Eilen oli tosi mukava ja hyvä fysioterapiakäynti. Tämä mun uusi fysioterapeutti ei tunne entuudestaan näitä kummallisia sairauksia ja vammoja, mitä mulla on, mutta vaikuttaa innokkaalta oppimaan aihepiiristä ja muutenkin me tullaan omasta mielestäni oikein hyvin juttuun. Samanlaista huumoria ja pilkettä silmäkulmassa, ja fysioterapeutti on avoin myös kuuntelemaan, mitä kerron ja miltä musta kulloinkin tuntuu. Samanlainen fiilis tulee hänen kanssaan kuin mitä mun yksityisen fysioterapeutinkin kanssa, sellainen, että on puolin ja toisin hyvä luottamus ja avoimuus sekä osataan katsoa kokonaisuutta hyvin eikä takerruta mustavalkoisiin yksityiskohtiin. Toki paljon on kai kiinni ihmisten välisestä kemiastakin.
"Kato nyt kun oon kohta lähdössä fysioterapiaan" -selfie ;) (Ihan kahden kepin kanssa kyllä menin...)
Anyway, eilen siis treenailtiin sekä vähän mun jalkoja että ylävartaloakin siinä kuulumisten vaihtamisen ohessa. Ensin lämmittelin "käsikelauslaitteella." Siinä sain tosi nopeasti käsivarret aivan väsyksiin ja kämmenet vapisemaan, lihasväsymys kun mulla iskee tosi voimakkaana tuossa liikkeessä (ja erityisesti käsivarret kohotettuna) mutta erityisesti oikealle puolelle.
Sen jälkeen kokeilin jopa jalkaprässiä yksi jalka kerrallaan - niin, että istuin, ja lonkkiin saatiin tosi loiva kulma. Oikean lötkökintun kanssa piti vastus pitää lähes kokonaan poissa ja muutenkin se koko "prässi" oli sellaista, että sekä mun että fysion piti yhdessä pitää mun polvesta kiinni tosi jämäkästi, koska ei polvi olisi mitenkään pysynyt paikallaan vaan heilui mihin suuntaan lystäsi ja ei mulla muutenkaan juuri ollut yhtään voimaa liikuttaa jalkaa. Mutta kyllä siinä hyvin hitaasti sentään onnistui tehdä, vaikka fysio totesikin, että ennen kaikkea tarkoitus on saada tuntumaa mulle aivoihin, millainen jalan oikea, terve liikerata on. Kiinnitettiin myös todella tarkkaan huomiota, ettei polvi taitu sivulle eikä taakse yli, vaan mieluummin jäi vähän koukkuun. Tämä onnistui vain siten, että polvesta pidettiin todella jämäkästi kiinni, ja siltikin jalan liikerata oli tosi töksähtelevä ja holtiton. Mutta ei niinkään ollut tarkoitus tässä mitään isompaa lihastreeniä tehdäkään, eikä se todella onnistuisikaan, mutta jotakin aktivointia kuitenkin tälläkin saadaan jalan lihaksiin ja aivoihin tietoa siitä, että näin tämän homman pitäisi oikeasti toimia, jos olisi terve kroppa.
Vasemman jalan kanssa harjoitus onnistui paremmin, eli siinä on enemmän voimaa, mutta sen jalan kanssa puolestaan on ongelmana isot kivut ja nivelongelmat sekä lonkassa että polvessa. Välillä piti nousta ylös siitä istumasta, kun ei lonkka kestänyt istumakulmaa, ja koko ajan piti pitää polvesta myös tosi tiukasti kiinni, ettei se rusahda ja mene pahasti pois paikaltaan kuten sillä on taipumusta monta kertaa päivässä mennä. (Hiukan on tuo jalkojen treenaaminen haasteellista kuivalla maalla, mutta katsotaan nyt...)
Käsiä puolestaan koitettiin treenata vielä ylätaljatyyppisesti niin, että istuin penkillä ja sitten tehtiin parilla eri tavalla harjoituksia, jotka kohdistuivat sekä lapoihin että myös käsivarsiin. Tosi haasteellista oli, mutta tein kuitenkin sinnikkäästi. Tietysti. En ikinä anna periksi :D Jälkioireena vaan jäi vaivaamaan tosi ärsyttävä käsien vapina, ja tää vapina kesti pitkälle iltaan saakka. Kivut eivät onneksi provosoituneet eilisen fysioterapian jälkeen "normaalia" isoimmiksi, mikä on tosi hyvä juttu. Mutta lihakset on tosi voimattomat, erityisesti käsissä, tätä tekstiäkin pitää tosi tarkkaan kirjoittaa, kun ei meinaa olla voimaa käsissä yhtään eikä sormi osu oikean kirjaimen kohdalle (kirjoitan puhelimella). Oikea käsi on vielä enemmän väsynyt kuin vasen, mutta sekään ei oo uutta, jostakin syystä mulla oikea puoli kropasta on kokonaan voimattomampi mitä vasen. Mutta ensi viikolla jatketaan taas, katsotaan, mitä sitten pystytään tekemään.
