Tarkoituksia

Valkohiuksinen, jotenkin jylhän ja taiteellisen oloinen mies rullailee eräänä kuntoutuspäivän aamuna pyörätuolillaan samaan pöytään kanssani aamupalalle. En ole tätä miestä koskaan tavannutkaan, mutta hän aloittaa välittömästi juttelun. Tai oikeastaan hän kertoo tarinaa. En oikein saa edes puheenvuoroa, mutta annan miehen puhua. 

Mies käy läpi elämänsä terveystragedioita ja sitä, miten vaikeaa kaikki on ollut. Jatkaa pohdinnalla erilaisista lentokoneista ja lentokenttien kiitoradoista ja päätyy lopulta kertomaan maailman parhaimmista ja pahimmista likööreistä, mitä on koskaan maistanut ja siitä, miten ihminen on vieraantunut luonnosta. Lopulta hän kertoo pysäyttävällä tavalla eräästä elämänsä viime vuosien käännekohdasta, jossa täpärästi selvisi vakavasta liikenneonnettomuudesta. Hän ei aivan ehtinyt mukaan onnettomuuteen, koska hänelle oli tullut puhelu ja oli tämän vuoksi pysäyttänyt autonsa tien viereen. Kaikki liikenneonnettomuudessa osallisena olleet ihmiset menehtyivät. "Kaikella on tarkoituksensa, ja mä mietin silloin, että mulle ehkä annettiin kuitenkin vielä uusi mahdollisuus tässä elämässä. Päätin, että uusi mahdollisuus pitää käyttää hyvin", mies hymyilee ja rullaa aamupalapöydästä pois. 

Jään lähes suu auki istumaan pöydän ääreen. Kuka tämä henkilö oikein oli ja miksi hän juuri mulle nyt avautui? Näen miehen myöhemmin vielä kerran mutta sitten hänen kuntoutusjaksonsa jo päättyykin.

Toinen vanhempi herrasmies, joka on yhtä aikaa nyt Peurungassa, on puolestaan ratkonut matemaattista neliväriongelmaa eri muodoissaan jo kymmeniä vuosia. En ymmärrä kyseisestä aiheesta juuri mitään, mutta mies on ongelmaan hyvin vihkiytynyt ja esittelee erilaisia tähän liittyviä kuvia ja muita tietoja jostakin syystä minullekin innoissaan. "Jotkut pitävät minua hiukan höperönä, kun tätä samaa aihetta mietin ja mietin, mutta sitten taas jotkut sanoivat, että pääasia on, että löytää itselleen mieluisaa tekemistä." Olen tästä kyllä täysin samoilla linjoilla!

Ryhmäkeskusteluissa on puolestaan sivuttu ja sivutaan paljon mm. sosiaalisuutta sekä stressin- ja kivunhallintaa. Lisäksi on mietitty kuntoutustavoitteita ja niiden toteutumista jokaisen omalla kohdalla. Tänään sairaanhoitajan vastaanotolla mietimme myös sitä, miten usein vaikeiden terveysongelmienkin kanssa pärjäämiseen liittyy asennoituminen ja sopeutuminen tilanteeseen sekä oman mielen hallinta. Mun vahvuutena moni näkee täällä erityisesti huumorin, avoimuuden ja tietyn jämäkän ja sähäkän asenteen, mikä näkyy vaikkapa mun sähkömopon tuunauksistakin. Perusluonteestakin nämä asiat varmasti johtuvat mun kohdalla mutta terveystilanne on myös muuttanut tietyllä tavalla vielä vahvemmin elämänasennettani siihen suuntaan, että joka päivästä täytyy ottaa kaikki ilo irti. Itsekin koen, että entisestä itsekkäämmästä ihmisestä on muokkautunut hiljalleen nykyinen minä - minä, joka ymmärtää, että mullakin on mahdollisuus valita. Että mä voin joka aamu päättää, että teen tästäkin päivästä mahdollisimman hyvän ja nautin niistä asioista, joista voin nauttia ja jotka tuovat hyvää fiilistä. Samalla ehkä tulen luoneeksi ympärillenikin hyvää fiilistä.

Ehkä kaikella on todellakin tarkoituksensa. Tai ehkä elämän tarkoituksena onkin jokin matemaattinen ongelma. Tai se koko prosessi, kun tiettyyn ongelmaan tai tilanteeseen mietitään asia kerrallaan vastausta ikään kuin jatkuvassa keskeneräisyyden tilassa. Sopeudutaan keskeneräisyyteen ja hyväksytään se. Tai sitten se on tehdä itsensä ja muut ympärillään mahdollisimman hyvälle mielelle. 

Tätä dilemmaa miettiessä voi kuitenkin ottaa sähkömopoa myös käyttävän kuntoutuskaverin kanssa vaikkapa kiihdytysajot - fyssarin juostessa nauraen meidän takanamme.