Unelmien luo

Aina ennen mulla oli pyrkimys ajatella asiat ensin positiivisuuden kautta ja kääntää vähän väkisinkin asioista hyvät puolet esiin. Mua on pidetty yleensä iloisena ja positiivisena tyyppinä, joka tuo hyvää mieltä ympärilleen. (Tästä sain kyllä joskus tietyissä porukoissa kommenttiakin, kun olin "liian positiivinen" esim. maanantaiaamuna töissä. Tai joku ei voinut käsittää, miten joku voi olla aina niin positiivinen... :)) 

Viime kuukausina oon pääasiassa kai jaksanut ihan ookoo ja mieliala on pysynyt suhtkoht hyvänä. Melko positiivinenkin oon jaksanut olla, mutta välillä tulee noita negatiivisempiakin päiviä ja ahdistaa, ärsyttää, sattuu, masentaa. Huomaa rämpivänsä jossakin tosi negatiivisten ajatusten syövereissä tai ajelehtivansa vähän liian ahdistavien ajatusten parissa. Miettii kaikkea mihin ei nyt pysty tai pohtii, mitäs jos ei koskaan tuu pystymään enää tekemään sitä ja tätä... Silloin on pakko jossain vaiheessa kääntää ajatukset toiseen suuntaan ja miettiäkin sitä, mitä kaikkea sitä vielä PYSTYY tekemään. Kaikkia niitä asioita, jotka on hyvin juuri nyt ja mitkä itselle tuovat hyvää mieltä.

Ystäväni toi mulle eilen iloisen keltaisia ruusuja, ihania!

Läheisten ihmisten lisäksi musiikki on se juttu, jonka avulla jaksan, ja jonka moni tietääkin olevan mulle se ykkösjuttu.

Tässä eräänä päivänä löysin Sami Saaren uuden singlen Unelmien luo (http://m.youtube.com/watch?v=aU11OfErVss), jossa Elastinen myös on mukana feattaamassa. Kuuntelin sen ja melodia ja rytmi kolahtivat heti. Mutta sanat - ne vasta olivatkin osuvat!! Laitanpa tähän sanat kopioituna...

"Nuorena mietin mitä tahtoisin

Kun aikuiseksi joskus kasvaisin
Tahtoisinko saada paljon rahaa vai 
Tahtoisinko soittaa kitaraa 

Mull on ollu monta unelmaa

Monet olen saanut toteuttaa

Tiesin kukaan niitä ei luokseni tuo

Itse on kuljettava unelmien luo 

Toivon sinulle joka unelmaasi teet

Että joka päivä niitä lähemmäksi meet

Älä odota vaan pyyhi kyyneleet

Ei kukaan unelmaasi luoksesi tuo

Mene unelmien luo 

Mene unelmien luo 

Niin monen vuoden jälkeen ymmärrän sen

On pitkä matka luo unelmien

Poikani kasvaa hänen silmissään niin 
Paljon uskoa joka päivä mä nään

Toivon sinulle joka unelmaasi teet

Että joka päivä niitä lähemmäksi meet

Älä odota vaan pyyhi kyyneleet

Ei kukaan unelmaasi luoksesi tuo

Mene unelmien luo

Mene unelmien luo 

E L A

Ei oo liian suurta unelmaa, jos tahot tarpeeks

Sä sanot mahottomaks, mä sanon haasteeks

Se kysyy rohkeutta, vaatii voimia 

Ottaa aikaa, mut antaa syyn toimia

Ei ootteluu ja totteluu vaan tähtien kurotteluu

Tahto, taito ja tieto, se on se kolmiottelu
Ei tuu ilmaseks, harvoin ees tosi iisisti

Mut sä kuuntelet nyt suomen positiivisint
Joten asenne pysyy, mut se kans työtä tuottaa

Sun negatiivisuus unelmas työtää luotaan
Elävä esimerkki, te tarviitte munlaist

Jotta voitte osottaa sormella: That's the good guy

Suuntaani sitoutunut, ankara itelleni

Meni miten meni, mä tiedän tavoitteeni 
Haettava ite, ei ne mulle niitä tuo
Määrätietoisin askelin kuljen unelmien luo

SAMI 

Mene unelmien luo 

Toivon sinulle joka unelmaasi teet

Että joka päivä niitä lähemmäksi meet

Älä odota vaan pyyhi kyyneleet

Ei kukaan unelmaasi luoksesi tuo

Mene unelmien luo..."

Ihan mahtavat sanat! :) Juuri sellaiset, joita mä tarvitsin sillä hetkellä päästäkseni taas ylöspäin negatiivisuuksissa vellomisesta. Niin se on, että itse sitä on vaan päätettävä, että aina on toivoa. On uskottava itseensä ja siihen, että asiat järjestyvät kyllä kun jaksaa vaan olla sinnikäs. Mulla tämä kaikki tarkoittaa tätä tekoniveleen sopeutumista, kuntoutumista, toimivan jalan ja liikuntakyvyn takaisin haalimista milli kerrallaan ja kaikkea siihen liittyvää. On vaan uskottava siihen, että  parempaa kohti mennään, päivä kerrallaan!

Löysin myös sattumalta erään mahtavan blogin, jossa nuorempana onnettomuudessa loukkaantunut Kirsi kirjoitti upealla tavalla suhtautumisestaan omaan kroppaansa arpiin kaikkinensa, yhä käyttämäänsä kävelykeppiin ja siihen, miten hän kuitenkin yhä voi tanssia ja kuinka tärkeä voimavara tanssi hänelle onkaan. Teksti löytyy täältä: 

http://kirsikanaika.blogspot.fi/2013/01/mina-ja-kavelykeppi.html?m=1

Niin tuttuja ajatuksia ja miettimisen aiheita tuossa tekstissä oli mullekin! Ja vielä tuo ajatus pirteän värisistä kävelykepeistäkin... Niinpä! Itsekin hommasin itselleni normaalia värikkäämmät kyynärsauvat siinä vaiheessa, kun alkoi näyttää siltä, että niiden kanssa täytyy kulkea vähän pidempäänkin kuin vain muutama viikko. 

Ergonomiaakin hain, mutta myös vähän iloisempaa meininkiä normaalisti ankeiden, harmaiden, ikävästi kolisevien apuvälinelainaamosta lainattavien keppien sijasta. Miksi ei tekisi jostakin itselleen oleellisesta apuvälineestä edes vähän kivemman näköistä ja paremmin toimivaa, jos se on mahdollista? Harmaat kepit eivät ainakaan ketään piristä :)

Tämä viikko onkin muuten aika hauska kalenteritapahtumia katsoessani, kevenee loppuviikkoa kohti: huomenna lääkäri, torstaina fyssari, perjantaina ripsihuolto ja viikonloppuna vähän juhlimista! Siinä onkin oikein hyvä tapahtumien kaari tähän hetkeen :D Fiilikset todennäköisesti paranevat vaan loppuviikkoa kohti mennessä!