Sidekudosheikko touhottaja iskee jälleen

Otsikostahan voisi kehitellä jos jonkinlaisen megalomaanisen trillerin...

...vaan pysytelläänpä kohtuudessa :D 

Päässä soi Ultra Bran Sinä lähdit pois ja siitä kohta "yön viimeinen drinkki aamiaiseksi muuttuu, lisäsin siihen kahvia..." Biisi alkoi samantien soida päässä alkuiltapäivästä, vaikka en todella ole ollut missään drinkeillä tai muutenkaan missään. Tuli kuitenkin tuossa nyt syötyä "aamupalaksi" eilistä ruokaa salaatin kera ja juotua päälle "aamukahvit." Kyllä, mä nousin sängystä vasta yhden jälkeen :) 

On tullut touhotettua tällä viikolla liikaa, sellaisia asioita, jotka vievät sekä sekä fyysisen että henkisen energian. Pakollisia juttuja mutta myös niitä, jotka voisi jättää tekemättä (mm. tiettyjä kotihommia, mutta aina ei pysty kun ei malta jättää tekemättä). Eilen kävin vielä Peurungassakin altailla - huolimatta jo ties kuinka monetta päivää pois paikaltaan olevasta polvesta (eikä altaassa tuntunut polvi mitenkään pahalta, kun varoin). Kaiken tämän jälkeen olotila olikin jälkikäteen illalla sellainen, että hyvä että pystyssä pysyin, törmäilin kalusteisiin ym. Siis uupumusta ja ylirasittuneisuutta "ihanimmillaan", joten ei muuta kuin unta ja lepoa... 

Nukuinkin tällä kertaa tosi hyvin (!!) enkä herännyt ennen aamuista kellon soimista. Mies on nähnyt mun toikkarointia ja törmäilyä nyt iltaisin ja tänä aamuna huikkasi pojan kanssa aamulla lähtiessään, että "älä nyt tee mitään rehkimistä tänään, vaan nukut ja lepäät..." Lupasin tehdä niin :) 

Eilen puhuinkin miehelle, että nyt kun tytön koulu on alkanut, oon minäkin aina kömpinyt aamuisin ajoissa ylös sängystä lähettääkseni tytön koulumatkalle oikeaan aikaan. Aiemmin saatoin jäädä sänkyyn vielä loikoilemaan ja nukkumaankin kun muu väki lähti kotoa. En joka päivä mutta usein. Nyt en oo malttanut kuunnella itseäni, vaan suuri osa mun energiasta ja voimista on käytetty mm. tytön sujuvan koulunkäynnin aloituksen toteutumiseksi ja nyt kun koulu on lähtenyt jo mukavasti tytöllä sujumaan, voi taas itseäkin huomioida enemmän ja ehkä siksikin tuo oikea vointi puskee nyt "ylienergisyyden" alta esiin. Näin arvelen. Mutta tänään kun tyttö lähti kouluun, mä menin takaisin sänkyyn, jatkoin unia ja heräsin siis vasta iltapäivän puolella. Tuli kyllä todella tarpeeseen, varsinkaan, kun en aina saa öisinkään kunnolla kipujen tai jonkun ajatusmylläkän tai ylivireyden vuoksi nukuttua. Jatkossakin täytynee taas muistaa lepäilyn ja "olemisen" tärkeys ihan päivisinkin, jotta mulla riittää voimia tähän tavanomaiseen arkeen. Täytyy käyttää lusikat oikein!