Mutta sitten tähän päivään... Hihii, hymyilyttää pelkkä ajatus aamupäivästä :D Kävin nimittäin alueellisessa apuvälinekeskuksessa omilla lapsuuden kotikonnuillani testaamassa sähkömopoa. Sitä ollaan siis mulle nyt myöntämässä ja tällä käynnillä oli tarkoitus katsoa, onko se "mun juttu" ja miltä se vaikuttaa, kun pääsen itsekin mopoa koeajamaan. Apuvälineasiantuntija oli muutamat mallit mua varten jo etukäteen miettinyt, ja ensin lähdettiinkin testailemaan paria eri mallia niin, että mä ajoin toisella mopolla ja apuvälineasiantuntija toisella. Jossakin vaiheessa sitten myös kokeiltiin vaihtaa, mutta mä totesin heti, että ei se pienempi malli ole ollenkaan mun juttu. Siinä oli hankala istua, kun piti polvet pitää niin koukussa ja lonkkiinkin tuli tosi jyrkkä kulma, mikä sattui paljon. Eli ei hyvä yhtään, jos haluaisi lähteä ajelemaan kotoa johonkin vähän pidemmälle matkalle. Siispä taas "hyppäsin" isomman mopon ohjaksiin, ja ajeltiin siellä alueella pitkin poikin, testasin myös vähän jyrkempään ylämäkeen ajamista, peruuttamista ja ajelin jopa vähän paksummassa lumihangessa - tämä mopo kyllä ylitti heittämällä kaikki nämä "esteet" :D
Tosi hyvältä siis tuntui, ja ohjattavuus ja säädöt (tuolin säädöt, selkänojan kallistus, ohjaustangon kallistus jne.) olivat myös tosi hyvät ja helpot. Itse ohjausvipu, jolla mopoa ohjataan, on tosi herkkä, mikä aiheutti alkuun lievää nykimisen tunnetta, mutta kyllä se siitä sitten lähti sujumaan kun tuli vekottimen kanssa "sinuiksi." Mun piti pitää oikein pokkaa, etten hymyilisi ja nauraisi onnessani koko ajan vaan ihan suu auki :D Mutta olin vaan niin onnessani, kun pääsin pidemmälle liikkumaan ulkona noin helposti!! Tuntui vaan niin jotenkin... ......vapaalta ja huolettomalta? Siltä, että en oo kenestäkään muusta nyt kuin itsestäni riippuvainen. Sitä riippumattomuuttahan näillä liikkumisen sähköisillä apuvälineillä koitetaan juuri saada aikaiseksi. Että ihminen pystyy itsenäisesti, avustamatta kulkemaan. Ja kyllä sitä riippumattomuutta todellakin näillä saakin - varsinkin, kun tälläkin mopolla pystyy ajamaan päivän aikana jopa 40 km, kunhan akun lataa yöllä. Ja tämä malli, mikä mulle olisi tulossa, on erityisesti ulkokäyttöön. Toki sisätiloihinkin, mutta erityisesti ulos, siinä on tarpeeksi tehoa ja se kulkee hyvin epätasaisemmassakin maastossa. Ainut ärsyttävä ominaisuus oli rekan peruutusääntä muistuttava kimeä "piip piip piip piip", kun mopolla peruuttaa, mutta se ääni saadaan tuosta mallista onneksi vaimennettua. Muuten tuo mopo on varsin hiljainen.
Nyt homma sitten etenee niin, että ensi viikolla tämä sama apuvälineasiantuntija tulee meille vielä kotikäynnille kunnan vammaispalveluohjaajan kanssa. Katsotaan vähän sitä, millainen ramppi tänne meille kotiovelle tarvittaisiin tai onko mahdollista vielä jotakin muutakin ratkaisua keksiä säilytyksen ym. käytännön asioiden kannalta. Kun nuo asiat sitten etenevät, sen jälkeen mopo voidaan mulle lainaksi luovuttaa. Jee!! Hymyilyttää :) Muutenkin on jotenkin niin keväinen fiilis...
"Älä huoli tyttö!"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Toivottavasti blogilla oli hyvä kiinteyttävä vaikutus tai se säväytti muuten jollakin tavalla! ;) Jokainen kommentti ja mielipide on arvokas, mutta en kuitenkaan julkaise asiattomia ja provosoivia kommentteja, joilla ei selkeästi ole muuta tarkoitusta kuin yrittää aiheuttaa mielipahaa joko minulle tai muille blogin lukijoille. Mietithän ensin, mitä kirjoitat. Arvostan eniten kommentteja, jotka annetaan reilusti ja avoimesti omalla nimellä ja tällaiset kommentit tulevat varmemmin julkaistuiksi.