Olo on siis ollut selkeästi jaksavampi kuin mitä se on ollut esim. viime viikolla eikä ole ollut samanlaista huimaustakaan mitä silloin oli. Sain nukutuksikin viime yönä paremmin kuin mitä moneen yöhön - nivelet pysyivät kohtuullisen hyvin omilla paikoillaan ja ilmeisesti nukkuma-asennotkin olivat nyt hyvät enkä juuri heräillyt kipuihin. Tämäkin jo pelkästään tuntuu voinnissa. Kunpa vaan kaikki yöunet olisivat tuollaisia mutta se taitaa olla melko kaukaa haettu toive, kun sairastaa saurauksia, joissa fyysinen vointi vaihtelee päivittäin, jopa tunneittain... Mutta olen näistä harvemmistakin hyvistä päivistä ja hetkistä todella tyytyväinen ja kiitollinen, tietysti :)
Käytin tänään muutamaankin otteeseen aikaa yläkroppatreeniin, eli harjoittelin pallon kanssa. Pläjäytin pallon niskan takaa sopivan kovaa lattiaan, otin kopin ja taas pallo niskan takaa lattiaan jne. Oon kokeillutkin tätä pallotreenausta muutamia kertoja kuntoutusosaston jälkeen mutta viime viikolla en pystynyt pallottelemaan ennen kuin vasta perjantaina fysioterapiassa, kun huimasi sen verran ja niska oli hankala.
Tänään tyttären jalkapallo sai toimia mun harjoitusvälineenä, se oli sopivan painava ja pomppasikin lattiasta sopivasti. Jatkoin tätä muutamien taukojen kera niin pitkään, että hengästyinkin ja tuli lämmin ja kädet tuntuivat vapisevilta ja raskailta. Hengästymistä toivotaan, sillä en pysty nykyään harrastamaan muulla tavalla oikein mitään sellaista liikuntaa, jossa saisin aerobista treeniä tehdyksi. Se on tosi turhauttavaa mutta onneksi edes soveltavasti tietyt harjoitukset onnistuvat ja siitä oon onnellinen kuitenkin :)
Paras treenauspaikka mulle on täällä kotona keittiön pöydän reuna - se on sellaisella korkeudella, että voin sekä nojata siihen että myös istua välillä reunalla ilman vaaraa johonkin suuntaan horjahtamisesta tai kaatumisesta, kun kädet ovat pallottelukäytössä eli niillä en saa treenatessa tukea mistään ja jalkoihin ei voi tukeutua. Itse pallottelu menee kyllä ihan jees ja on hauskaa, tykkään! Sen sijaan se muu osuus - seisominen pöydän reunaan nojaten ja pallon perässä raahustaminen - on kyllä ärsyttävää siksi, että se on vaikeaa. Pallo kun karkasi melko monta kertaa, eikä täällä tietysti juuri siihen aikaan ollut ketään mulle palloa hakemassa tai palauttamassa.
Nauratti kuitenkin, kun siinä toikkaroin pallon perässä. Muistui mieleeni aikakausi parin vuoden takaa, jolloin jopa makasin selälläni keittiön pöydällä yrittäessäni oikeaa jalkaa pöydän ulkopuolella roikottamalla venyttää lonkankoukistajaa :D Taisin kirjoitella blogissakin tästä tuolloin. Oisihan siinä melkoinen myyntipuhe sitten tietysti joskus, jos vaikka pöydän myisi (no ei olla kyllä myymässä! Artekin oikein hyvä, ajaton ja kaunis pöytä kun on) ja kertoisi pöydän ostamista miettivälle, että "Osta osta pois! Tässä on kuule monesti maattu ja istuttu pylly pöydän reunalla, hyvin kestää ja toimii tämä pöytä!" Voi apua... Mahtaisivat ostajat kaikota ja supattaa muillekin, että älkää vaan ostako mitään pöytää Hannastiinalta, sen pöydän päällä on harjoitettu jotain ihan muuta kuin syömistä :D Hahhaa...
