Levottomuus on hellittänyt ainakin täksi päiväksi, jee! En tiedä mistä aiemmin kirjoittamani levottomuus oikein johtui, mutta jokin turhautumis-angsti-ärsytys-ahdistus-hermostumislevottomuusolotila se oli. Näitä fiiliksiä nyt tulee ja menee...
Eilen oli muutenkin superärsytyspäivä, ja sitten kun ihan tavallisella kauppareissulla totesin, miten yhden vaivaisen käytävän kävely päästä päähän voikaan olla hankalaa, oli ärsytysbarometri suht korkealla illemmalla. Tiedostan kyllä että tämäkin angstaaminen on tietyllä tavalla turhaa, kun asiat voisivat olla huonomminkin. Mutta joskus sitä vaan väkisinkin katsoo vain omaa tilannettaan ja jos erehtyy vertaamaan fyysistä tilannetta vaikka 1,5 v takaiseen, niin... No, onneksi ne fiilikset tulivat ja menivät. Ei se taaksepäin katsominen mitään auta, on vaan otettava joku kiinnekohta tulevaisuuteen ja tähdättävä katse sinne. Tai jos alottaisi vaikka tästä nykyhetkestä :) Onneksi en ole taipuvainen synkkyyteen vaan löydän asioista ennen pitkää taas valon pilkahduksia.
Eilisiltainen Siskonpeti-sarjan (suosittelen, aivan huippuhauska!) jakso oli kyllä aivan älyttömän huikea, vieläkin naurattaa :) Viimeistään silloin unohtui tuo kirjoittamani ärsytystila, kun eräässä sketsissä kuvattiin outoja työhaastattelutilanteita (kaikki haastateltavat naiset olivat enemmän ja vähemmän pimeitä ja outoja)... Yhdellä haastateltavista oli ties minkälaisia terveysongelmia (mitkä eivät kenenkään kohdalle oikeasti sattuessa tietenkään mitään hauskoja asioita ole, mutta tuo kuvaus oli niin absurdi - siitä huumori tuleekin ja vieläpä kun esittäjänä oli Pirjo Heikkilä) ja haastateltava kertoi myös, että "mulla on toi keinonivel mutta kyllä mä pystyn vielä istumaan" ja kertoi tarvitsevansa työterveyslääkärille ajan ja kaikkea... Tyyppi oli siis kaikin puolin "hyvässä" kunnossa menemään töihin ja työhaastatteluun! Hauskuus tuli vielä siitäkin, että itsekin olin menossa tänä aamuna työterveyslääkärin vastaanotolle. No niin no... :D Onneksi maailma on täynnä huumoria ja tilannekomiikkaa! (En kyllä niin moniongelmainen ole mitä ko. sketsin nainen...)
Työterveyslääkärikäynti olikin oikein mukava. Tarvitsin KELAa varten erään lausunnon, mutta siinä muutenkin juteltiin tilanteestani ja kuulumisistani. Ja lääkäri totesi vielä erikseen (kun on nähnyt ja kuullut, että laulan), että mun kannattaa voinnin salliessa mennä jatkossakin laulamaan karaokea (!!) ja pitää mieli ja ajatukset niin virkeänä kuin mahdollista että jaksan tätä kaikkea. Tuntui tosi hyvältä saada tällaista kannustusta lääkäriltäkin. Kyllä mun tilanne aika hyvin ja kokonaisvaltaisesti työterveydessä tiedostetaan. "Paremmalla puolella ollaan onneksi jo", totesi lääkäri, kun puhuimme siitä, että onneksi olen jo leikkausjonossa. Se on totta, vaikka tässä näyttää kestävänkin oma aikansa.
Onneksi tilanteeseen on odotettavissa helpotusta. Onneksi jossakin vaiheessa pääsen taas treenaamaan ja kävelemään kunnolla - unelmoin näistä jutuista jo nyt. Arvostan tällä hetkellä ihan toisella tavalla liikuntakykyä ja varsinkin sitten kun toivun, se on varma se! Terveys ja liikuntakyky eivät ole itsestäänselviä asioita, kaikki voi muuttua silmänräpäyksessä.
Mutta nyt viikonlopun viettoon. Tänään TV-ilta The Voice of Finlandia seuraten, huomenna parit lastensynttärit ja sunnuntaille ei vielä olekaan ohjelmaa. Ehkä uimaan?
Onneksi sitä ei tarvitse päättää nyt.
Rentouttavaa pakkasviikonloppua! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Toivottavasti blogilla oli hyvä kiinteyttävä vaikutus tai se säväytti muuten jollakin tavalla! ;) Jokainen kommentti ja mielipide on arvokas, mutta en kuitenkaan julkaise asiattomia ja provosoivia kommentteja, joilla ei selkeästi ole muuta tarkoitusta kuin yrittää aiheuttaa mielipahaa joko minulle tai muille blogin lukijoille. Mietithän ensin, mitä kirjoitat. Arvostan eniten kommentteja, jotka annetaan reilusti ja avoimesti omalla nimellä ja tällaiset kommentit tulevat varmemmin julkaistuiksi.