Mulla siis pitää nyt tuo vasen polvi sellaista meteliä, että lapsikin jo valittaa, ettei saa esim. unta, kun äiti kolisee. Eikä se mitään, että kolisen, mutta kun polvi on niin karmeassa jamassa, että sitä saa koko ajan olla asettelemassa paikalleen joka puolelta ja on niin älyttömän kipeä... Ottaa päähän todella paljon! Kaikkeen tottuu kyllä, tällaiseen rajalliseen toimintakykyynkin, mutta tulen ihan "hulluksi" tuon polven kanssa kohta, kun se estää melkein kaikkea tekemistä. Jopa vaikka ihan sängyssä tai sohvalla makaamista.
Eilen illalla polvi oli pitkän aikaa tosi vaikeasti pois paikoiltaan, enkä saanut sitä kohdilleen. Pyysinpä miehenkin kuvaamaan sitä, kun ähersin niveltä taas enemmän paikoilleen... Lisäksi lumpiokin vaelsi vielä sivuun. Joka ikinen kerta, kun polvi menee noin paljon vinksalleen, se varmasti kuluttaa myös nivelen rakenteita ja aiheuttaa myös hiljalleen tuhoa (vaikka EDS-ihmisellä tuho ei heti näkyisikään esim. kuvantamisissa yhtä pian kuin jos terveellä ihmisellä kävisi nivel usein pois paikoiltaan).
Tänään olin pitkästä aikaa tapaamassa mun kunnan fysioterapeuttia. Käytiin läpi Helsingin reissun papereita mutta lisäksi muutenkin mun tämän hetken vointia ja lisäksi pyörätuoliasioita. Polvi oli niin vaikea koko käynnin ajan, että en pystynyt oikein istumaan enkä seisomaankaan, koko ajan nivel oli pois paikoiltaan ja sitä piti lonksautella parempaan asentoon. Lopulta lepuutin itseäni sellaisella "laverilla", jonka korkeutta voidaan säätää... ja siltikin oli vaikeaa. Siinä fysioterapeuttikin totesi, että on kyllä mennyt tosi paljon huonompaan kuntoon tuo polvi ja että on kyllä melkeinpä mahdotonta yrittää harjoituttaa mitään polven tai lantion alueen/ylipäätään alaraajojen lihaksia, kun toi polvi estää lähes kaiken varsinkin ollessaan tällainen kuin nyt viime päivinä on ollut. Jepjep... Ja vaikka joo palautuminenkin on tärkeää, olisi kiva pystyä kuntouttamaankin näitä jalkoja, jotta se kävelykyky säilyy!
Kyllä tässä todella alkaa olla keinot vähissä treenata polven alueen lihaksia, kun tilanne on tää. Menen kyllä ortopedin vastaanotolle marraskuun alussa AIVAN kypsänä, ei tästä tuu mitään näin. Tai tulee, mutta pyörätuolista käsin sitten tai niin, etten pysty tekemään mitään... ei alle nelikymppisen, kuitenkin kuntoutukseen motivoituneen naisen, puolison ja äidin kuulu vaan tällä tavalla kärsiä! Ei vaan kuulu. Jotain täytyy ortopedienkin nyt jo mulle alkaa ehdottaa, muuten musta tulee ihmisraunio.
No mutta... tosiaan käytiin sitten vielä lopuksi mun yksilöllisen pyörätuolinkin hankintakriteereitä mun tuolin käyttötarpeiden pohjalta läpi. Tarjouksia pyydetään nyt kolmelta eri firmalta. Näistä jo vähän osviittaa saatiinkin mutta nyt sitten vielä lisääkin pohdittiin ja mietittiin eri vaihtoehtoja. Päädyttiin siihen, että mulle olisi hyvä saada nyt mahdollisimman kevyt mutta jämäkkä tuoli, käsinojat on hyvä myös olla ja ainakin edestä sivuun saatavat jalkalaudat, jotteivat ne oo tiellä, kun nousen tuolista. Ristikkorunkoinen tuoli, jotta se mahtuu hyvin myös meidän autoon.
Vielä mulle ei nyt sit kuitenkaan mietitty kelauksen keventäjiä, kun usein kuitenkin mulla on mukana tuoliin joku työntäjäkin. Tuolista kuitenkin halutaan saada mulle mahdollisimman kevyt ja helppo kelata erityisesti sisätiloissa, koska en mä yksin ulos tuolilla varmastikaan lähde kun mulla on tuo mopokin ja pystyn tarvittavat pienet askeleet myös keppien kanssa ottamaan. Optio kuitenkin keventäjiinkin on, eli jos tuolille tulisi vielä nykyistäkin enemmän tarvetta joskus, ne voidaan toki sitten tarpeen mukaan hankkia.
Tuolin rungon värin saan itse valita, samoin muun värityksen :) Täytyy vielä tätä miettiä, mutta jotain jujua täytyy värityksessä kyllä olla! Saa nyt nähdä sitten, mihin mä lopulta päädyn... Kunhan nyt hankintaprosessi tästä paremmin käynnistyy, saataisiin päätös asiasta (eli maksari) ja palveluntarjoajiakin lisää kilpailutetaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Toivottavasti blogilla oli hyvä kiinteyttävä vaikutus tai se säväytti muuten jollakin tavalla! ;) Jokainen kommentti ja mielipide on arvokas, mutta en kuitenkaan julkaise asiattomia ja provosoivia kommentteja, joilla ei selkeästi ole muuta tarkoitusta kuin yrittää aiheuttaa mielipahaa joko minulle tai muille blogin lukijoille. Mietithän ensin, mitä kirjoitat. Arvostan eniten kommentteja, jotka annetaan reilusti ja avoimesti omalla nimellä ja tällaiset kommentit tulevat varmemmin julkaistuiksi.