Pakkaaminen tuntuu kyllä olevan rankkaa puuhaa. Mulle ainakin :D Eilenkin illalla oli pakkailun jälkeen niin vaikeeta kävellä, että en tiedä miten sitä ois pitänyt tehdä. Se oli ihan raahautumista! Koko lantio ja leikkaamaton vasen lonkka olivat suurimmat murheenkryynit tällä kertaa... Ei kovin helppoa kävellä, jos tukijalkakin pettää, vaikka ois mitä keppejä käytössä. Mutta sitten taas kunnon kipulääkkeet kehiin ja nukkumaan... Ja unta riittikin aika hyvin nyt aamuun saakka, olin nukkunut samassa asennossa kuin mihin illalla nukahdin!
Nämä muutamat yöt viikossa, kun nukun paremmin enemmän tai vähemmän valvottujen öiden ohella, ovat kyllä tosi tärkeitä palautumisen ja jaksamisen kannalta. Tänään muutenkin oon ollut lähinnä makuulla, ja nukuin vielä aamupäivälläkin monen tunnin "väliunet." Tulivat todella tarpeeseen. Iltapäivällä meillä kävikin sitten sukulaisia kylässä, grillailtiin (tai mä nyt vaan tarkkailin tilannetta lähinnä sohvalta :D) ja illemmalla pakkailin taas vielä tiettyjä tavaroita kuntoutukseen mukaan.
Tuosta väsymyksestä/palautumisen tärkeydestä täytyy vielä kirjoittaa. Tämä mun koko kropan väsähtäminen, jota on ollut näkyvissä erityisesti tän vuoden puolella paljon, liittyy tähän laajaan sidekudosten oireiluun. Ei ole kyse siis mistään masennuksesta tai vastaavasta. Mun lihakset kun pitävät nykyään joka suuntaan taipuilevaa rankaa, luustoa ja niveliä kasassa, kuluttavat ne myös moninkertaisesti enemmän energiaa ja väsyvätkin sitä myötä paljon helpommin kuin mitä terveen ihmisen lihakset. Siksi mun täytyy nykyään miettiä aika tarkkaan, mitä kaikkea minkäkin päivän voinnilla pystyn ja jaksan tehdä ja huomioida se, että mä vaan tarvitsen kaiken tekemisen jälkeen tietyn määrän - yleensä siis paljonkin - lepoa. Jotkut varmaan ihmettelevätkin sitä, kun en kauheasti ole ollut missään viihteellä tai muutenkaan juuri ihmisten ilmoilla tänä vuonna, mutta ei vaan ole jaksanut tai pystynyt. Ylitekeminen ja itsensä liika rasittaminen voi kostautua erityisesti jälkikäteen useamman päivän kovina kipuina ym.
Tätä sopivan tekemisen, rasituksen ja levon tasapainoa opettelen vieläkin ja tää on yksi vaikeimmista asioista mulle ja varmaan läheisillekin vielä tässä koko tilanteessa. Että opin kuuntelemaan kroppaa ja sitä, minkä verran tekemistä ja toimintaa se kulloinkin pystyy ja jaksaa.
Tästä pääsenkin sujuvasti sitten tuohon tulevaan kuntoutukseen... Jännittää kyllä jonkin verran, miten tämä edellä kerrottu huomioiden jaksan erityisesti kaiken ohjelman, harjoittelun ja pitkillä käytävillä kävelyn. Kyllä mä olen valitettavasti huomannut, että fyysinen vointi on tällä hetkellä huonompi mitä se oli tammikuussa, vaikka olen kovasti itsestäni huolta pitänytkin, harjoitellut ja huomioinut kaikenlaisia asioita jokapäiväisessä arjessa. Toisaalta sitten kyllä henkisesti mä jaksan tällä hetkellä ihan kohtuuhyvin, mieli on hyvä ja positiivinen, joten jonkinlainen balanssi tässä ainakin on olemassa :) Ja onhan se kuitenkin hyvä, että Peurungassa sitten nähdään mun tilanne ja vointi realistisesti. Niin ja se, että kokonaistilanteen kuvaus saadaan sitten kuntoutuksen jälkeen nippuun kuntoutusselosteeseen, joka lähetetään niin mulle, ortopedille kuin työterveyteenkin (ja taidan pyytää lähetettäväksi myös fysiatrian polille).
Joten ei muuta kuin Peurunkaan tiistaina 11 vrk:ksi! Ilolla odotan kuitenkin tätä pätkää ja sitä, millaista porukkaa tällä kertaa tapaankaan! :)
(P.S. Äänestys tuli hoidettua jo etukäteen viime viikolla, joten sitä ei tarvinnut enää tänään huolehtia tehtäväksi :D)
Hyviä kuntoutushetkiä!
VastaaPoista