Aamulla suuntasin jo varhain fysioterapiaan pitkän tauon jälkeen. Pyörätuolikin lähti mukaan, sillä siihen asennettiin vasemmalle puolelle nouseva jalkalauta eli saan säädeltyä polvelle asentoa ja kulmaa, ja tarvittaessa saan polven suoraksikin. Tuo jalkalauta on vähän sellainen "karvalakkimalli" eli totesimme fyssarin kanssa, että ei ihan ole kaikilta osin toimivuutta ja helppokäyttöisyyttä mietitty mutta mun Ottobock-tuoliin ei muunlaista ole saatavilla. Lienee vähän harvinaisempi lisävaruste aktiivituoleihin muttaaah... Mä en olekaan mikään ihan tavallinen tyllerö :D ;) Ja kyllä toi on kuitenkin ihan käyttökelpoinen ja tarpeellinen lisävaruste kuitenkin mulle.
Tän päivän fysioterapia keskittyi nyt varmaankin eniten tuon pyörätuolin säätämiseen ja kuulumisten vaihtoon mutta tein mä toki myös jonkin verran harjoituksiakin, pyöritin MotoMedia käsillä ja lisäksi tein jalkaprässillä muutamat liikesarjat. Oikealla jalalla sen mukaan mitä voimat riittävät ja vasemmalla jalalla puolestaan eniten kipujen mukaan, voimaahan vasemmassa jalassa on paremmin mitä oikealla. Ihan yllättävän hyvin meni harjoitteet vasemmankin polven osalta, kunnes loppua kohti alkoi tuntua inhottavia muljahduksia polven sisällä.
Oli ihan hyvä, että mulla oli nyt sitten pyörätuoli matkassa, koska selkeästi jalkaprässin jälkeen sille oli tarvetta lihasheikkouden ja kipujen vuoksi. Tuo polvi on kyllä nyt tosi inhottavan tuntuinen... Tosi hankalalta tuntui pelkästään seisominen puhumattakaan kävelystä... Mutta sitä vartenhan apuvälineet ovat mulla ja selkeästi tarpeeseen.
Fysioterapian jälkeen oli kyllä hauska tilanne... Taksikuski tuli hakemaan mua fysioterapian aulasta ja menimmekin nyt autolle mulle entuudestaan tuntematonta reittiä, sellaista käytävää pitkin, jonka päässä olevassa ovessa luki "Jätekylmiö." Naureskeltiin siinä sitten, että on se hyvä, että fysioterapian jälkeen on suunta kohti parempaa, suoraan jätekylmiöön vaan :D Että niin paljon tästä potilaasta onkin hyötyä! Ai että tuli naurettua, viikon parhaat naurut varmasti :D
Myöhemmin päivällä tapahtui hieno juttu. Moni varmaan muistaa, millaista vääntöä mulla on kuntoutusasioista ollut... Viime vuonna mulle toki se harkinnanvarainen kuntoutus myönnettiin mutta silloinkin jo Peurungassa henkilökuntakin tuumi, että kyllä mun kuuluisi vaativaa lääkinnällistä kuntoutusta Kelasta mieluummin saada, kun oon ollut sen verran heikossa kunnossa. Ja onhan mulle esim. keskussairaalan kuntoutusosaston kautta suositeltukin nimenomaan vaativaa lääkinnällistä kuntoutusta mutta Kela ei vaan sitä ole myöntänyt lukuisista hakemuksista ja valituksesta huolimatta.
Noh, nyt tammikuun puolella sain jälleen kerran uuden hylkäävän päätöksen hakemastani vaativasta lääkinnällisestä kuntoutuksesta. Ajattelin sitten, että haenpa nyt kuitenkin vielä harkinnanvaraista kuntoutusta, jotta edes jotakin kuntoutusta Kelan kautta voisin saada. Kunnan tk:n fysioterapia on toki parempi kuin ei mitään ja mun fyssari on ihan mahtava mutta tarvitsisin muutakin fysiota kuin pelkästään salityyppistä harjoittelua ja laitoskuntoutustakin, joka on intensiivisempää. Soittelin sitten pari päivää sitten Kelaan ja kysyin, missä vaiheessa mun kuntoutusasioiden käsittely on ja henkilö katsoi tilannetta. Hän hiukan ihmetteli niin useita hylkääviä päätöksiä ja ehdotti mulle, että haluaisinko, että mun kuntoutusasioita käsittelisi joku muu henkilö kuin se, joka esim. viimeksi mun hakemuksen hylkäsi? Totesin, että tehdään vaan niin.