Tänään tuli vihdoin iso nivaska papereita kuntoutusosastolta. Todella tyytyväinen olen näihin papereihin kyllä, niissä on niin tarkasti ja kattavasti kerrottu mun taustat lapsuudesta nykyvointiin ja koko tämänhetkiseen elämäntilanteeseen. Polviortopedin tekstikin oli saatu mukaan näihin papereihin. Tekstissä oli muutamia hassuja sanamuotoja ja virheitä, mm. että mulla olisi protetisoitu oikea lonkka "reilun dysfasian vuoksi" (heh, dysfasiahan on jotain ihan muuta kuin mitään niveliin liittyvää, ja ois kyllä melko huolestuttavaa, jos tekonivelleikkauksia dysfasian vuoksi tehtäisiin :D) ja että musta oltaisiin tekemässä konsultaatio Helsinkiin "erikoisfysioterapeutille." Fysiatrian erikoislääkärille (ja vieläpä koko fysiatrian poliklinikan ylilääkärille) musta on tehty konsultaatiopyyntö, ei suinkaan erikoisfysioterapeutille :) Mutta koska kuulin aiemmin, että tällaiset virheet tekstissä ovat, soitin viime viikolla jo kirurgian polin sihteerille, joka nämä tekstit korjasikin ja tänään posti toi myös korjatun epikriisin mulle. Hyvä näin.
Noissa kuntoutusosaston papereissa oli nyt kirjattu kattavasti myös mun hoito- ja kuntoutussuunnitelma sekä apuvälineet ym. tarpeelliset tiedot siten kuin olen täällä blogissakin aiemmin kertonut. Ortopedian puolella mun polven tilannetta hoidetaan nyt ja Helsingistä kuuluu konsultaatiopyyntöön liittyen jossakin vaiheessa. Lisäksi hoitovastuu on fysiatrian polilla, johon mulle tulee kontrollikäynti ensi vuoden keväällä ja jolloin otetaan taas kantaa tilanteeseen, lääkinnällisen kuntoutuksen tarpeeseen, kuntoutustuen jatkoon ym.
Muutoin asiat etenevät niin, että mulle suositeltiin tässä suunnitelmassa viikottaista fysio- ja allasterapiaa Kelan lääkinnällisenä kuntoutuksena vuoden ajaksi. Lähetinkin kaikki paperit ja lausunnot Kelaan jo tänään sekä hain myös tätä vaativaa kuntoutusta uudelleen. Valitushan mulla on vetämässä yhä muutoksenhakulautakunnassa vaativasta lääkinnällisestä kuntoutuksesta aiemmin saamastani hylystä mutta se saa olla omassa käsittelyssään. Jospa nyt sentään Kelakin nämä kuntoutukset myöntää, kun niitä on erikseen suositeltu ja määrät mainittu papereissa ;) Toivotaan!
Hyvillä tunnelmilla siis. Asioita on saatu taas eteenpäin ja mulla on asiantuntevien ihmisten tuki ja osaaminen nyt terveydenhuollossa takanani. Tästä olen todella kiitollinen.
"Älä hyvästele, älä mene
Älä menetä unelmia
Älä liukastu, älä lipeä valitsemaltasi polulta
Muista, että elämässä tärkeintä on tehdä lista lempileffoista
Ja kauneimmista biiseistä lista hämähäkkimiehen vihollisista..."
Älä menetä unelmia
Älä liukastu, älä lipeä valitsemaltasi polulta
Muista, että elämässä tärkeintä on tehdä lista lempileffoista
Ja kauneimmista biiseistä lista hämähäkkimiehen vihollisista..."
P.S. No, mitkäs ne Hämähäkkimiehen viholliset ovat? Entä mitkä ovat sun lempileffojasi tai mielestäsi kauneimpia biisejä? :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Toivottavasti blogilla oli hyvä kiinteyttävä vaikutus tai se säväytti muuten jollakin tavalla! ;) Jokainen kommentti ja mielipide on arvokas, mutta en kuitenkaan julkaise asiattomia ja provosoivia kommentteja, joilla ei selkeästi ole muuta tarkoitusta kuin yrittää aiheuttaa mielipahaa joko minulle tai muille blogin lukijoille. Mietithän ensin, mitä kirjoitat. Arvostan eniten kommentteja, jotka annetaan reilusti ja avoimesti omalla nimellä ja tällaiset kommentit tulevat varmemmin julkaistuiksi.