En muistanutkaan kertoa First Beat -mittauksesta. Ainakin meidän Aslak-poppoo, joka on menossa tammikuun lopussa kolmannelle Aslak-jaksolle, sai viime viikolla postin mukana First Beat -mittarit, jotka piti viritellä tarraelektrodein kiinni rintakehään ja kylkikaareen, kuin sairaalassa konsanaan, mittailemaan omaa sykettä 2-3 vuorokauden ajaksi (ohessa mittarin kuva). Toinen elektrodeista laitettiin vasemman kylkikaaren kohdalle ja toinen oikean solisluun alle. Keltainen neppari napsautettiin kiinni ylempään elektrodiin, punainen alempaan.Aluksi mietin, onko mittauksesta hyötyä tai sen tuloksista mitään uutta kerrottavaa omasta terveydentilastani tai hyvinvoinnistani, koska tämän hetken arkielämä ei ole sellaista mitä se "normaalissa tilanteessa" olisi ja liikun paljon vähemmän mitä tavallisesti liikkuisin. Kyselinkin tästä fysioterapeutilta, mutta totesimme sitten, että teen joka tapauksessa mittauksen ja tuloksia sitten analysoidaan tämän hetken elämäntilanteeseeni verraten.
Itse mittari ei juurikaan häirinnyt arkea, kun muisti varoa ettei turhaan aiheuta elektrodeille hankausta. Laite otettiin myös suihkun ajaksi pois, sillä se ei saa kastua. Elektroditarrat sen sijaan aiheuttivat ihoärsytystä ja 2 vuorokauden mittauksen jälkeen totesin, että nyt saa riittää ja lopetin mittauksen. Hirveät paukamat olivat tarrojen alla ja kutina melkoinen... Mitähän ainetta mahtaa elekrodien liima sisältää... No, tuloksia odotellessa! Suurimmat fyysiset suoritukseni olivat lastenvaatteiden järjestelyä nettikirpparia varten sekä kaappien järjestely. :) Totesin tosin myös perjantai-iltana Voice of Finlandia katsoessani, että joo, syke taisi nousta muutamien mahtavien laulajien kohdalla aika kovaksi :D Toki näistä "First Beat -päivien" tapahtumista raportoitiin myös "mittauspäiväkirjaan", joten sinne mainitsin myös musiikin ja mahtavien laulajien voimasta ja vaikutuksesta sykkeeseen. Mahtaa fysioterapeutti kummastella, varsinkin, jos ei vaikkapa ole musiikkimiehiä yhtään eikä reagoi musiikkiin yhtään mitenkään... ;)
Niin tosiaan, tulokset mittauksesta saadaan ja analysoidaan sitten Aslak-viikolla parin viikon päästä. Moni on jo tässä vaiheessa esittänyt huolensa siitä, että "sitten et siellä Aslakissa enää yhtään enempää itseäsi telo!" mikä mua suunnattomasti huvittaa :D Mutta eihän viime jaksonkaan tapahtumissa mistään itsensä telomisesta ollut periaatteessa kyse, tuo lonkan dysplasia vaan alkoi oireilla oikein huolella paljosta liikunnasta. Enköhän osaa olla seuraavalla jaksolla olla varovainen. Pakkokin, sillä enhän pysty paljoa muuta liikunnallista tekemäänkään kuin uimaan ja vesijumppaamaan.
Lonkan tilanne on pysynyt ennallaan (kiitos vaan kaikille voinnin kyselijöille ja terkkujen lähettäjille, vastataan tässä nyt kaikille kollektiivisesti :)). Pahin lepokipu on hellittänyt ja olen pystynyt jättämään isoimmat kipulääkemäärät pois. Se on hyvä, sillä vaikkapa Tramalista ei paljoa muuta tule kuin todella sumuinen pää. Sen sijaan liike ja jalan liikuttaminen aiheuttaa koko ajan muljuamista, rutinaa ja kipua ja jos olen ollut paljon paikallani, esim. istumassa tai seisomassa, huomaa kyllä että on pakko vaihtaa asentoa ettei lonkka mene lukkoon, se on kaikkein pahinta ja kestää aikansa että lukkiutumiskipu rauhoittuu jotenkin. Ja jos olen ollut enemmän jalkeillani, huomaan sen kyllä illalla lisääntyvänä kipuna. Eilen näin ystävääni kaupungilla lounaalla ja vielä kotoa lähtiessäni mietin etten ota keppiä kaupungille mukaan, sillä ärsyttää välillä mokoma kapine! Hyvin nopeasti kaupungilla kuitenkin huomasin, että kyllä se vaan keppi vähän pidempään jalkeilla ollessa mukana on oltava, ei tuohon jalkaan oikein voi luottaa. Onneksi siis otin kepukan mukaan ennen kuin lähdin...
"Sun mies varmaan joutuu tekemään aika paljon kotihommia nyt?" on minulta kysytty usein. Joo, näinhän se on, tosin itse pyrin hoitamaan kuitenkin esim. pyykkäyskuviot ja sen, että huusholli pysyy jotenkin järjestyksessä. Lasten hoito- ja "viihdytyskuviot" ovat olleet kuitenkin aika paljon miehen vastuulla, koska itse olen vähän "rajoittunut" nyt... Äitini kanssa pohdimme eilen, että onneksi meillä kuitenkin on jo näinkin isot lapset, jotka ovat todella reippaita ja omatoimisia, eikä tarvita enää niin paljon avustamista tai "käsityötä" lasten hoitoon liittyen. Se helpottaa myös miestä, varsinkin sitten aikanaan, kun minut on leikattu ja hän joutunee jonkin aikaa tekemään kotona kaiken ennen kuin toivun - sen lisäksi, että hän hoitaa äärimmäisen tunnollisesti työnsä, joka vaatii välillä pitkiäkin päivien ja öiden rupeamia sekä ilta- ja viikonloppuvarautumista. Toivotaan, että saamme myös kotiin silloin muitakin apuvoimia eikä kaikki ole vain miehen varassa, sillä varmasti tilanne uuvuttaa, sillä se uuvuttanee osittain jo nyt.
Olen kuitenkin äärimmäisen onnellinen siitä, että minulla on mies, joka rakastaa ja arvostaa perhettään yli kaiken ja on mukana arjessa aivan samalla tavalla mitä minäkin olen, tai ainakin olisin ns. normaalitilanteessa. Hän on ollut tasaveroisesti mukana arjen pyörittämisessä ja lasten hoitamisessa koko yhteisen taipaleemme ajan, eikä pelkästään nyt, kun itse en voi kunnolla kaikkea tehdä. Hatunnosto siis tasaveroiselle parisuhteelle ja aktiivisille miehille! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Toivottavasti blogilla oli hyvä kiinteyttävä vaikutus tai se säväytti muuten jollakin tavalla! ;) Jokainen kommentti ja mielipide on arvokas, mutta en kuitenkaan julkaise asiattomia ja provosoivia kommentteja, joilla ei selkeästi ole muuta tarkoitusta kuin yrittää aiheuttaa mielipahaa joko minulle tai muille blogin lukijoille. Mietithän ensin, mitä kirjoitat. Arvostan eniten kommentteja, jotka annetaan reilusti ja avoimesti omalla nimellä ja tällaiset kommentit tulevat varmemmin julkaistuiksi.