Tänään sain sitten puhelun Kelasta henkilöltä, joka kuntoutusasioista ja Kelan kuntoutusasiakkaiden kokemuksista jollakin tavalla kai täällä Jyväskylän seudulla vastaa. Hän kertoi, että oli saanut mun kuntoutusasiat kokonaisuutena itselleen käsiteltäväksi ja oli tutustunut mun taustatietoihin, papereihin ja hakemuksiin parin päivän ajan ja oli miettinyt, että kyllähän mun vointi poikkeaa huomattavasti siitä, millainen vointi on esim. saman ikäisellä terveellä naisella. Hän oli tullut siihen tulokseen, että mun kuntoutusasioiden kokonaistilanne täytyy Kelassa tutkia huolellisesti uudelleen. Keskusteltiin siinä sitten puhelimessa asioista moneltakin eri kantilta, oikein hyvä puhelu kaikenkaikkiaan olikin.
Jäin sellaiseen käsitykseen, että nyt mietitään nimenomaan sitä, olenko sittenkin oikeutettu siihen vaativaan lääkinnälliseen kuntoutukseen (!!) ja tämä henkilö totesi, että kyllähän mun kokonaistilanteen haastavuus kaikista mun papereista aika hyvin kuitenkin selviää, kun ne on lukenut kunnolla ja olen myös kuulemma hyvin ja tarkasti kuvannut ja perustellut omaa kuntoutustarvetta itsekin. Puhuttiin siitäkin, kokisinko itse edes pärjääväni harkinnanvaraisessa kuntoutuksessa ja sanoin, että oon sen verran jääräpää "minä itse" -tyyliin että kyllähän mä yritän pärjätä kaikissa tilanteissa mutta kyllähän viimeksikin harkinnanvaraisessa kuntoutuksessa ryhmän selvästi huonokuntoisin olin... ...että ei se nyt ihan välttämättä paras kuntoutusmuoto mulle ole, mutta oon sitäkin hakenut, että jotakin kuntoutusta edes saisin.
Nyt kuitenkin tehdään niin, että odotellaan vielä helmikuuhun, kun saan lisää lausuntoja/epikriisejä erikoislääkäreiltä. Toimitan ne Kelaan (ne menevät asiointipalvelusta nyt suoraan tälle samalle henkilölle, kun mun asia on nyt hänen työjonossaan) ja sen jälkeen asiat saadaan ihan puhtaalta pöydältä käsittelyyn ja asia menee ilmeisesti asiantuntijalääkärillekin kai sitten kierrokselle. Tämä henkilö lupasi myös itsekin koostaa mun kokonaistilanteesta vielä omankin näkemyksensä asian liitteeksi.
Kylläpä tuli hyvä fiilis tuosta puhelusta - vihdoin Kelassakin katsotaan nyt mun kokonaistilannetta näin huolellisesti, ilman "automaattisia" hylkääviä päätöksiä! Hyvä fiilis tuli myös parista Postin tuomasta jutusta, mm. parista paidasta ja askartelutarvikkeista. Pieniä arjen iloja nekin!
Ehkä en olekaan ihan valmis sinne jätekylmiöön! Ei oo vaihtoehtoja - muuta kuin jaksaa vääntää ja taistella, luottaa siihen, että oikeus ja ihmisten hyvyys voittaa aina lopulta :)
"Aivan sama mikä ois, mul ei oo vaihtoehtoi
Mun on tuotava tää homma himaan..."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Toivottavasti blogilla oli hyvä kiinteyttävä vaikutus tai se säväytti muuten jollakin tavalla! ;) Jokainen kommentti ja mielipide on arvokas, mutta en kuitenkaan julkaise asiattomia ja provosoivia kommentteja, joilla ei selkeästi ole muuta tarkoitusta kuin yrittää aiheuttaa mielipahaa joko minulle tai muille blogin lukijoille. Mietithän ensin, mitä kirjoitat. Arvostan eniten kommentteja, jotka annetaan reilusti ja avoimesti omalla nimellä ja tällaiset kommentit tulevat varmemmin julkaistuiksi.