"Aika nuoria naisia nuokin ovat, minkähän takia ovat täällä..." "No, voihan niilläkin olla kaikenlaista vaivaa..." Tämäntyyppisen keskustelun satuin kuulemaan vanhempien henkilöiden (veteraanien tms.) pöydästä, kun menimme Kirsin kanssa aamupalalle. Ulkonäön perusteella heti tehdään tiettyjä olettamuksia, varsinkin nyt, kun mulla on kepit matkassa.
Aloin pohtia tarkemmin sitä, mitä sanat "kuntoutus" ja "kuntoutuja" tuovat ensimmäisenä mieleen. Olen aiemminkin kirjoittanut, että nuo sanat kuulostavat mustakin ihan hirveiltä. Mutta miksi? No, mulle tulee itselleni ensimmäisenä noista sanoista sellainen olo, että olisimme jossakin vieroitushoidossa, avohoidossa, laitospotilaana, oikein moniongelmaisia. Niin varmaan moni muukin miettii noista sanoista ja sen vuoksi heti jo perääntyy kuvainnollisesti takavasemmalle, jos joku ehdottaa, että nyt olis mahdollista hakea kuntoutukseen ja että oiskos kiinnostusta tällaiseen. Siis kuntoutujienhan TÄYTYY olla hyvin kokonaisvaltaisesti rikkinäisiä ihmisiä joka tavalla, eiväthän he muuten kuntoutujia olisi!
Eipä se vaan, hyvät naiset ja herrat, ihan niin mene. Sanat voivat kuulostaa jo heti sellaisilta, että niiden vuoksi syntyy tietty ennakkoasenne "kuntoutumiskeskuksista" jne., mutta kyllä kuntoutus on paljon muutakin. Meidänkin sakista suurin osa on ihan tervettä porukkaa, niin henkisesti kuin fyysisestikin. Okei, on ehkä ollut ylikuormittumista jollakin elämän osa-alueella ja siitä johtuvia ongelmia tai vaivoja, mutta täällä kuntoutuksessa on päästy pureutumaan juurisyihin ja irtaantumaan näistä asioista. On saatu uusia ystäviä, nähty, kuinka hienoksi yhteishenki parhaimmillaan kehittyy, liikuttu, naurettu, keskusteltu, laulettu karaokea, pelattu, nautittu.
Nytkin täällä Sumppilassa (hahaa) on Aslakissa niin meitä IT- ja toimihenkilöihmisiä, maatalousporukkaa (isäntiä ja emäntiä), poliiseja kuin S-ryhmänkin työntekijöitä. Jokainen porukka on omalla kuntoutusviikollaan, poliiseilla on esimerkiksi nyt viimeinen eli neljäs kuntoutusviikko, ja he esittivätkin nimellä "undulaatit" hienoja balettiliikkeitä ja karaokeserenadin omalle ryhmänvetäjälleen eilen illalla :) Hieno esitys olikin ja näki, miten yhteenhitsautunut porukka hekin ovat!
Tästä päästäänkin sujuvasti aasinsiltana eiliseen karaokeiltaan. Koska täällä on vanhempaakin väestöä ja usein veteraanejakin kuntoutumassa yhtä aikaa Aslak-ryhmien kanssa, on keskiviikkoiltojen karaoke ollut aika paljon tanssimusiikkipohjaista. Eilen listoilta löytyi kuitenkin myös muutama vähän nopeampi biisi ja lauloin mm. Via Dolorosa, Oon voimissain ja Living on a prayer. Ettepä usko, millaisen tunnelman esim. tuo Via Dolorosa sai porukassa aikaan - yhtäkkiä, muutaman minuutin ajaksi ainakin, koko paikka sai valtavan määrän energiaa ja tuntui, että karaokevetäjäkin innostui. Sama juttu Bon Jovia laulaessani.
Kyllä pitäisi miettiä karaokevetäjänkin, millaisia biisejä listoilleen valitsee - hitaat vanhat iskelmät ovat just sellaisia, mitä voisi "peruskuntoutujan" olettaa laulavan, kun ne kuntoutujathan ovat niin väsyneitä ja raihnaisia... Living on a prayer sai aikaan hienon energian ja eräs iäkäs mummelikin oli sanonut, että "tässähän ihan nuortuu!" kappaletta kuunnellessaan.
Onneksi stereotypiat voidaan romuttaa. Ei peruskuntoutujan prototyyppiä olekaan. Ihan tavallista, normaalia sakkia me ollaan kaikki ja vaikka jollakin nuoremmalla naisella kepit olisikin, ei se onneksi sitä kerro, että sillä on automaattisesti kymmeniä eri vaivoja, että se olisi laitospotilas ja etteikö se voisi saada aikaan hyvää energiaa ympärilleen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Toivottavasti blogilla oli hyvä kiinteyttävä vaikutus tai se säväytti muuten jollakin tavalla! ;) Jokainen kommentti ja mielipide on arvokas, mutta en kuitenkaan julkaise asiattomia ja provosoivia kommentteja, joilla ei selkeästi ole muuta tarkoitusta kuin yrittää aiheuttaa mielipahaa joko minulle tai muille blogin lukijoille. Mietithän ensin, mitä kirjoitat. Arvostan eniten kommentteja, jotka annetaan reilusti ja avoimesti omalla nimellä ja tällaiset kommentit tulevat varmemmin julkaistuiksi.