Tuumailua (eli ei mitään ihmeellistä kerrottavaa)

Istun tai oikeastaan lähes makaan tällä hetkellä terassilla. Siis täällä omalla takapihalla, en missään kuppilassa :) 

Nyt sentään jaksaa olla täällä ulkona, päivällä oli niin tukahduttavaa, että pysyttelin lähinnä sisällä ilmalämpöpumpun viilentämässä olkkarissa välillä maaten, välillä vähän liikkuen. Täällä ulkona tuuleekin nyt ihanasti, oikein sellainen trooppisen lämmin kesätuuli.

Huomenna ois tarkoitus mennä taas fysioterapian salille, jonne saan halutessani kyydin. Kaikki on kiinni nyt vaan siitä, etten ole huomenna yhtä jumiutunut ja kipeä mitä olin tänään. Lonkassa on myös tuntunut ja kuulunut inhottavaa lonksahtelua äkkiliikkeissä erityisesti, jos jalka on ihan rentona ja sitten koitan liikuttaa sitä yhtäkkiä. 

Nämä ovat lauantaisen liikkeellä olon perinteisiä jälkituntemuksia... Henkisesti tekee aina tosi hyvää olla ihmisten ilmoilla, mutta fyysisesti se seisominen, kävely ja liikkeellä olo ei sitä teekään. Se on todella kumma juttu, joka ihmetyttää niin mua kuin hoitavia henkilöitäkin, vaikka esim. kävelyn pitäisi olla ihan perusjuttuja, joita heti lähdetään harjoittelemaan lonkan tekonivelleikkauksen jälkeen ja jonka pitäisi tehdä hyvää ja vähentää mahdollisia jumi- tai kiputuntemuksia jne. Samoin fysioterapialiikkeiden pitäisi tehdä hyvää; vahvistaa lihaksia, kudoksia, auttaa hermotusten palautumisessa jne. Mutta näin ei ole käynyt muuta kuin siinä asiassa, että mä pystyn olemaan mahallani lattialla ilman kovinta kiristyksen tunnetta ja aivan aavistuksen paremmin saan reittä alustasta ylös tuossa asennossa. Muut ongelmat sen sijaan jatkuvat ja niistä kipuilu, jalan nostamisen/liikuttamisen vaikeus (lonkasta lähtevä liike) ja kävelyn vaikeus häiritsevät ehdottomasti eniten normaalia elämää. Tämänpäiväisellä voinnilla mun ei kannata salillekaan mennä, sillä se vaan pahentaisi tuntemuksia, koettu on, pitää siis odotella ensin mahdollisimman hyvää ja kivutonta olotilaa ja vasta sitten mennä salille.

Odotan mielenkiinnolla tulevaa hermoratatutkimusta ja ortopedin tapaamista. Muutamia kysymyksiä on jo ortopedille mietittynä, mutta pitää nyt vielä miettiä kaikki mua askarruttavat asiat ja kirjata ne ylös. Toivon positiivishenkistä tapaamista, jossa voidaan käydä läpi kaikki mahdolliset asiat huolella läpi, vaikka tietysti menenkin tapaamiseen vähän "meniköhän kaikki kuten pitää" -meiningillä... Mutta uskon silti, että tapaaminen on oikein hyvä, ortopedini tietäen. Nyt toivon saavani myös tarkemman kuvauksen ja tiedon siitä, mitä mun tilanteelle voidaan tehdä ja voidaanko ja millaiseen kuntoon ihan oikeasti mun oletetaan toipuvan.

Tänään on kuukausi siitä, kun mun edellinen sairauspäivärahahakemus oli mennyt Kelalle. Vieläkään ei päätöstä näy eikä kuulu, joten soittelin päivällä asiakaspalveluun, josta myöskään ei osattu kertoa, missä päätös viipyy. Ilmeisesti päätösten käsittelijät ovat eri porukkaa kuin nuo puhelinpalvelussa työskentelevät... Kerroin vielä, että uusikin paperi on jo tulossa Kelaan lähiaikoina, joten kohta siellä on kaksi jatkohakemusta odottamassa.

Asiakaspalveluhenkilö kysyi, onko mulla kuinka kiire sairauspäivärahalla ja "haittaako, jos nämä kaksi hakemusta ratkaistaan myöhässä ja rahat maksetaan 25 päivän viiveellä?" Johon vastasin, että no oishan se ihan hyvä muutakin rahaa saada kuin pelkkä lapsilisä, sillä ei kovin pitkälle eletä eikä lainoja maksella... "No minäpä laitan tämän kiireellisenä eteenpäin." Toivotaan, että ehtisivät tehdä päätöksen tuosta vielä ihan lähipäivinä. Onneksi meitä on kuitenkin kaksi aikuista tässä perheessä ja edes toinen on töissä... Minäkin toivottavasti taas työkykyinen niin pian kuin vaan suinkin mahdollista.