järkevintä ehdottomasti pitää se yksi keppi vähintään sisällä koko ajan matkassa. Ja hommata vaikka joku hieno kävelykeppi kotiin, jos kyynärsauva tuntuu liian "hankalalta" aina ottaa matkaan sisällä.

Homma kun on se, että tässä tuo toinenkin lonkka kipuilee ja muljahtelee myös aina vaan enemmän ja huononee... Mulla vaan on ollut sellainen turhan jääräpäinenkin asenne välillä nyt viime aikoina, että nyt hitto tästä toivutaan, tsempataan täysillä ja suoritetaan, kävellään ja eletään normaalisti! Mutta ei se homma vaan mene mun tapauksessa niin, mä vaan teen sillä ylisuorittamisella itselleni hallaa.

Päätettiin kokeilla, olisiko mun tekonivellonkassa viime aikoina olleisiin lepokipuihin apua, jos mun selkää saataisiin hiukan venytettyä. Jos kivut johtuisivat osittain myös selästä? Tuota venytystä voidaan tehdä varsin kevyesti mutta samalla tehokkaastikin sellaisella selkäkippilaitteella, jota käytiin vilkaisemassa fysioterapian salilla. Sitä mun olisi tarkoitus käydä vielä joulukuun aikana muutaman kerran kokeilemassa.

Fyssari halusi kokeilla selän hellävaraista venytystä myös "selkäremmeillä", en tiiä miksi niitä oikeasti kutsutaan :) "Kaikenlaisia vehkeitä", totesin, kun ne remmit näin. Tuli mieleen jotakin ihan muuta kuin mitkään fysioterapiassa käytetyt välineet, heh... :D

Menin makaamaan selälleni, polvet hiukan koukussa, jalkapohjat tukea vasten, hoitopöydälle. "Mulle tulee ihan fiilis, että oisin joku joulupukin poro, jota tässä valjastetaan", naureskelin, kun niitä remmejä viriteltiin alaselän alle ja vyötärön ympärille. Fyssaria huvitti mun kommentti. "Viimeksi oon ollut porona päiväkodin joulujuhlassa 30 v sitten", sanoin :) Siitä sitten fyssari otti remmien päät omiin käsiinsä ja veti hiljalleen. Se tuntui alaselässä siltä, että jotakin lievää "vetoa" on, muttei sen kummempaa. Ei kuulemma pidäkään tuntua. Jälkikäteen mulla saattaa kuulemma tuntua hiukan kipua tai epämiellyttävää tunnetta pari päivää.

Tuntuu kyllä nyt, että kipua on sekä alaselässä että lonkissa. Itse asiassa aika paljonkin tuossa leikatussa. Mutta nää kivut johtuvat varmaan myös siitä, että kokeiltiin tänään myös fysioterapian salilla, miltä musta tuntuu ja miten pystyn tekemään jalkaprässiä niin maaten kuin vähän istuvammassakin asennossa. Verrattiin tilannetta samalla myös viime kesään... Nuo liikkeet olivat mulle lähes mahdottomia tehdä tänään :( Sattui aivan älyttömästi tohon leikattuun lonkkaan ja jalka ei vaan pysynyt siinä prässin "jalkatuella", tai mikä se levy onkaan nimeltään mihin jalat tuetaan, vaan putosi melkein holtittomasti siitä alas jos en käsillä pitänyt kiinni. Onnetonta :( 

Siis tilanne on nyt jopa surkeampi mitä oli kesällä!! Vaikka mä oon kuinka yrittänytkin ja harjoitellut ja on koitettu ties mitä, ilmeisesti mulla nuo lonkan lihakset ja kudokset vaan koko ajan menee huonompaan ja huonompaan, jos/kun niihin ei vaan saada ja oo saatu toimivuutta kaikesta tekemisestä ja yrityksestä huolimatta. Kyllä tuntui todella lannistavalta. Mutta ei auta kuin jatkaa vaan ja harjoitella kaikella mahdollisella tavalla mitä vaan pystyy... Kun nuo kivut vaan jotenkin saatais myös aisoihin, niihin kun ei särkylääkkeetkään välttämättä tehoa.

Että tämmöstä. No, sovittiin, että ilmoittelen, onko noilla selän venytysliikkeillä jatkossa mitään apua näihin uusiin lepokipuihin. Jos on, saattaisi syy olla osittain mun selässä myöskin, vaikkakaan se ei tuota mun lonkan lihasten/kudosten heikkoutta selitäkään. Seuraavan kerran meen käymään fyssarilla joskus ensi vuoden alkupuolella. Toiveissa on, että mulla se kuntoutusrupeamakin olisi mahdollisimman pian... (Kun ne paperit polilta saataisiin vaan etenemään! Täytyy huomenna taas kerran soittaa sinne, mikä on tilanne, kun ei papereita tänäänkään vielä näkynyt.) Onhan tää mun koko kuvio melkoinen, "krooninen draama", kuten fyssarini osuvasti tilanteen ilmaisi :) Sitähän se on.

Kroonisesta draamasta tuntui, tosin täysin eri tavalla kuin minä, kärsivän myös eräs arvostelija-ohjeistajahenkilö, joka tänään päätti sulostuttaa mun iltaani kertomalla "hyviä vinkkejä" mun tilanteeseen ja mitä pitäisi hänen mielestään tehdä, kuntouttaa tai olla tekemättä. En jaksanut oikein tällaista ohjeistusta kuunnella, vaan sanoin tälle henkilölle ihan suoraan, että tässä keskustelun aikana tämä mun tilanne ei kyllä muutu, vaikka kuinka ohjeistaisit. Ja että kun et ymmärrä tätä mun tilannetta, etkä ole vastaavia asioita ja sairauksia/toipumisprosesseja itse kokenut, niin älä viitsi arvostella ja ladella omia ohjeita, kun näitä ohjeita muutenkin satelee joka puolelta. Ihmiset ehkä tarkoittavat ainakin pääosin hyvää ohjeillaan ja vinkeillään, ja niin tämäkin henkilö varmasti tarkoittaa ja varsinkin kun ei muuta voi kuin katsoa sivusta tätä mun "taaperrusta", mutta kun tämä mun tilannekin on niin erityislaatuinen ja normaaleista toipumisprosesseista poikkeava, niin ihan tarkka käsitys asioista oikeasti on vain mulla, mun ortopedilla, työterveyslääkärillä sekä fyssarillani. Me kaikki jos kerromme oman näkemyksemme mun tilanteestani, tullaan lopulta aika tarkkaan kuvaukseen mun kuvioista ja niiden aidosta haasteellisuudesta. Ei mun epikriisissä turhaan lue "hankala tilanne." Mutta mä en rupea enää selittelemään ja todistelemaan mun tilannetta kenellekään sellaiselle, joka ei ymmärrä tai varsinkaan edes yritä ymmärtää - mieluummin mä elän niin normaalisti kuin mahdollista ja jos tarvetta, käsittelen asioita ja juttelen niistä sellaisten ihmisten kanssa, jotka oikeasti ymmärtävät ja tietävät, vaikkapa omakohtaisesti, mistä mä puhun.

Mä en tarvitse ympärilleni ymmärtämättömiä ihmisiä. Jos mun diagnoosiani ja tätä lonkkavikaa ei vastapuoli ymmärrä, olkoon ymmärtämättä. Ympäröin itseni hyvällä, positiivisella energialla sekä ymmärtäväisillä, iloisilla ja positiivisilla tyypeillä! :)

Nyt mä lepuutan loppuillan näin...