Potilas Preop ja potilas Op, tohtorin suosikit (vai liekö meillä suosikkitohtori?!) ;)

No niin, fiilikset on taas paaaaljon paremmat mitä ne edellisen kirjoituksen aikaan olivat. Jotenkin on sellainen tunne, että asiat järjestyvät lopulta aina, vaikka välillä vähän koettelemuksia eteen tuleekin. Mutta eihän elämä kenelläkään ole aina tasaista, niin se vaan menee. Jokaisella on omat ylä- ja alamäet.

Nyt on sikäli hyvät tunnelmat, että jotkut asiat ovat edenneet. Ensinnäkin eilen mä pidin "työpäivän" - siltä se ainakin tuntui! Aamun aloitin soittamalla taas kerran ortopedian polille. Mun yllätykseksi kesäkuun ajanvarauskirja olikin jopa saatu avattua ja sihteerillä olikin tarjota mulle ortopediaikaa suht kesäkuun alkupuolelle. Se onkin hyvin just aamun ensimmäinen aika ja pidempi sellainen, 40 min. Tosi hyvä, että voi rauhassa keskittyä kaikkiin asioihin siinä ajassa, ja keskusteltavaakin ja kysyttävääkin mulla on varmasti paljon, oli lopputulema mikä hyvänsä. Nyt vaan jo jännittää, mitä tuleman pitää ja jos leikkaukseen/leikkauksiin päädytään, millaisiin ja milloin. Syksy varmaankin on ajankohta, ja rankka sellainen on kyllä tulossa, jos operoida pitää. Mitä todennäköisimmin pitää, en selviä ton vasemman polven kanssa varsinkaan. (Ois kyllä hirveää kuulla, että ei leikattaisikaan, mä en kohta kävelisi sitten enää ollenkaan... :/)

Seuraavaksi kirjoittelin jo valitustekstiä eläkesäätiöön osakuntoutustukipäätökseen liittyen. Kasaan siihen nyt kaikki mahdolliset paperit ja lausunnot mun tilanteesta mukaan ja argumentoin ja perustelen mun kantani asiaan huolellisesti. Eilispäivän aikaansaannoksesta oon jo tyytyväinen, sillä mun teksti oli aika hyvä ja napakka vaikka itse sanonkin, mutta täydennän sitä vielä, kun valitusaikaa on kuukausi. Tuntui hyvältä saada ajatuksia jo tässä vaiheessa paperille, eivätpähän myöskään pyöri koko ajan päässä.

Kolmanneksi soittelin sitten vielä Kelaan, ja selvitin, miten eläkettä saavan hoitotukikäsittelyn kanssa nyt tehdään kun en saakaan kesäkuun alusta kokopäiväistä kuntoutustukea vaan pelkästään tuon osa-aikaisen. Niinhän se menee, ettei eläkettä saavan hoitotukea voida myöntää osa-aikakuntoutustukea saavalle mutta nyt voitiin tehdä niin, että se mun eläkettä saavan hoitotukihakemus muutetaankin "lennossa" vammaistukihakemukseksi ja se saadaan nyt sitten käsittelyyn. Näissä on nyt vaan sit vähän erilaiset myöntämisehdot ja jos vammaistuki mulle myönnetään, se on vähän isompi kuin hoitotuki. Jos taas myöhemmin mun valituksen kautta todettaisiinkin, että mulle oliskin kuulunut kokopäiväinen kuntoutustuki nyt tai toistaiseksi myönnetty työkyvyttömyyseläke, tuo vammaistukiosuus peritään siltä ajalta takaisin (tai vähennetään tulevista maksuista), mitä sitä on ehditty 1.6. jälkeen maksaa - sillä silloin mulle kuuluisi se hoitotuki sittenkin. Joten on tää ihan älytöntä säätämistä myös Kelalle, mutta ainakin musta (ja muistakin vastaavissa älyttömissä tilanteissa olevista ihmisistä) on varsin työllistävä vaikutus kaikille etuuskäsittelijöille ja muille asioista päättäjille! ;)

Eilen posti toi lisäksi vielä vammaisen pysäköintiluvankin, mikä tarkoittaa siis "invapysäköintilupaa." Vihdoin mä sain tuon! Oisin tarvinnut sitä jo paljon aiemminkin, mutta vasta mun nykyinen fysiatri suosituksensa tuosta kirjoitti ja pystyin lupaa hakemaan. Helpottaa paljon, jos mun kanssa ollaan autolla liikkeellä, voi pysäköidä lähelle kaikkia kohteita eikä tarvii jättää autoa johonkin monien satojen metrien päähän ja mun raahustaa sieltä hankalasti mihinkään.

Tänään käväistiin altaalla Peurungassa mun ystävän kanssa. Viime viikollakin käytiin porukassa altaalla. On ollut kiva tutustua, kun ollaan vieläpä saman ortopedin potilaita molemmat ja ollaan myös molemmat nuorempia lonkkadysplasiapotilaita. Tänään mentiin uimisten jälkeen vielä lounaallekin ja siellä ollessamme sai ystävä kuulla, että hänelle toisen lonkan tekonivelleikkaus tehdäänkin jo suht pian. Hieno juttu! On meillä kyllä yhtä pimee huumorintajukin ja voi luoja, jos tohtorit ja muut meitä hoitaneet henkilöt kuulisivat, mitä kaikkea ollaan höpötelty... :D Hyvässä hengessä toki (ainakin pääosin) mutta ollaan kyllä naurettu!! Että sellaiset potilaat - Preop (minä, mähän meen nyt muka jo preoperatiiviselle vastaanotolle vaikka ei se sellainen vielä nyt olekaan käsittääkseni) ja Op (ystävä, joka sai jo leikkausajan): ortopedimme parhaat (haastavat??) potilaat :D