Muutamia maisemia eiliseltä ja tältä päivältä
Eilen tosiaan oli eka kuntoutuspäivä ja olin täällä jo heti aamulla klo 8.30 aikoihin, kun mies toi mut. En saanut huonetta vielä silloin kun edellinen asukas ei mulle tulevasta huoneesta ollut vielä lähtenyt, joten tavarat piti viedä matkalaukkuvarastoon odottelemaan. Aamu meni haahuillessa ja orientoituessa taas siihen, että tämä Peurunka on mun majapaikkani seuraavat 11 päivää... Se on jännä kyllä, että aina eka päivä (ja yökin usein) menee "asettuessa taloksi", on jotenkin levoton olo ja käy ylikierroksilla. Niin muutkin tuntuvat puhuvan, ihan yleinen ilmiö siis vissinkin.
Anyway, kymmenen jälkeen alkoikin jo ohjelma, ja se sisälsi eilen sairaanhoitajan ja fyssarin alkuhaastattelut. Mulla ei olisi ollut lääkärille aikaa, kun periaatteessa tää "toinen jakso" ei oikeastaan oo mulle toinen jakso vaan homma jatkuu siitä mihin se tammikuussa jäi (kun itsehän jaoin tämän ortopedin kanssa juttelemisen jälkeen kahteen osaan silloin ennen kuntoutusta). Mutta koska mulla valitettavasti vointi ja muutenkin liikkuminen on huonompaa kuin tammikuussa ja näkivät täälläkin nuo ortopedin ja fysiatrin viimeisimmät lausunnot, kuulivat mitä itse kerroin tilanteestani ja näkivät lisäksi tekemäni "sukuselvityksen" lähisuvun erikoisista ja vaikeistakin vioista ja vammoista sekä yliliikkuvuusoireilusta muutaman artikkelin kera, sain myös lääkärille pikaisen ajan eiliselle. Eipä siinä ihmeempiä sitten enää sairaanhoitajan ja fyssarin kommenttien jälkeen tarvinnut lääkärin kanssa jutella, hän kyseli vähän lisää, sai kopiot lausunnoista itselleen ja halusi myös muitakin mulla mukana olleita papereita itselleen lainaan. Aikoi tutustua aihepiiriin ja tietoon lisää ja se on tosi hieno juttu mun mielestä.
En usko, että kuntoutuslääkäri välttämättä tuntee kovin hyvin perinnöllisiä sidekudossairauksia ja erityisesti yliliikkuvuutta/luusto-, sydän- ja niveloireita aiheuttavia harvinaisempia sairauksia, mutta on hienoa, että haluaa tutustua noihin mun papereihin ja infoon lisää. Ja koska täällä Peurungassa on muitakin harvinaisia sairauksia/oireyhtymiä sairastavia ihmisiä kuntoutuksessa, on täällä totuttu monenlaisiin ihmisiin ja heidän oireisiinsa ja vammoihinsa. Ei siis todellakaan ole sellaista asennetta (johon valitettavasti törmää), että "harvinainen sairaus/oireyhtymä on niin harvinainen, ettei sitä ole olemassakaan", vaan asenne on se, että kukin kuntoutuja itse kyllä tietää oman tilanteensa ja oireensa parhaiten ja hän myös tulee täällä kuunnelluksi ja ymmärretyksi. Se on ihan äärimmäisen tärkeää ja varsinkin meille, jotka vielä ovat alkuvaiheessa koko diagnosointiin liittyvissä selvittelyissä ja muutenkin tällaisen koko haasteellisen tilanteen hyväksymisprosessin alkuvaiheissa.
Totesipa kuntoutuslääkäri myös sen, että lasten kannalta voisi ainakin olla perusteltua perinnöllisyyspolin tutkimukseen lähetteen tekeminen, jos sitä kautta olisi tehtävissä ennaltaehkäisevästi jotakin heidän eteensä. Nämä mun geenit kun periytyvät lapsillekin ja sitäpä minäkin oon toitottanut koko ajan, että en enää koskaan halua, että kukaan lähisukulainen - varsinkaan lapset - joutuisivat tällaiseen tilanteeseen mitä mulla nyt on, jos jotakin olisi jo etukäteen tehtävissä. Siispä yhäkin se kuuluisa Kissa Pöydälle ja asiat selvitykseen!
Eilen kävin myös altaalla vähän vesijumppailemassa ja räpiköimässä. Oli kyllä ihanaa (mitä nyt vasen leikkaamaton lonkka ikävästi paukkui ja rusahteli), mutta en meinannut päästä altaalta pois, jalat menivät niin voimattomiksi. Kaiteita pitkin pääsin kuitenkin suihkuun saakka ja sieltä "seiniä pitkin" pukuhuoneeseen. Huomaa, että väsyn ja kipeydyn taas ihan eri tavalla täällä kun on yhtäkkiä paljon ohjelmaa ja kävelyä tulee huomaamatta tuolla käytävillä ja siihen päälle vielä muut liikunnat... Huhhuh. No mutta sittenpä ehdin lepäillä huoneessa ruuan jälkeen vielä illan ja myöhemmin käväistiin vielä tuolla alakerran Apollossakin karaokea kuuntelemassa ja laulamassa. Oikein hyvä oli eka päivä kuitenkin! Jäi vaan vähän ylikierrokset päälle, ja sellainen levottomuus myös, ja yöllä en oikein saanut nukutuksi levottomuuden ja kipujenkin vuoksi.
Ensi yönä kyllä luulis jo unen tulevan kivuista huolimatta paremmin, kun tänäänkin oli taas kaiken käytävällä raahustamisen lisäksi myös kivasti ohjelmaa. Psykologi, hieroja, tuolijumppaa, keskustelua... Olikohan muuta? Ehdin kyllä välillä käydä ihan reilusti taas kerran huoneessa lepäämässä. Jos en olis käynyt tai jos välillä ei pääsisi makaamaan selällään, en kyllä jaksaisi tätä kaikkea ohjelmaa ja liikkumista täällä. Aika kipeänä ja tosi voimattomana on paikat nyt, oonkin ollut tässä lojumassa sohvalla ja tuolilla melkeinpä makuuasennossa... Näin tyylikkäästi:
Jätin altaankin tänään ihan suosiolla väliin, kun aamu alkaa heti kivasti 6 minuutin kävelytestillä. Onpahan sitten edes jonkinlaista se kävely, edes kävelyn tapaista :D Mielenkiinnolla odotan tulosta... Tammikuussa se oli juuri ja juuri 300 m yhden kepin kanssa. Saas nähdä mitä nyt, varsinkin jos nytkin yhden kepin kanssa testataan. On kyllä ollut tänään varsinkin vaikeeta, mutta enhän mä kenenkään muun kanssa kilpaile kuin itseni...
Ai niin! On mainittava, että ilo on huomata taas, kuinka mahtavaa kuntoutusporukkaa täällä on! Siis tämä meidän ryhmän väki. Aivan huippua! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Toivottavasti blogilla oli hyvä kiinteyttävä vaikutus tai se säväytti muuten jollakin tavalla! ;) Jokainen kommentti ja mielipide on arvokas, mutta en kuitenkaan julkaise asiattomia ja provosoivia kommentteja, joilla ei selkeästi ole muuta tarkoitusta kuin yrittää aiheuttaa mielipahaa joko minulle tai muille blogin lukijoille. Mietithän ensin, mitä kirjoitat. Arvostan eniten kommentteja, jotka annetaan reilusti ja avoimesti omalla nimellä ja tällaiset kommentit tulevat varmemmin julkaistuiksi.