Rankkaa palautumista ja 5-v. synttäröintiä

Ja niin on reissattu mökkireissut, purettu tavaroita ja pesty pyykkiä, ja siinä sivussa järkätty vielä herra 5-veen sukulaissynttärit, joita vietettiin tänään. Oikein kiva reissu ja synttäritkin, vaikka nyt tuntuu siltä, että tarvitsee vaan olla ja lepäillä seuraavat muutamat päivät. Oon ylisuorittanut, tiedän ja tunnen sen, mutta joskus on niin vaan tehtävä :) Onneksi myös lääkitys toimii, selkä ja isot nivelet on olleet tosi kipeät ja jalat toimineet huonosti. Toisaalta kyllä tuntuu myös siltä, että oon jopa ihmeen hyvävointinen just nyt! Varmasti samalla on saanut myös kivoista tapahtumista lisää energiaa :) Mutta voi olla kyse tietynlaisesta adrenaliiniryöpystäkin (mikä oirekuvaan kuuluu) ja sitten kun tää "energiapiikki" menee ohi, onkin tiedossa tosi pahat pari päivää... :/

Eilen tyypillisestä "pahasta päivästä" oli jo vähän viitteitä; oli tosi vaikeaa pelkästään vain olla. En oo päässyt palautumaan kaikesta reissaamisesta, liikkumisesta, autossa tuntikaupalla istumisesta ja tapahtumista, vaikka ne kivoja ovat olleetkin. Kun oltiin saatu mökkitavaroita puretuksi, ja annoin itselleni luvan vähän hellittää, mulla ei jalat enää kantaneetkaan kunnolla vaan tärisivät ja polvet hetkuivat joka suuntaan (tyypillistä lihasheikkoutta, mitä mulla on ja miksi välillä tuntuu että en pysy pystyssä), joka paikkaan sattui ja tuntui etten pysty tekemään mitään, aivosumussa. Totaalisesti virta loppu niin henkisesti kuin fyysisestikin aivan tööt. 

Siinä kohtaa oli hienoa, että tyttö lähti ystävänsä luo leikkimään ja mies lähti pojan kanssa katsomaan vielä viimeisiä rallimeininkejä Jyväskylän keskustaan. Mä lysähdin sohvalle ja makasin pari tuntia selälläni hiljaisuudessa, olin vaan.

Ihan puhtaalla tahdonvoimalla mä jaksoin kuitenkin vielä illalla sitten myöhään tehdä juniorin synttäreille kakun. Se vaati tosin vielä hyvät kipulääkkeet (eli tuttavallisesti mieheni sanoin "mömmöjä") ja vakaan päätöksen siitä, että kakkuhan muuten tehdään :D Ja niin mä sitten lopulta istuin keittiön tasojen edessä hyydykekakkua väsäämässä, kulho sylissäni kermoja vatkaamaassa, vaikka välillä tuntui siltä, etten tajua mitä oon tekemässä ja en jaksanut kunnolla edes vatkainta kannatella. Mutta kakku saatiin valmiiksi hyytymään jääkaappiin - ihan kohtalainen siitä tuli. Tahdonvoima on ihmeellinen juttu :)

Huono kuva kakusta... Mansikka-vaniljahyydykekakku keksipohjalla ja Salama McQueen -kuvalla pojan toiveesta.

Nyt ei tapahdukaan muutamana lähipäivänä yhtikäs mitään. Juuri tällä hetkellä mä kaipaan lepoa, ja sitä nyt sitten lähipäivinä saakin. Miehenkin loma jatkuu vielä toista viikkoa, jee!

Tässä vielä muutama otos mökkireissun varrelta... Ihania maisemia, eikö!