Mulla onneksi maanantai alkoi kivasti, kun pääsin ripsihuoltoon sekä jalkahoitoon. Ihanaa luksusta täällä kotona kököttäjälle <3 Nyt näyttää taas hetken vähän inhimillisemmältä...
Myöhemmin, etsiessäni kaapista kattilaa kananmunien keittämistä varten, onnistuin pudottamaan isoimman kattilan suoraan vasemman isovarpaan kynnen päälle. En tiedä, mikä kohta kattilasta kynteen osui, mut tähtiä vaan näkyi silmissä ja kiroilin siinä ääneen huutamalla hetken. Varvas on vähän arka nyt ja sitä tuikkii, mut kyllä tolla jalalla onneks kävellä pystyy... Muuten oltais pulassa, vasenta jalkaa tarvitaan!
Hoh, koheltajat kokoontuvat. Kyllähän mä aina kaikenlaista sählään ja kohellan kun oon liikkeissäni välillä kömpelö (niin nyt kuin ennen lonkkaongelmiakin). Nyt ei olekaan pitkään aikaan sattunut mitään erityisempiä sähläyksiä, en oo kaatanut mukeja tai laseja (paitsi yhden Sumppilassa taannoin, hehe, tästä löytyy muuten alla oleva kuvakin...)
enkä muutenkaan pudottanut tai kaatanut esineitä. Oli vissiin jo aikakin, heh ;)
No joo. Leikki sikseen ja toivotaan, että kynsi ja varvas toipuvat ongelmitta tosta kolhusta. Eiköhän. Uskotaan. Tekevälle sattuu.
Harjoittelin tänään taas mm. mahalleni pääsyä. Tällä kertaa tähtäimessä oli makkarin sänky... Ajattelin, että koitan olla vähän poikittain siinä kulmasta kulmaan ja suht lähellä reunaa, niin siitä pystyy helpommin kömpimään ylöskin. Onnistuinkin pääsemään mahalleni taas, jee! Olo oli siedettävä, joten koitin seuraavaa vaikeusastetta: leikattua jalkaa pitäis pystyä nostamaan kantapää edellä 90 asteen kulmaan (ja tästä asennosta vois pakaralihasta jännittämällä yrittää reittä saada pikkusen nostetuksi alustasta, mutta sitä en koittanut). Koitin ensin vasemmalla jalalla liikettä mallatakseni - piece of cake - ja sitten oikealla jalalla. Petyin karvaasti...
Mä en pysty saamaan kantapäätä kunnolla kohti pakaralihasta. Jalka oli niin veltto ja voimaton, että se vaan kaatuu polven kohdalta ihan holtittomasti oikealle, jolloin jalkaterä osoittaa siis niinku koilliseen! Ja jalkaa ei saa hallitusti takaisin patjan päälle, vaan se vaan enemmänkin tipahtaa alas. Vaikea selittää kirjoittamalla... Jalka tosta polvesta varpaisiin vaan heiluu ilmassa miten sattuu ja siinä on vaarana että polvi vääntyy. En yrittänyt uudestaan vaan kömmin hitaasti ja varovaisesti sängystä ylös.
Mulla ei siis vissiin paljoa eloa noissa pakara- ja reisilihaksissa ole... Onko se sit lihasheikkoutta vai onko kyse hermoyhteyksistä tai katkaistuista ja kiinnitetyistä kudoksista, en tiiä. Täytyy demota tilannetta perjantaina fyssarille, katsotaan, mitä tuumaa. Nyt mulla on kuitenkin taas astetta enemmän ymmärrystä siitä, miksi kävely ei ota onnistuakseen ja tuntuma on niin epävakaa jäykkyydestä huolimatta. Ei kai se voikaan onnistua, jos pelkkä polven taivuttaminen mahallaan ollessa menee tuommoseksi heilumiseksi... Hirveesti on vielä työtä tehtävänä, että jalasta tulee vielä "soiva peli", kuten eräs tohtori asian ilmaisi!
Muuten on fiilikset ihan mukavat, kaikesta huolimatta. Tämmöstä nauttimista, sähläystä ja harjoittelua se ihmisen elämä välillä on, jopa kaikkea yhtäaikaa ja vieläpä maanantaina :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Toivottavasti blogilla oli hyvä kiinteyttävä vaikutus tai se säväytti muuten jollakin tavalla! ;) Jokainen kommentti ja mielipide on arvokas, mutta en kuitenkaan julkaise asiattomia ja provosoivia kommentteja, joilla ei selkeästi ole muuta tarkoitusta kuin yrittää aiheuttaa mielipahaa joko minulle tai muille blogin lukijoille. Mietithän ensin, mitä kirjoitat. Arvostan eniten kommentteja, jotka annetaan reilusti ja avoimesti omalla nimellä ja tällaiset kommentit tulevat varmemmin julkaistuiksi.