Kipuilua, tunnelukkoja ja papereiden metsästystä

Olipa pitkästä aikaa melko hankala viime yö. Nukkumaan meneminen meni turhan myöhäiseksi muutenkin... Mutta sitten mulla oli lepokipuja molemmissa lonkissa sen verran, että olo oli tosi levoton ja inhottava. Nyt enemmän kipuja oli tuossa leikatussa, mikä on ollut kyllä suht harvinaista. Tuntui sellaista tykytystä ja pistäviä tuntemuksia, ihan niinkuin luut oisivat aistineet sen, missä tekonivelen reunat ovat ja ne reunat olisivat jotenkin hanganneet yhteen luun kanssa. Vaikea selittää tota tunnetta! En tiiä olinko ollut jotenkin huonossa asennossa vai vaikuttiko tilanteeseen se, että olin viikonlopun aikana kokonaisuudessaan aika paljon (siis liikaa) jalkojen päällä siihen verrattuna, mitä normaaliarkena oon ja kannattaa olla. Särkylääkkeet tehosivat jotenkin, mutta en silti oikein hyvin saanut nukutuksi. Onneksi nyt on taas parempi vointi...

Mutta muuten tunnelmat on olleet aika hyvät, helpottuneet jotenkin. Eilen mietin, että perjantaina aukesi selkeästi jotakin tunnelukkoja jostakin hyvin syvältä itsestäni, kuten aiemmin kirjoitinkin. Oli hyvä kohdata niitä tunteita ja käsitellä kunnolla niin ajatuksia kaukaa menneisyydestä kuin myös samalla nykyisestä elämäntilanteestakin. Lauantaikin meni osittain näitä ajatuksia läpikäyden. Luin myös mielenkiinnosta, mitä tunnelukot ovat, mihin ne liittyvät ja jos niitä on, miten niitä saadaan avattua ja asioita käsiteltyä. Jokaisella on tietysti omat ratkaisunsa ja tapansa asioita käsitellä, mutta vaikeiden asioiden kohtaaminen silmästä silmään on esimerkiksi yksi käsittelytapa. Se oli se juttu, joka mulle perjantaina tietyllä tavalla tapahtui ja hyvä niin, olin tosi helpottunut jälkikäteen. Taisipa näin käydä myös sen perjantain keskustelun toisellekin osapuolelle, luulen. Tai ainakin niin toivon :) 

Noista erilaisista tunnelukoista ja niihin liittyvistä asioista voi jokainen niin halutessaan etsiä tietoa, asiallista sellaista tästä aihepiiristä on netti pullollaan. Erilaisia tunteita, erityisesti vaikeita, ei koskaan kannattaisi kahlita, jättää sivuun tai yrittää sulkea kokonaan itsensä ulkopuolelle, vaan ne pitäisi käsitellä jollakin tavalla. Muuten ne saattavat tulla jossakin vaiheessa elämää hyvin haitallisestikin esille. Ei tunteiden ymmärtäminen ja käsitteleminen todellakaan mikään helppo juttu ole (eikä mulle varsinkaan ole ollut, koska oon lähes koko aikuisikäni tottunut olemaan "se pärjääjä, aina positiivinen ja vahva tyyppi"), mutta ei tarvitse ollakaan. Se kuitenkin jo auttaa, kun tiedostaa omia tunteitaan ja on valmis miettimään, mistä ne ehkä saavat alkunsa. Siitä on sitten hyvä lähteä asioita pohtimaan ja käsittelemään lisää.

Sen tässä huomaa hyvin, että mulla on selkeästi menossa yksi elämäni isoimmista vaiheista. Nyt on sellainen elämäntilanne, että on vaan välttämätöntä kohdata asioita silmästä silmään, hyväksyä oma itsensä taas uudestaan, sopeutua, lopettaa se aina vahvan esittäminen ja näyttää tunteitaan. Tämä kaikki on vaan hyväksi, niin mulle kuin läheisillekin. Mutta silti täytyy jatkaa eteenpäin ja muistaa aina, että asiat voisivat olla pahemminkin. 

Kylläpäs meni syväluotaamiseksi :D Mutta välillä tämmöstäkin eikä vaan jotain yleisluonteista höpinää päivittäisistä tapahtumista...

Soitin muuten taas tossa heti aamusta niin fysioterapiaan, josta varasin uuden ajan fyssarille tälle viikolle, kuin myös kirurgian polille. Niitä mun pyytämiä papereita kun ei oo vaan kuulunut vieläkään. Nyt kävikin ilmi, että paperit ovat kyllä siellä jo mulle lähdössä, mutta niitä ei ole saatu lähetettyä, kun niistä puuttuu hoitavan lääkärin allekirjoitus/allekirjoituksia ja lääkäri ei ole ollut paikalla. 

Mulle luvattiin nyt sitten tän päivän aikana selvittää, miten paperit saataisiin mulle eteenpäin. Luulisi olevan jokin käytäntö, miten toimitaan, jos joku tietty lääkäri on vaikkapa lomalla tai reissussa eikä pääse papereita allekirjoittamaan... Muutenhan jotkut kiireellisetkin paperit jumittavat polilla ties kuinka pitkään! Mulla ei nyt niin kiire periaatteessa ole, mutta jos en olisi varannut työterveyslääkärille aikaa toissaviikolle, mulla ei vieläkään olisi mitään lausuntoa/sairauslomapaperia toimitettavaksi eteenpäin. Tokihan mun siis oli pakko tuolla työterveydessä muutenkin käydä "tilannekatsauksessa", mutta kuitenkin. Itse näiden papereiden perään täytyy kyllä todella aktiivinen olla. 

Mä ymmärsin, että nyt myös kuntoutukseen liittyvä maksusitoumus yhä junnaa siellä polilla kun siinä ei ole tarvittavia allekirjoituksia. Sekin olisi kiva saada pikimmiten eteenpäin, jotta se kuntoutukseen pääsy ei kovin pitkän ajan päähän venyisi. No, josko tänään saisivat selvitettyä tilannetta... Lieköhän on vielä kyseltävä tilanteesta lähipäivinä? :)

Tässä mä oon muuten viime perjantai-iltana :) (Takki ja kepit sävy sävyyn, hah...)