Mietin eilen, mitä toivoisin alkaneelta uudelta vuodelta. Tietynlaisia lupauksiakin tein siinä sivussa, tosin sellaisia, jotka on mahdollisia toteuttaa ilman suunnattoman suurta tuskaa tai pakkoa - lupauksethan on yleensä tarkoitettu pidettäviksi, vai mitä?!
Lupasin olla mahdollisimman paljon läsnä hetkessä, nauttia, muistaa olla kiitollinen, tavata ystäviä ja sukulaisia, kirjoittaa blogia, pitää itsestäni huolta ja pitää myös mahdollisimman positiivisen fiiliksen yllä. Lupasin yrittää myös töihinpaluuta tulevan vuoden aikana. Katsotaanpa mitä tapahtuu, mutta luotan siihen, että kaikki edeltä mainittu on mahdollista, jos asiat sujuvat mukavasti.
Viime vuoteen mahtuikin monenlaista tapahtumaa ja tiivistettynä vuosi kului omaa elämää joka suunnasta pohdiskellen ja tarkastellen, ihanasta kesästä ja ystävien ja sukulaisten seurasta nauttien ja päätyen lähipiirin sairastapauksiin, oma tilanteeni mukaan lukien. Marras-joulukuu sujui kuitenkin pääosin "plussan puolella", ihan hyvässä tunnelmassa kaikesta huolimatta, ystävät ja läheiset ovat pitäneet hyvän vireen yllä.
Viime vuonna jouduin pysähtymään useasti ja miettimään, mikä elämässä oikeasti on tärkeää. Kun vain muistaa nauttia jokaisesta hetkestä, ovat asiat jo oikeasti ihan hemmetin hyvin...
Asioilla on aina kaksi puolta. Itse voimme valita, jäämmekö murehtimaan tapahtuneita asioita vai yritämmekö löytää asioista myös valoisammat puolet. Toisinaan oikein syvän ahdistuksen tai murheen hetkellä saattaa näyttää siltä, että kaikilla muilla asiat ovat sata kertaa paremmin kuin itsellä, mutta kukapa tietää tarkalleen, mitä toinen ihminen sisimmässään tuntee? Emme myöskään välttämättä tiedä, millaisia taustoja, tapahtumia ja muistoja suhteellisen läheisetkin ihmiset kantavat mukanaan. Pinta saattaa näyttää hymyilevältä ja kiiltävän korealta, mutta sisin on tyhjää, turtaa, mustaa. Siksikin kannattaa pyrkiä turhasta katkeruudesta ja kateudesta eroon - koskaan ei voi tietää - ja kohdata toiset ihmiset aidosti.
"...kaikki aikanaan kun turha riisutaan, saitko rakastaa? Niin ohikiitävää, ikävä ja riemu, joka hetken värähtää, mitä toivot että jää, kun pihan poikki kuljet ja jäljet häviää..."
Olen itsekin ollut mestari kätkemään iloisen ja nauravaisen olemukseni taakse ahdistavia asioita, vaikkapa jo vuosia kipuilleen lonkkani, mutta olen päättänyt olla tässäkin asiassa avoimempi. Iloisuudesta ja positiivisuudesta en silti suostu koskaan luopumaan!
Viimeistään silloin, kun on pakko kohdata asiat silmästä silmään, on pakko riisua kaikki ylimääräiset kuoret päältä ja oltava avoin. Se voi satuttaa mutta samalla myös antaa huomattavasti enemmän kuin olisi koskaan uskonutkaan.
Toivon sinulle oikein hyvää ja onnellista vuotta 2014!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Toivottavasti blogilla oli hyvä kiinteyttävä vaikutus tai se säväytti muuten jollakin tavalla! ;) Jokainen kommentti ja mielipide on arvokas, mutta en kuitenkaan julkaise asiattomia ja provosoivia kommentteja, joilla ei selkeästi ole muuta tarkoitusta kuin yrittää aiheuttaa mielipahaa joko minulle tai muille blogin lukijoille. Mietithän ensin, mitä kirjoitat. Arvostan eniten kommentteja, jotka annetaan reilusti ja avoimesti omalla nimellä ja tällaiset kommentit tulevat varmemmin julkaistuiksi.