Tuosta monta päivää häirinneestä vasemmasta polvesta täytyykin kirjoitella lisää. Se on tosiaan vaivannut jo vuosikaudet pahentuen vähä vähältä. Nykyään polven pois paikaltaan oleminen ei tunnu enää niin kipeältä mitä se tuntui aikoinaan - silloin 15 v sitten se turposikin välillä niin, ettei polvea saanut koukkuun ja oli tosi kipeä. Toiminnallinen haitta on nykyään suurempi: polveen ei voi luottaa kunnolla, sillä se saattaa yhtäkkiä mennä alta tai mennä pois paikaltaan mitättömässäkin liikkeessä, jopa pelkästä lihasaktivaatiosta, vaikka jalka olisi muuten paikallaan. Tämän jälkeen polvi on tosi epävakaa ja se lonksuu oudosti, on myös arka ja tuntuu siltä, että sen "sisällä nivelsiteet ja muut ovat sekaisin". Niinhän ne varmaan ovatkin, mutta tarkempaa vaurioastetta ei oo tiedossa kun magneettia ei polvista oo otettu. Luuston rakenteesta toki tiedetään, että niin tässä kuin toisessakin polvessa on poikkeavuutta "femurin trochleassa", siis reisiluun pään rakenne on synnynnäisesti poikkeava ja tämä altistaa myös polviongelmille. Tarkemmat vauriot eivät kuitenkaan näy rtg-kuvissa, ainoastaan tuo luuston rakenne. Yksityiskohtaisempi rakenne ei ole tiedossa muuten kuin että polvissa on monenlaista vaivaa ja nivelsiteet poikkeavan löysät (kuten muuallakin mun kropassa sidekudosheikkoutta on).

Vasemmassa kuvassa normaali polvi, oikeassa mun.

Trokleadysplasian tunnusmerkkejä ylempänä ja alhaalla mun polvet. Dysplasiaa.

Kun kyseessä on "tukijalan" polvi, on erityisesti viime aikoina käynyt muutama läheltä piti -tilanne varsinkin kylppärissä, kun oon polven pettäessä alta melkein liukastunut. Tämä on tietysti vaarallista. Niinpä fysiatri soitti keskiviikkona ja juttelimme tästä polven tilanteesta + muustakin... Tänään tuli epikriisi tuosta puhelusta ja mulle myönnetty uusi taksilappu koti-Peurunka-koti tai koti-uimahalli-koti-välille 6.12. saakka. Epikriisissä todetaan tuo kertomani polven hankaluus ja mm. seuraavaa:

"Jos neurologialla ei oireita selventävää todeta, voisi fysiatrialla harkita liikuntafysiologin EMG-tutkimusta."

"Todennäköisesti tarpeen konsultoida kollegaa mm. kokonaishoidosta, lausunnoista, onko vielä uusi SV67 (10 ajon) matkakorvaus saatavissa ja kannattaako jatkaa näillä vai mielummin laatia maksusitoumus allasharjoitteluun."

"Varataan kontrollikäynti polven tutkimiseksi yhteiskonsultaatioaikana kollegan kanssa. Kontrollin yhteydessä harkinta ortopedin konsultoinnista puhelimitse ja arvio lisäkuvantamisten tarpeesta."

Saapa nähdä, onko tuolle polvelle tehtävissä jotakin vai täytyykö vaan ottaa tämä sidekudosheikkous huomioon ja yrittää pärjätä näin + erilaisten apuvälineiden avulla. Jos yhä ollaan ihmeissään monimutkaisesta tilanteesta, aion kysyä, ovatko fysiatrit sitä mieltä, että Keski-Suomen keskussairaalassa ylipäätään löytyy osaamista koko ongelmavyyhdin selvittämiseksi vai olisiko nyt oikeasti jo syytä tehdä se lähete sellaiseen sairaalaan, jossa osaamista on. Tai auttaisiko se, jos kaikki täällä mua hoitavat/hoitaneet lääkärit pitäisivät yhdessä hoitopalaverin mun tilanteesta? Sellaista ei kai ole pidetty kertaakaan.

Mutta on tässä näiden selvittelyjen ohella kivaakin taas luvassa: huomenna ois tarkoitus käydä terassilla kaupungilla piiiitkästä aikaa! Muutenkin syksylle on tiedossa myös mahtavia juttuja kuten mm. Lauri Tähkän ja Kaija Koon konsertit sekä muutamia tosi kivoja tapaamisia ja juhlia... Jee :)