Kevät on taas täällä!

...tai oli ainakin tänään! Oli niiiiin upea, keväinen ilma, että kyllä kelpasi istuskella vähän takapihalla terassilla. Katselin sinitiaisten pesänlaittopuuhia ja muuta innokasta lentelyä ja nautin jonkin aikaa, kunnes paikalle tulikin äänekkäästi kauhakuormaaja (!!) raivaamaan viereisen pellon reunasta lunta pois. Eihän siinä terassilla sitten enää viitsinyt olla :D 

Oli kyllä aika hämmentävä homma - vieläkään ei ole selvinnyt, miksi sitä lunta raivattiin ja maanpintaa tasoitettiin. On epäilty niin väliaikaisen tien rakentamista, sähköjohtojen vetämistä maan alle, lannoitusratkaisuja kuin muuten vain maan nopeampaa kuivatusta... En tiedä, mikä lienee syynä, mutta pelto näyttää nyt melko hassulta!

Kevätfiilis ja lämmin päivä tarkoitti tänään myös sitä, että piti ottaa taas käyttöön turkoosit kepit ja myös talvella tilaamani vaaleanturkoosit tennarit. Vähänkös olinkin näistä asusteista innoissani, ja niin tuntui päivän mittaan olevan moni muukin :D Mulla oli tänään aika keskussairaalan ravitsemusterapeutille, ja kun taksi haki mut kotoa, kommentoi kuljettajakin heti, että no nyt on hyvä väritys kepeissä ja kengissä :D 

Muutenkin tuntui, että ihmiset olivat tosi hyväntuulisia tänään tuolla keskussairaalalla. Ravitsemusterapeutin kanssa oli hyvät ja hauskat keskustelut, ja  hyväntuulisuutta aiheutti myös se, että mulla painonpudotus on sujunut tosi hyvin viime vuoden lokakuusta lähtien. Tän vuoden puolella hitaammin, mutta se on hyväkin niin, ettei multa katoaisi tärkeitä lihaksia tässä samalla ja liikkuminen huonontuisi entisestään... Ei, niin ei vaan saa käydä. Mutta onhan tämä mulle onnistuminen ja todiste myös taas yhdenlaisesta sinnikkyydestä. No, tavallaan myös ravitsemusterapeutillekin onnistuminen ja ilon aihe, vaikka jokainen elämäntapojaan korjaava tietysti itse sen suurimman käytännön työn syömisiään miettiessään tekeekin.

Tuolla käynnillä ei mennytkään sitä aikaa, joka siihen oli varattu, joten menin siitä samantien sitten hiljalleen köpötellen ala-aulaan istuskelemaan, kun olin paluutaksinkin tilannut vasta vähän myöhempään ajankohtaan. Muutamia tuttuja mua hoitavia/hoitaneita henkilöitä näin, tulivat ohikulkiessaan mun kanssa iloisesti juttelemaan ja kuulumisia kyselemään ja yksi kiinnitti katseellaan iloisesti myös huomiota mun keppeihin ja kenkiin :D Ihan hauska juttu, että muutkin pitävät noita pirteän värisinä, ettei kaikki oo vain tylsän harmaata ja väritöntä!

Kävely on ollut kyllä todella vaikeaa ja huonoa nyt koko alkuviikon. Vasen polvi ja lonkka ovat tosi kipeät ja huonossa kunnossa, erityisesti tuo polvi, joka on koko ajan pois paikaltaan ja aivan väärässä asennossa nivelen sisältä niin, että se estää polven normaalin liikkeen (heh, tosin mulla nivelten normaali liikerata on suhteellinen käsite :D, ei ne oo normaalia nähneetkään) ja sattuu ihan koko ajan kun sille yrittää varata painoa. Kävelystä esimerkki löytyy Instagramista, pakko oli kuvata yhtenä päivänä videollekin sitä, niin voin näyttää hoitaville lääkäreille, mitä se voi kahdenkin kepin kanssa olla kun toinen jalka on sitten muuten huono ja huojuttaa. Ilman keppejä kävelyä en voi kuvitellakaan, vaikka oishan sellainenkin videonpätkä varmaan aika... ...silmiinpistävä, hoh... (eli ihan hirveä!)

Välillä se polven nivel on vähän enemmän "kohdallaan" mutta koko ajan on kuitenkin sen verran pois paikaltaan, että se tekee ylipäätään kaikesta jokapäiväisestä tekemisestä kammottavaa. Yöllä myös särkee sekä polvea että muljahtelevaa ja rusahtelevaa vasenta lonkkaa niin, että häiritsee unta. Kipulääkkeistä huolimatta, vaikka kipulääkkeet "onneksi" illalla otettuna myös auttavatkin nukahtamaan, mikä on sinänsä ihan hyvä asia. Mutta ei näin voi kovin pitkään jatkaa kyllä.

Maanantaina fysioterapiassakin todettiin, että eipä hirveästi nyt jalkoja kyllä pystytä harjoittamaan, kun nivelten tilanne on mitä on. Koitettiin kyllä ja oikealla jalalla jotain teinkin mutta vasemmalla ihan no-no... Keskityttiin sitten enemmän yläkroppaan. Se meni ihan hyvin nyt, joskin oikeassa kädessä oli taas vähän "hallintaongelmia" ja käsi myös vapisi harjoituksen jälkeen ja vielä illallakin... Oikeastaan mun on sanottava, että molemmat kädet ovat vapisseet ja nykineet maanantain jälkeen niin, että vaikea esim. kirjoittaa puhelimella/ipadillakaan ja nyt eilen ja tänään mulla on ollut ihmeellistä nykimistä myös niskassa niin, että koko pää heiluu. Todella inhottavaa, kun siihen ei voi itse mitenkään vaikuttaa. Musta tuntuu, että hartiat/lavat ja kädet olivat ehkä kuitenkin liian kovalla rasituksella fysioterapiassa ja vähän maltillisemmin täytyisi nyt harjoitella. En tiedä onko nyt joku ylirasitustila päällä vai puristaako joku hermoa jossakin lapojen/niskan alueella. Mutta pointti on, että on vaan hyväksyttävä, että hyvin vahvasti tän kropan ehdoilla on mentävä eikä niin, että innostun tekemisestä ja sinnikkäästi vaan teen ja teen, kuten luonne sanoisi. Nyt on tämä tilanne ja mun täytyy kunnioittaa omaa kehoani niin, etten omalla tekemiselläni yhtään asioita ainakaan nykyisestä pahenna, se on ihan selvä asia.

Tällä viikolla ei nyt muita näitä terveysaiheisia tapaamisia olekaan, huh. Oon aivan puhki, kun on ollut niin monenlaista taas tässä. Mutta ensi viikolla on taas hulinaa, muutamasta kotona tapahtuvasta tapaamisesta mun oman fysiatrin tapaamiseen (jee!) ja fysioterapiaan taas. Luotan vahvasti siihen, että mun fysiatri laittaa taas asioita etenemään ja kirjoittaa hyvät paperit eteenpäin. Sairausloman/kuntoutustuen jatkon pituus selviää silloin myös - tosin eipä tässä muutenkaan mitään työpaikkaa nyt ole, mihin palata ;) Mutta ihan hyvä näin, mulla on sisäinen rauha ja hyvä tunne kuitenkin siitä, että asiat aina lopulta järjestyvät siten kuten niiden kuuluukin järjestyä. Jos ei juuri sillä hetkellä, niin sitten vähän myöhemmin.