Että päällisin puolin on potilas lähes täysijärkinen..."
Joo, lähes täysijärkisenä oon pysynyt :D Ihme ja kumma! Viikonloppuna "hiukan" kiristeli hermoja kun oli niin älyttömän hankalaa liikkua, kävellä, oli kipuja, avuton ja niiiiiiin hyödytön fiilis... Mutta nyt päästään jo vähän paremmille fiiliksille, toivottavasti. Tänään on siis neljäs päivä leikkauksesta.
Täytyy sanoa, että tämä toipuminen on kyllä ihan oma kuvionsa verrattuna lonkan tekonivelleikkaukseen... Mulla ei ole polvileikkauksista toipumisesta ennestään omakohtaista kokemusta eikä varsinkaan EDS-potilaan roolissa polvileikkauksesta toipumisesta. On jännä, että fyysinen olotila on sillä tavalla jaksavampi, että verta en ole menettänyt leikkauksessa juuri yhtään verrattuna hurjaan verenhukkaan tekonivelleikkauksessa eikä keho ole yhtä "kärsinyt" kuin tekonivelleikkauksen jälkeen oli. En oo esim. nukkunut päiväunia nyt päivisin, vaikka muuten kyllä oon sohvalla paljon lepuuttanutkin. Kipulääkitykseen oon tottunut jo ajan mittaan, se ei uuvuta kuten lonkkaleikkauksen jälkeen. Mutta sitten taas nyt on liikkuminen niiiiiin paljon vaikeampaa mitä tekonivelleikkauksen jälkeen... Olen kyllä oppinut nyt nelipistekävelyä kepeillä eli se alkaa luonnistua jo, mutta se tuntuu tyhmältä, kömpelöltä "töpöttelyltä" ja on vaivalloista, huterampaa kuin että olisi varottava vaan yhtä jalkaa ja muu keho ois terve. Mutta mulla tää koko keho on sellainen, että on varottava vähän kaikkea (tai kuunneltava tarkkaan, mitä jaksan ja mitä en) ja erityisesti nyt jalkoja. Ne on tosi huonot nyt. Huonommat, mitä ennen leikkausta. Toivotaan, että tuo polvi tokeentuu hiljalleen...
Pyörätuolia en oo kotona nyt malttanut käyttää. Ehkä pitäisi, koska vaikka en todellakaan täällä paljoa ole kävellyt, nyt esim. iltaa kohti on ollut enemmän kipua polvessa ja turvotusta. Se nyt lienee muutenkin luonnollista kun on vasta neljäs päivä leikkauksesta mutta sitten jotenkin tuntuu siltä, että kun polvessa on vaan pari pientä pistoarpea ja kaksi tikkiä, tässä pitäisi jo muka nyt kirmailla menemään ja harjoitella, treenata kuin hyväkin harrastelijatreenaaja... ikään kuin en olisi leikkauksessa ollutkaan.
Polvi nyt.
Mulla jäi liiankin vahvasti mieleen, kun ortopedi leikkauksen aikana mainitsi, että "huippufutaajatkin ovat tästä operaatiosta toipuneet nopeasti pelikuntoon!" No mä en tosin ole huippufutaaja, vaikka muuten toki valioyksilö oonkin ;) Mutta naureskelin siinä sitten ortopedille, että "hei, NYT kuules... Vertaatko sä MUA huippufutaajaan?! Ei EHKÄ kannata, lähtökohdat ja tilanne on HIEMAN erilaiset :D"
Mutta pitäähän tää suhteuttaa omaan kokonaistilanteeseen. En oo perusterve, polvi ei oo nytkään hyvässä kunnossa vaan selkeitä vaurioita siellä on, on monenlaista ongelmaa muutenkin kehossa ja nivelissä. Lonkat surkeet. Lihaksissa heikkoutta jne. Joten tää yhtälö ei ole ihan piece of nakki, muuten en olisi osastollekaan joutunut pariksi yöksi. Suurin syy osastolle joutumiseen (pääsemiseen?) oli se, etten pystynyt liikkumaan omin jaloin juuri ollenkaan.
Kivut mulla on suht hyvin nyt maatessa/levätessä hallinnassa mutta on tosi vaikeaa varata tuohon leikattuun jalkaan, se on tosi kipeä, ei siitä mihinkään pääse. Se oli tosi kipeä jo ennenkin ja nyt leikkauksen jäljiltä tietysti myös. Jättimäiset, kovaääniset lonksahdukset ovat jääneet pois, mutta lumpion seutu ja lumpion alapuoli (?) on todella kipeä ja turvonnut, ja polvinivelen ulkosivu- ja takaosa on tosi kipeät myös. Polvi napsuu ja rusahtelee ja sitten kun se on niin älyttömän epävakaa :( Jumppaillut oon sovitusti juuri niitä liikkeitä, mitä mulle on neuvottu nyt. Vaikka tilanne ois liikkumisen ja mun toimintakyvyn kannalta kuinka huonon oloinen ulkopuolisen silmiin, niin mulle on kenenkään turha tulla sanomaan, ettenkö ois tehnyt mulle neuvottuja liikkeitä. Ne todellakin teen. Vointia ja kipua kuunnellen mutta teen...
Tällaisilla mietteillä tällä hetkellä. Mutta suunta eteenpäin, taaksepäin on turha liikaa katsoa :) Nyt on näin ja mennään hetki kerrallaan aina kohti uutta päivää.
"Ja yhden väitteen vielä laulaa tanssitaidoton:
Alku kangerrella saa, jos loppu kaunis on..."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Toivottavasti blogilla oli hyvä kiinteyttävä vaikutus tai se säväytti muuten jollakin tavalla! ;) Jokainen kommentti ja mielipide on arvokas, mutta en kuitenkaan julkaise asiattomia ja provosoivia kommentteja, joilla ei selkeästi ole muuta tarkoitusta kuin yrittää aiheuttaa mielipahaa joko minulle tai muille blogin lukijoille. Mietithän ensin, mitä kirjoitat. Arvostan eniten kommentteja, jotka annetaan reilusti ja avoimesti omalla nimellä ja tällaiset kommentit tulevat varmemmin julkaistuiksi.