Ei sankariainesta

"Pimeytyvä taivas hehkuu ja maa
askelta seuraavaa odottaa..."

Melko hiljaista on ollut täällä toipumistehtaalla. Päivät ovat kuluneet yksi kerrallaan, hiljalleen omalla painollaan. Fiilis on ihan hyvä, vaikka välillä tuntuukin siltä, että nämä kotinurkat on niiiiin nähty ja haluaisin vaan täältä ihan muualle ja ihmisten ilmoille... Mutta tilanne on vaatinut kyllä paljon lepoa - jos ei nyt ihan nukkumista sentään, niin jalat suorana sohvalla tai sängyllä maaten - päivittäisten harjoitusten ohella. Kivusta ja hankalasta liikkumisesta huolimatta oon tehnyt lihasvoimaharjoitukset, ne hurjat kaksi kappaletta, päivittäin kolmesti :)

Tikit poistettiin eilen. Haavat ovat hyvin parantuneet päällepäin mutta muuten tilanne on yhä melko lailla hankala. Polvi tuntuu nyt aamuisin jäykähköltä, ja vaatii aikansa, että saan itseni hilattua sängystä ylös. Ekat askeleet varsinkin ovat melko lailla kamalat. Pystyn liikkumaan kyllä kotona kepeillä ja jos hurjaksi heittäydyn, yhdenkin kepin varassa ja jopa ilman, jos otan tukea huonekaluista, mutta onhan se TODELLA riskaabelia hommaa näillä jaloilla. Joka askel sattuu tosi paljon ja polvesta kuuluu rusahteluja nivelestä + poksahteluja lumpiosta/lumpion alta, kun polvi saattaa askeleella kääntyä ihan mihin suuntaan vaan. Se on todella epävakaa, eikä siihen voi luottaa yhtään. Ei siis yhtään. Kävelymatka meidän kotipihan autopaikalta kotiovelle ei lähes onnistu... Onneton meininki ;)

Ei oo oikein vertailukohtia, missä vaiheessa nyt näin vajaa 2 viikkoa operaatiosta pitäis toipumisen suhteen olla, mulla on niin omanlaisensa tilanne esim. verrattuna muutoin terveen ihmisen polvitähystykseen verrattuna. Mut se on selvä, että tällä hetkellä mulla on edelleenkin hankalampaa tää eläminen ja oleminen, mitä ennen leikkausta. Tuo operaatio toki poisti pahimmat lonkseet ja lukkotilanteet polvesta, koska kierukka oli myttääntyneenä nivelen etuosaan estäen välillä liikkeen, mutta tilalle on tullut vieläkin pahempi instabiliteetti, kipu ja nuo inhottavat rusahtelut. Välillä jalka lähtee alta, ja siinä voisi käydä tosi pahasti, jos siinä rikkoutuisi vielä nivelsiteitäkin.

On myös hankala miettiä, mikä on sopiva määrä liikettä, harjoitteita ja lepoa. Päivällä polvi on "parempi", kunnes taas iltaa kohti mennään kohti outoa paineen tunnetta polven sisällä ja tunnetta siitä, että se ei oo kohdillaan. Kipu myös kovenee iltaa kohti ja just ennen nukahtamista se on usein pahinta... Yölläkin heräilen inhottaviin paineen tunteisiin. Onneksi mulla on parin päivän päästä taas fysioterapiaan aika, niin voi jutella tästä koko hässäkästä sielläkin. Saa nähdä, mitä mun fyssari on mieltä.

"Se odottaa pientä askelta vaan
sitäkään en valmis oo ottamaan
En ole sankariainesta,
se kunniasta ja maineesta..."
https://open.spotify.com/track/59ZCAfnJ3pm7lwXD6NOhD7