Juhlapäiviä

Jotenkin mulle tulee nyt mieleen Nalle Luppakorvan yksi jakso, jossa vietettiin nimipäiväkekkereitä. Se alkoi sillä, että Luppakorva kertoi, mitä on luvassa. "Tänään on hyvin tärkeä päivä. Minulla on kutsut! Ei sen kummemmat, vaatimattomat nimipäiväkekkerit. Oikeastaan en ole kutsunut ketään, vieraat tulevat kuitenkin - kaikki naapurit."

Tyttö tykkäsi pienempänä, sellaisena pari-kolmevuotiaana, tuosta jaksosta hirveästi, ja osasi nuo Luppakorvan sanomiset täysin ulkoa :) Tuli mietittyä ajan kulumista kyynel silmäkulmassa, kun olimme koko perhe tänään alkuillasta tytön eskarin joulujuhlassa ja eskarilaisilla oli siellä muutama laulu- ja leikkiesitys. Siellä tyttöni reippaasti esiintyi ja lauloi. Muistelin samalla omia eskariaikoja, silloin esitin joulupukin poroa meidän päiväkodin joulujuhlassa punaisine korkokenkineni ja ai että olin ylpeä roolistani :D 

On se kummaa tämä ajan kuluminen... Silloin 1984 mun vanhemmat olivat katsomassa (veli ei ollut vielä syntynyt silloin) mun ja muiden ikäisteni eskarilaisten juhlaa ja tänään olin itse vanhempana yleisössä. Yleisössä istui tänään perheineen myös silloin 1984 samaan aikaan eskarissa ollut ystävänikin, jolla myös on lapsi nyt samassa eskarissa mun tytön kanssa. Näin se elämä menee.

Eskarin joulujuhlan askartelutuokiossa...

Ai niin, tytön yksi hoitajista tuli erikseen mulle sanomaan päiväkodilla, kuinka oli nähnyt mun ja Pauliinan kirjoituksen Niveltieto-lehdessä ja että oli tosi hyvä lehtijuttu. Olipa mukavaa saada tällaista palautetta! :) Tämä hoitaja kuulemma itsekin kuuluu Nivelyhdistykseen. Sanoi myös, että on tosi tärkeää tuoda julki, että myös nuorilla on nivelsairauksia eikä vain vanhemmilla ihmisillä. Nuorten näkökulmat asiaan ovat myös oleellisia. Niinpä!

Tänään on myös meidän 8-vuotishääpäivä. Mitenkään erityisemmin juuri tänään emme juhli (ehkä tässä lähiaikoina myöhemmin, jos lapset saadaan hoitoon), mutta sain kyllä mieheltä ihanan kukkakimpun tänään.

8 vuoden aikana on tapahtunut kaikenlaista... Lasten syntymät muutaman vuoden sisällä, ihanaa mutta rankkaa pikkulapsiarkea, kiireistä mutta onnellista arki- ja työelämää. Vuosiin mahtuu myös muutamia pysähdyksen paikkoja, viimeisempänä tää mun tilanne. Isoista mullistuksista tai pysäytyksistä on kuitenkin se hyöty, että on pakko puhua asioista niin suoraan kuin mahdollista, sillä muuten ei kukaan tiedä, missä mennään ja mitä toinen ajattelee. 

Helppoa ei ole kuluneen vuoden aikana ollut, mutta me kyllä aina selviämme tavalla tai toisella ja löydämme keinot jaksamiseen ja toistemme tukemiseen. Lasten kasvua on myös hienoa seurata. Oon todella, todella ylpeä ja kiitollinen meidän reippaista ja ihanista lapsistamme, koko perheestämme sekä puolisostani. Enempää ei kai voi todetakaan...