Tosi mukava mökkeilyreissu oli kyllä. Sää oli tosi helteinen ja vaikka välillä kuumuus ärsyttikin vähän jokaista, oli kuitenkin tosi mukavaa, että ulkona vietettiin lähes kaikki päivät ainakin pääasiassa. Nähtiin myös sukulaisia ja jalkapalloa vahdattiin telkkarista, tottakai. Appivanhemmille suuri kiitos "täysihoidosta!"
Asiasta lonkkaan; eilen löysin netistä sattumalta mielenkiintoisen väitöskirjan (tai lopputyön? En ole varma, kummasta on kyse) 2000-luvun loppupuolelta. Se käsitteli mm. synnynnäisten lonkkadysplasioiden tyyppejä, syitä, seurauksia ja lonkan tekonivelleikkausten sekä osteotomialeikkauksien tuloksia ja mahdollisia komplikaatioita nuorilla potilailla. Sivuja oli 128, mutta luin nämä kaikki heti suurella mielenkiinnolla. (Todettakoon tässä, että oon myös omasta diagnoosistani huolimatta ollut aina muutenkin lääketieteestä kiinnostunut, aikanaan hain lääkikseenkin, joten luen välillä muutenkin lääketieteellisiä tutkimuksia ja muita artikkeleita...)
Mitäpä tuosta tutkielmasta selvisi? No, esimerkiksi se, että mun toipuminen/toipumattomuus omasta tekonivelleikkauksesta ei ehkä olekaan niin omituista tai erityisen hidasta. Tutkimustuloksissa mainittiin mm. se, että jos tekonivelleikatulla potilaalla on leikkausta edeltävästi ollut vajaakehittynyt, väärässä kohdassa sijainnut lonkkamalja ja epämuodostunut reisiluun nuppi (kuten mulla), on leikkaustulos huonompi ja komplikaatiot yleisiä leikkauksen vaativuuden vuoksi. Näin varsinkin on silloin, jos dysplasia on todettu yllättäen vasta aikuisiällä (ja suuri osa aiemmin huomaamattomista lonkan dysplasioista todetaan keskimäärin 30-35 -vuotiailla ja yleisemmin naisilla!). Aika isokin osa näiden syiden vuoksi leikatuista on joutunut käyttämään keppiä/keppejä kävelyn tukena sekä ennen leikkausta mutta mun yllätyksekseni pitkään myös leikkauksen jälkeen. Jopa niin, että keppi on jäänytkin kävelyn tueksi, koska monelle jää leikkauksen vuoksi ontumista.
Mistä tuo ontuminen sitten vielä leikkauksen jälkeenkin johtuu? Sitä oli tutkittu myös ja lyhyesti muntyyppisen tilanteen ollessa kyseessä se johtuu siitä, että leikkauksen jälkeen tai leikkauksen vuoksi yleisesti jää heikkoutta sekä keskimmäiseen pakaralihakseen että lonkan lähentäjiin ja loitontajiin. Hermovauriot ovat myös melko yleisiä dysplastisten lonkkien tekonivelleikkauksissa sekä osteotomialeikkauksissa. Lisäksi sitten vielä muitakin komplikaatioita voi ilmetä joko heti leikkauksen jälkeen tai myöhemmin - tulehduksia tai mm. nivelen väärästä asennosta, liukupinnan kulumisesta tai nivelen jonkun osan irtoamisesta johtuvia komplikaatioita.
Mietin eilen aineistoa lukiessani, että "mitä ihmettä, nämähän kuulostavat just samantyyppisiltä oireilta mitä mulla on!" Ja että miksi en ole ollut tällaisista asioista kunnolla tietoinen ennen leikkausta enkä sen jälkeenkään. Aika vähän mulle on lääkärien toimesta kerrottu näistä kaikista asioista ja itse olen sitten ihmetellyt, miksi toipuminen on vaan kestänyt ja vaikuttaa kestävän. Ei se riitä, että kerrotaan vaan ympäripyöreästi, että "toipuminen kestää pitkään" tai että "kyllä siitä ajan myötä ihan hyvä tulee."
Nyt mä vasta alan ymmärtää, kun näitä materiaaleja olen löytänyt apua etsiessäni ja tilannettani ihmetellessäni, että todellakin omistan spesiaalilonkan ja että todellakaan ei pidä verrata omaa toipumista muihin lonkkaleikattuihin - tai korkeintaan heihin, joilla on lonkan dysplasiaa hoidettu leikkauksilla.
Jos jotakuta lukijaa kiinnostaa tämä kyseinen väitöskirja, löytyy se osoitteesta
https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/22514/totalhip.pdf?sequence=2
Miltä teistä lukijoista tämä teksti/tilanne vaikuttaa? Kuulostaako "mun tapaukselta?"
No mutta se tästä lonkkapaasauksesta tällä erää :) Nyt keskityn maisemien katseluun...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Toivottavasti blogilla oli hyvä kiinteyttävä vaikutus tai se säväytti muuten jollakin tavalla! ;) Jokainen kommentti ja mielipide on arvokas, mutta en kuitenkaan julkaise asiattomia ja provosoivia kommentteja, joilla ei selkeästi ole muuta tarkoitusta kuin yrittää aiheuttaa mielipahaa joko minulle tai muille blogin lukijoille. Mietithän ensin, mitä kirjoitat. Arvostan eniten kommentteja, jotka annetaan reilusti ja avoimesti omalla nimellä ja tällaiset kommentit tulevat varmemmin julkaistuiksi.