Cheekismiä

Cheekiä hehkutetaan just nyt joka puolella. Herralla on "pikkukeikka" Olympiastadionilla ja muutenkin kaveri on saanut ja saa varmasti jatkossakin huomiota... Ykkösartisteja Suomessa tällä hetkellä.

Yksi Cheekin biisi on sellainen, joka on kulkenut tiiviisti mukana jo muutaman viime vuoden ajan. En bongannut sitä heti ilmestyessään v. 2009, mutta vähän myöhemmin sitten kyllä. Erityisesti sanoma kolahti mutta myös rytmi ja melodia - ilman hyviä melodioita en ikinä musiikista välittäisi :)

Kyseistä biisiä tuli aikanaan luukutettua autossa täysillä treeneihin ajellessa ja vielä lujempaa hyvien treenien jälkeen. Kerta toisensa jälkeen. Biisi liittyi ja liittyy yhä myös vahvasti onnistuneisiin, hyväntuulisiin ystävä- ja sukulaisporukoiden illanviettoihin, joita on ollut paljon ja niitä varmasti tulee jatkossakin.

Heti lonkkaleikkauksen jälkeen, kovissa kivuissa, kuuntelin myös paljon kyseistä biisiä ja kun en heti jaksanut kirjoitella tai soitella kuulumisia kenellekään, riitti, että postasin biisilinkin Facebookiin.

"Mikään ei saa mua luovuttaan
Et voi mua satuttaa
Et voi pilata mun fiilistä millään
Mul on kaikki hyvin tänään

En anna muitten sanoo, mitä mä voin tehdä
Mä tiedän mistä tuun ja paikkani täällä
Mä nautin täysillä tästä päivästä
Se on jotain, mitä kukaan ei voi viedä
Mul on kaikki hyvin tänään
Ei voi pilata mun päivää mikään
Mul on kaikki hyvin tänään..."

"Kaikki hyvin" on siis tuo kyseinen kappale. 

Tuon biisin jälkeen ei muu Cheekin musa ole niin kolahtanut. Ihan ok kappaleita mutta ei sen enempää. En kyllä edes tykännyt koko henkilön persoonasta aikoinaan, kunnes tuli Vain Elämää ja sen kautta esille tulikin se mieletön positiivisuus, voima ja tahto, jotka kaverin persoonasta paistoivat ihan aidosti läpi...

Olin ollut ennakkoluuloinen, myönnetään. 

No, nyt kun tuota tämän illan stadionkeikkaa on viime aikoina oikein hehkutettu ja mun ystäviä ja sukulaisiakin sinne on menossa, oon ollut vähän että "no joo, ihan ok, mutta mua ei niin paljoa kiinnosta, että keikalle menisin." Ihan totta sinänsä kyllä. Mutta vähän aikaa sitten Cheek julkaisi uuden singlen: Äärirajoille. En kuunnellut sitäkään ajatuksella, kunnes vasta tässä eräänä päivänä sattumalta. Oli ollut huono päivä, kipuja, vaikeaa, henkisesti olin aika kovilla monestakin asiasta johtuen...

Biisi kolahti. Jälleen sanomansa vuoksi erityisesti. Moni tietää, että elän paljon musiikin kautta ja mulla soi melkein aina joku kappale päässä, ja nyt tuo jäi sinne soimaan. Uneenkin kappale tunkeutui.

"Mun täytyy luottaa, että nää siivet kantaa

Musiikki kuljettaa ku koko elämän sille antaa

Rohkeus ei oo sitä ettei pelota

Vaan et uskaltaa hyppää vaik ei tiedä selviikö elossa

Menin äärirajoille että mun pääni hajoilee

Tiedän et mun paikka maailmas on antaa ääni sanoille

Annan niin kauan kun sillä on välii

Kävi miten kävi voittajat ei pelkää hävii

Suljen silmät, kuvittelen et lennän

Mun täytyy luottaa, ja antaa vaan mennä

Vaikka en tiedä, haluatko sä enää

Mut jos sä tahdot, niin kauan tää elää

Vien tän äärirajoille, äärirajoille

Vien tän äärirajoille, sua varten..."

Eipä noita sanoja tarvitse sen kummemmin analysoida - osui ja upposi.

Tuota mä äskenkin kuuntelin, kun täällä kotona hitaasti tein kotihommia, vaihdoin lakanoita, järjestelin paikkoja...

Kaikki on tällä hetkellä mulle jotenkin epävarmaa. Elän ihan omassa kuplassani muun maailman pyöriessä vinhaa vauhtia ympärilläni ja tyly fakta on, että ihan todella harva on päässyt jyvälle siitä, mitä oikeasti käyn ja olen käynyt läpi. Mutta "mun täytyy luottaa ja antaa vaan mennä", elämä on tässä ja nyt ja siitä täytyy vaan ottaa kaikki irti minkä saa, olivat olosuhteet sitten mitkä tahansa. Ei voi jäädä ihmettelemään, odottelemaan, miettimään ja jossittelemaan vaan on elettävä.