Meilejä ja meiningittömiä kaurapussimeininkejä

Ihan ensimmäiseksi ilmoitusluonteinen asia: jos kuulut blogini aktiivisiin lukijoihin, käyhän tykkäämässä myös "Kiinteyttävä vaikutus -blogi" -nimistä Facebook-sivua! Loin nuo uudet sivut pari päivää sitten ja aion myös niiden kautta kirjoitella aika-ajoin ja jakaa myös muuta materiaalia sekä infoa :)

Mutta sittenpä asiaan. Kylläpä meni tiistaisen ortopedikäynnin jälkeen lähes koko loppuviikko kuulemiani asioita sulatellessa. Kyllähän asiat muutenkin päivän-pari päässä aina tärkeiden lääkäreiden vastaanottojen jälkeen mielessä pyörivät mutta musta tuntuu, että nyt taisi kyllä olla kyseessä "päässäpyörimisen" ennätys... Ensin sulattelin asioita oman aikani ja vasta myöhemmin alkoi tulla erilaisia ajatuksia ja kysymyksiä mieleen.

Pääsiköhän ortopedi nyt kuitenkaan ihan täysin kiinni koko mun tilanteesta? Osteotomia reisiluuhun ja miksi? Entä se MPFL-leikkaus, miksi juuri se ja miten se auttaisi koko polvinivelen kivuliasta ja isoa pois paikoiltaanlonksumisliikettä? No, eivätpähän nuo mitään lopullisia leikkausvaihtoehtoja olleet vaan näistä nyt puhuttiin vastaanotolla. Asiat kyllä tarkentuvat aikanaan. 

Sen verran asiat jäivät kuitenkin vaivaamaan, että keskustelin vielä mun nykyisen fysioterapeutinkin kanssa ja hän mietti, että siltä vaikuttaa, että mun polvessa on kaksi erillistä ongelmaa: nyt tuo vasta luksoitunut ja aiemmin subluksoitunut polvilumpio (patella) ja sen lisäksi sitten itse nivelen lonksuminen paikaltaan pois. Samaa itsekin oon miettinyt. Niinpä laitoin sitten vielä tilanteesta tarkennusmeilin näille tilannettani miettiville kahdelle ortopedille ja lisäsin liitteeksi myös kuvat patellaluksaatiosta sekä taas kerran kuvaamani uuden videon polven pahimmasta paikoiltaan olemisesta/lonkseesta. Täytyy hyödyntää meilimahdollisuutta, kun sellainen kerran on. 

Omat haasteensa tilanteeseen tuovat tietysti sitten myös EDS ja kudosten taipuvuus huonoon toipumiseen tai siihen, että esim. kiristysleikkausten tulokset eivät välttämättä kestä vaan kudokset voivat löystyä uudestaan. Eli mitään lopputuloksiltaan epäselviä ja selkeästi enemmän riskejä tai haittoja hyötyihin verrattuna sisältäviä leikkauksia ei kannata tehdä. Lisähaasteena ovat sitten vielä mun nivelten ja tietyt luuston rakenteelliset/anatomiset poikkeavuudet tähän koko soppaan. Tarkasti täytyy siis pohtia kokonaisuus, analysoiden kaikki vaihtoehdot rauhassa. Kunhan ei liian pitkäänkään mietitä ja mietitä, eli ettei jouduta tekemään mitään hätäisiä päätöksiä, jos tässä "odotusaikana" tilanne radikaalisti huononisi, ja toisaalta, ettei mulla nivelten tilanne mene sellaiseksi, että jos liikaa odotetaan, niiden korjausleikkaukset ovat alkuperäistä suunnitelmaakin haastavampia. Mutta täytyy yrittää myös luottaa näihin kirurgian huippuammattilaisiin ja siihen, että he tekevät mun pohdinnat ja ajatukset huomioon ottaen ne oikeat hoitoratkaisut tilanteessani.

Tämä viikko on ollut melko haasteellinen myös sen vuoksi, että mulla on ollut ihmeellistä huimausta aika-ajoin. On tuntunut siltä, että olisin laivalla, ja se tekee vaikkapa kävelyn tai muun toimimisen entistäkin hankalammaksi. Inhottavinta on ollut olla vaikkapa sohvalla lepäämässä, ja siinä samalla maailma pyörii. En oikein tiedä, mistä tällainen olotila on johtunut, kun mikään ei sinänsä ole arjessa muuttunut... Mutta aloin miettiä, että ehkä mulla yläkroppa on nyt kuitenkin ollut erilaisesta treenistä (esim. ne pallotteluharjoitukset, joita tehtiin kuntoutusosastollakin ja joita kotonakin kokeilin jo) johtuen erilaisella rasituksella ja niska ja hartiat ovat tästä ärsyyntyneet ja aiheuttavat huimausta? Niska on nyt ollut aremman tuntuinen mitä vähään aikaan ja kun mulla on todetusti myös voimakkaasti yliliikkuva ja löysä niska, siis tuo niskan luusto, voi olla, että ehkä tällainen treenaustapa onkin ehkä vähän liian voimakasta niskalle... 

Osaltaan vaikutusta voi olla kyllä silläkin, että mulla on niskan ja hartioiden lihakset myös melko rasittuneet koko ajan keppikävelystä. Täytyisi varata varmaankin aika hierontaan, jossa hartioita ja niskan aluetta saataisiin varovasti hiukan avattua. Mieskin on hartioita yrittänyt hieroa. Mutta muutenkin täytyy kyllä kuulostella tätä olotilaa nyt, huimaus on asia, jota mulla ei koskaan näin voimakkaasti ole ollut. Ylös noustessa kyllä joskus mutta ei pitkäaikaisesti. 

Tänään on tullut lisäksi vietettyä aikaa lämmitetty kaurapussi hartioilla sohvalla lepäillen... Toivoisin, että tuo lämpö helpottaisi myös osaltaan olotilaa. Toivotaan! Nytkin kyllä tätä tekstiä kirjoittaessa maailma huojuu. Alempana kuva kaurapussimeiningistä - joka ei kyllä ole meininkiä nähnytkään. Kaikin puolin pysähtynyt olotila.