"Hyvää huomenta, näytät kauniilta
Jotenkin tuoreelta..."
Aamulla lonkkaakin särki ikävästi. Jokainen askel ja jalan liikuttamisliike aiheutti inhottavan, pistävän/jomottavan tunteen nivuseen ja lonkan ulkoreunalle. Mietin, mitä ihmettä mä olen tehnytkään eilen... Jotakin tavanomaisesta poikkeavaa? Uusia liikkeitä? Poikkeavaa rasitusta? En kyllä keksinyt mitään ihmeellistä toimintaa. Illalla olin ollut aurinkoisella terassilla jumppaamassa/makaamassa/tekemässä fysioterapialiikkeitä, mutta niitä nyt teen muutenkin päivästä toiseen, joten ei mitään ihmeellistä näissäkään kuvioissa.
Kun muu perhe oli saatu töihin ja hoitoon, päätin, että mähän muuten teen varmasti tästä päivästä hiukkasen paremman kuin mitä sen käynnistyminen antoi ymmärtää. Keitin vahvaa kahvia, tein ja söin aamupalaa, laitoin Jukka Pojan laulamaan aika kovalla soittimessa brand new ihanuutta ja muita letkeitä ralleja ja otin pari särkylääkettä. Kyllä kai se tästä - väsymyskin kaikkoaisi pikkuhiljaa ja myös veljen tyttöystävä olisi tulossa meille viettämään hellepäivää mun seuraksi, joten kiva päivä olisi tulossa.
Päivä olikin mainio: pahin väsymys kaikkosi kuin kaikkosikin ja vietimme veljen tyttöystävän kanssa oikein mukavan päivän ulkona helteestä ja auringosta ja sisällä välillä ilmalämpöpumpun viileydestä sekä tortilloista ja kahvista nauttien. Puhuimme ja keskustelimme monta tuntia monista asioista ja nämä keskustelut tekivät molemmille hyvää, niin mä ainakin uskoisin. Veli haki illemmalla tyttöystävän meiltä ja mun ystävä kyläili myös poikansa kanssa.
On huippua, että käy vieraita ja että on sosiaalista elämää! Mä erakoituisin muuten tänne.
Ja niin. Puhuminen auttaa - sitä vain tulee tehtyä lähimpienkin ihmisten kanssa välillä aivan liian vähän. Helposti olettaa, että toisen ajatukset tietää, vaikkei niin oikeasti olekaan. Koskaan ei pitäisi olettaa mitään, vaan pitää reilusti avata suunsa ja kertoa, mitä mielen päällä on tai kysyä, jos on kysyttävää. Ei toisen pään ja ajatusten sisään muuten pääse (vaikka pienenä olisikin haaveillut olevansa Superhessu, joka syö maapähkinöitä voimanlähteenään ja jolla on röntgenkatse, heissulivei!).
Tänään tuskin tarvitsee kovin kauaa unta hakea. Nyt on asioita saatu pois mielen päältä. Ensi yön uni on siinäkin mielessä tärkeää, että huomisaamuna on jalan hermoratatutkimus enkä halua sitä etukäteen miettiä sen ihmeemmin. Tulee mitä tulee ja menee miten menee.
"...ja kun nousee päivä uus, laulaa linnut pihapuus
Oot mun brand new ihanuus..."
Wonderer.
Muistaakseni se hermoratatutkimus on ihan helppo nakki - vai aikako kultaa muistot?
VastaaPoistaToi on niin totta, että seura on lähes parasta kipulääkettä. Vaikka mun leikattu lonkka ei ole missään vaiheessa särkenyt tai edes nipistänyt, olo on muuten välillä tosi tukala. Nyt on olkapäät kipeet (paljosta?) kelaamisesta. Välillä särkee polvet jne.. tiedät kyllä. En ole nukkunut kolmeen viikkoon paria tuntia enempää, mutta illalla päätin lääketä itseni. Voltaren kipugeeliä polviin ja olkapäihin, paratabsit normihuumeitten lisäksi. Ja sainkunsainkin nukuttua 6 tuntia!
Niin siitä seurasta - välillä oikein ajattelee, että tulis nyt joku käymään, kun ei meinaa pärjätä pahan olonsa kanssa. Eikä silloin edes tarvitse niistä kivuista puhua, mieluummin jotain ihan muuta.
Ymmärrän täysin! Joo, parasta on se, että voidaan puhua ihan laidasta laitaan asioista ja usein juurikin muusta myös kuin kivusta jne. myös. Täällä juuri odottelen tutkimusta... Toivon ettei kauheasti kirpaise...
Poista