"Siipiinsä keijupölyä hän hieroi aamuisin, että vastatuulessakin lentää jaksaisi..."

Eilen vietimme ystäväni kanssa karaokeiltaa oikein iloisissa merkeissä. Lähdettiin jo hyvissä ajoin keskustan karaokebaariin ja siellä oltiinkin ekat laulajat. Mä aloitin laulamisen ja ystävä jatkoi. Mahtavaa, kun karaokevetäjä alkoi yhtäkkiä laulaa kakkosääntä ystävän ekan biisin mukana, mulla meni kylmät väreet! Samaten kylmät väreet menivät kun ystäväni lauloi Chisun biisin "Yksinäisen keijun tarina", josta tuo tämän tekstin otsikkokin on. Mielettömän hieno kappale! Koskettavat sanat kyllä myös, jotenkin itsekin osaan niihin samastua juuri tässä elämäntilanteessa...

"Siipiinsä keijupölyä hän hieroi aamuisin

Että vastatuulessakin lentää jaksaisi

Kovat oli ajat ollu hällä takana

Mut kuka uskois et on olemassa surullisia keijuja?"

Saatiin laulaa monta biisiä, myös duettokin (osittain kaksiäänisesti!), ennenkuin väkeä alkoi olla baarissa jo tungokseksi saakka, joten sitten siirryttiin seuraavaan paikkaan lauluja jatkamaan. Oli mielettömän kivaa laulaa pitkästä aikaa taas oikein kunnolla eikä se jäänyt vain muutamiin biiseihin tai vaan yhteen lauluvuoroon, kuten se usein tuppaa jäämään, jos karaokeen menee liian myöhään illalla. Mä niiiiin nautin laulamisesta ja esiintymisestä! Kyllä sai taas sekä purettua huonoa että ladattua positiivista energiaa itseensä!

Tänään käytiin ystäväperheen mökillä kesäpäivää viettämässä ja samalla reissulla haettiin tyttö viikonloppureissultaan kotiin. Kyllä oli väsynyt reissaaja ja mökillä parhaan ystävänsä kanssa ulkopuuhissa, trampoliinilla pomppiessa ja uidessa itsensä ihan väsyttänyt neiti :) Nukahti takapenkille nopeasti ja kotipihaan tullessa oli tyttö niin väsynyt, ettei olisi halunnut lähteä autosta pois ollenkaan vaan mielellään olis jäänyt autoon nukkumaan :D Sitä itkeskelikin aikansa. Mutta sisälle tultiin ja nopeasti lapset täälläkin saatiin omiin sänkyihinsä unten maille.

Unta tässä vähän taas itsekin kaipaa, kun viime yönä tuli valvottua pitkään... Pitkälle aamun puolelle ;) Ja toki muutenkin ottaa taas kipeästi jalkoihin tuo eilinen liikenteessä olo ja tämän päivän autossa istuminen. Taas on kiitettävästi ylimääräistä turvotusta tossa oikeassa jalassa erityisesti. Milloinkohan tuo turvottelukin lakkaa... Kun sais turvottelun muuten pois, mutta jalan lihakset taas kunnolla toimiviksi ja sitä kautta "tervettä turvotusta" eli lihakset kasvuun. Huomasin nimittäin tänään autossa istuessani, että nuo reiden lihakset on aika surkastuneita, oikea jalka on polven yläpuolelta reidestä paljon kapeampi (paitsi siitä haavan alueelta) mitä vasen on, jossa vaan lihakset vahvistuu kun se jalka on niin paljon enemmän töissä kun liikun. Tällä menolla surkastuvat vielä nuo jalan lihakset lisää, jos ei jotain parannusta toimivuuteen saada lähitulevaisuudessa jollakin konstilla.

Mutta ai niin! On kerrottava vielä kivasta unesta, jonka muutama yö sitten näin enkä muistanut siitä kirjoittaa blogiin :) Olin unessa Juha Tapion konsertissa. Jossakin vaiheessa kun eka setti oli loppunut ja väliaika alkoi, Juha huomasi että olin yleisössä ja hänpä hyppäsi siihen mun istumapaikan eteen, sanoi että muistaa mut kun kirjoitti aikanaan mulle keppiin "tsemit!" nimmarin kera ja halusi jatkaa tarinaa... Kirjoitteli samaiseen keppiin lisää tekstiä, monenlaisia tsemppaussanoja. En muista tarkkaan, mitä teksteissä luki, mutta joku sanoista oli ainakin "voimia" ja muuten osa tekstistä oli jotenkin runomuodossa. Olin ihan otettu, muistan sen fiiliksen unesta vieläkin! Ja sitten satuin näkemään myös jossakin käytävällä "kohtalotoverini" eli lonkan dysplasian ja hitaan leikkauksesta toipumisen kanssa elävän Pauliinan, ja sekin kohtaaminen oli tosi kiva. Todettiin siinä molemmat, että onpas kiva nähdä sattumalta livenä :D Oli oikein hyvän tunnelman uni, ihan mahtava!

"Ois paratiisi meillä täällä näin jos elettäisiin aina lähekkäin

Ja vaikka faunin, peikon, keijunkin suru silloin kiinni saa se ei vie mukanaan..."