Mun tän hetken fiilistä ei lannista edes se, että jalka ei meinaa totella kävellessä. Nivelen lähelle pistää ja jomottaa ja samalla lonkka on hirveän epävakaa ja jäykkä ku rautakanki. (Outo yhdistelmä, eikö?! Yhtäaikaa jäykkä ja epävakaa, muljahtelee miten sattuu... Tähän on totuttu...)
Ja jos "oikein kauniisti" asian ilmaisen, myös persaukseen ja leikkausalueen lähelle kudoksiin ja lihaksiin juilii sähköiskumaisesti, vaikka kipulääkkeitä on syöty. Oisko sillä sitten vaikutusta, että "testailin onko mun päässä vikaa" (kammotusfyssarin ilmaisutyyliä karkeasti käyttäen) ja koitin tänään vähän väkisin nostaa istuessani jalkaterää lattiasta ilmaan, siis saada käytännössä ihan vaan nostetuksi polvea ylös ja sitä kautta koko jalkaa ylös maasta. Pakko on testailla tätäkin ihan päivittäin useita kertoja :) Ja myöskin kääntää leikatun jalan polvea ulkokiertoon ja yrittää saada sillä tavalla nostetuksi jalkaterää vähän vinoittain ilmaan toista jalkaa vasten (tätä asentoa tarvitsisi, jotta sukan saisi edes jotenkuten jalkaan).
No - ei onnistunut yhäkään, vaikka mä kuinka käskytän päivittäin useita kertoja jalkaa nousemaan. Ei vaan näy mitään konkreettisia tuloksia ahkerasta jumppailusta huolimatta, nyt on mennyt jo monta viikkoa niin ettei edistystä oo tapahtunut oikein mihinkään suuntaan. Näin se vaan on.
MUTTA vaikka kirjoitinkin haasteista tänne, en halua keskittyä pelkästään noihin tuntemuksiin, vaan mieli ja fiilis on kaikesta huolimatta hyvä ja odottavainen, vaikka ei ehkä tekstistä uskoisi :) Soittelin nimittäin tänään fysioterapiayritykseen, jonne työterveydestä sain lähetteen. Kerroin mun tilanteesta ja vastaanotosta suositeltiin mulle tiettyä fysioterapeuttia, jolla on vankka kokemus erilaisista lonkkavaivoista, leikkauksista toipumisista ja pitkistä kuntoutusprosesseista. Hänelle varasin nyt sitten ajan. Selvittelin sitten vähän lisää ja kävi ilmi, että kyseessä on todella kokenut huippuammattilainen, joka on toiminut mm. Suomen A-jääkiekkomaajoukkueen ja huipputason yleisurheilijoiden pitkäaikaisena fyssarina, kouluttajana, luennoitsijana... En tässä nimiä mainitse, mutta vihdoin on jonkinlainen ennakkoaavistus ja luottamus siitä, että mä olen pääsemässä osaavan ja hyvän, mulle oikeanlaisen henkilön kuntoutettavaksi! Toivon todella, että myös yhteinen kemia on hyvä, huumoria löytyy ja tsemppiä, ettei enää tarvitsisi etsiä uutta fyssaria tämän jälkeen... Tsemppiä erityisesti tarvitsen ja positiivista, kokonaistilanteen ymmärtävää ja kannustavaa otetta, että jaksan tämän pitkän tien, joka edessä vielä on. Mulla on kyllä hyvä tunne siitä, että nyt on kyseessä sellainen henkilö, joka kyllä perehtyy huolella (parhaan A-ryhmän otteella) asioihin ja puuttuu tilanteeseen, jos alkaa näyttää siltä, ettei kaikki ole mun kropassa kunnossa.
Lopuksi on kyllä ehdottomasti mainittava (ja näytettävä) vielä nämä ihanat ruusut, jotka sain tänään illalla visiitillä käyneeltä sukulaiselta. Niin kauniita! ❤️
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Toivottavasti blogilla oli hyvä kiinteyttävä vaikutus tai se säväytti muuten jollakin tavalla! ;) Jokainen kommentti ja mielipide on arvokas, mutta en kuitenkaan julkaise asiattomia ja provosoivia kommentteja, joilla ei selkeästi ole muuta tarkoitusta kuin yrittää aiheuttaa mielipahaa joko minulle tai muille blogin lukijoille. Mietithän ensin, mitä kirjoitat. Arvostan eniten kommentteja, jotka annetaan reilusti ja avoimesti omalla nimellä ja tällaiset kommentit tulevat varmemmin julkaistuiksi.