Nämä ovat siis mun kokemuksia puhtaasti. Suositankin, että jos sinulla on epäselvyyksiä omasta tilanteestasi, ota selvää asioista ensisijaisesti niiltä etuuksia myöntäviltä tahoilta, jotka juuri sinun tilanteessasi asioitasi käsittelevät. Poikkeuksen poikkeuksia löytyy ja tämä sairastumisiin, etuuksiin, kuntoutuksiin ja työttömyyteen - sekä näihin kaikkiin yhdessä liittyvä - byrokratia on Suomessa hyvinkin monimutkainen, varsinkin henkilölle, joka näihin törmää ensimmäistä kertaa elämänsä aikana.
Ensimmäisenä sairauspäivärahasta. Useimmiten menee niin, että Kela maksaa toisen työnantajan palveluksessa työskentelevälle henkilölle sairauspäivärahaa. Työehtosopimuksesta riippuen saattaa olla niin, että jos kyseessä on pidempiaikainen sairaus, työnantaja maksaa aluksi muutaman kuukauden sairausloman ajalta rahaa, mutta tämän jälkeen sairauspäivärahan maksamisen hoitaa Kela, josta sairauspäivärahaa täytyy hakea hyvissä ajoin.
Kela puolestaan voi maksaa sairauspäivärahaa 300 päivää. Kelasta kysellään säännöllisin väliajoin kuntoutussuunnitelmaa, jotta sairausloman kesto voitaisiin minimoida ja mahdollisen pitkäaikainen sairauspoissaolo saataisiin katkaistua ja kuntouttavat toimenpiteet tai muu hoito käynnistettyä jo mahdollisimman ajoissa. Pidempi sairaus vaatii aina lääkärin seurantaa ja hänen tilanteesta kirjoittamia sairauslomatodistuksia tai muita lausuntoja, joilla sairauslomasta ilmoitetaan työnantajalle ja sairauspäivärahaa Kelalta haetaan. Itse jouduin olemaan sairauslomalla työstäni täydet 300 päivää.
Kun Kelan 300 sairauspäivärahapäivää alkaa olla lähitulevaisuudessa käytettynä, mietityttää useimmiten, mistä saa tämän jälkeen rahaa. Mun tapauksessa näytti tuossa vaiheessa siltä, että pystyisin vielä palaamaan töihin sairausloman jälkeen. Työterveyslääkäri ja ortopedi (sekä myöhemmin myös fysiatri) jatkoivat mun sairauslomia tuossa vaiheessa aina pätkittäin, ja mulle haettiin firman eläkesäätiöstä kuntoutustukea ja kuntoutustukea myönnettiinkin melko nopeasti - ja sitä myönnettiin jatkossakin pätkittäin 31.5.2016 saakka aina sen mukaan, kuinka pitkiä jatkosairauslomia (ja B-lausuntoja) mulle lääkärit kirjoittivat. Kuntoutustuki on siis määräaikainen täysi työkyvyttömyyseläke.
Joskus kuntoutustukihakemusten käsittely kestää jopa useita kuukausia työeläkeyhtiöstä riippuen. Hakemukset kannattaakin tehdä jo hyvissä ajoin ennen sairauspäivärahaoikeuden päättymistä. Heti Kelan 300 sairauspäivärahapäivän jälkeen tai jo vähän tätä ennenkin kannattaa myös ilmoittautua oman alueen TE-palveluihin, jotta he voivat sekä tehdä tilanteestasi työvoimapoliittisen lausunnon että myös käynnistää työnhaun (kyllä, mäkin oon ollut koko ajan työnhakijana TE-palveluiden järjestelmissä - joskin sen porukan ulkopuolella, jolle töitä tarjotaan, koska ei työkyvytön sairauslomalla oleva voi/saa työtä ottaa vastaan). Ja jos et kuulu mihinkään ammattiliittoon, voit saada TE-palveluista työmarkkinatukea siksi aikaa, kunnes kuntoutushakemuksesi on käsitelty. Jos puolestaan kuulut ammattiliittoon, voit hakea liitolta ansiosidonnaista päivärahaa tälle välille, jolloin et enää saa Kelasta sairauspäivärahaa mutta olisit muutoin rahaton, kunnes saat toivottavasti myönteisen kuntoutustukipäätöksen.
Jotkut ovat kuntoutustukikauden jälkeen jo heti työkunnossa entiseen ammattiinsa ja työhönsä (jos ovat vain saaneet pitää työpaikkansa pitkän sairauspoissaolonsa aikana, aina ei käy näin hienosti ;)). Joskus taas on mahdollista palata töihin esimerkiksi osittaisella työajalla, jolloin työnantaja maksaa työtuntien mukaan palkkaa ja loput rahasta saat esimerkiksi työeläkeyhtiöltä. Mahdollista on myös vaikkapa omaan entiseen työhön tapahtuva työkokeilu, jolloin kokeilet hyvin pienelläkin tuntimäärällä, pystytkö tekemään entistä työtäsi. Tällöin et ole varsinaista työvoimaa työpaikallasi, vaan vähän kuin ekstraaja, ja saat kuntoutustuen työkokeiluajalta 33 % korotettuna ja tämän kuntoutusrahaksi kutsutun rahan maksaa yleensä työeläkeyhtiösi. Tämä on yksi vaihtoehto, ja lasketaan ammatilliseksi kuntoutukseksi tai yhdeksi ammatillisen kuntoutuksen vaihtoehdoksi.
Joskus on kuitenkin niin hankalasti hoidettavia, pitkään kestäviä tai eteneviä sairauksia, että eteen tulee pohdittavaksi joko kokonaan uusi työnkuva, ammatti, koulutus tai jopa pysyvä työkyvyttömyyseläke. Näitä kun joutuu pohtimaan ja miettimään + ottamaan huomioon myös oman voinnin ja kaikki kuntoutus- ja muut asiat sekä tällaiseen tilanteeseen usein liittyvät muutkin tutkimukset, selvittelyt, hakemukset ja muut, ollaankin jo melko monimutkaisten asioiden äärellä... Vaaditaan pitkää pinnaa ja sitkeyttä, että kaikki asiat saa hoidettua sairaanakin ja vieläpä pitämään hyvästä mielialasta, asenteesta ja omasta ja perheen arjesta kiinni! Tässä vaiheessa usein kuitenkin myös pitkään sairastaneelle tehdään monipuolisia työkyky- tai kuntoutustarveselvityksiä joko omassa hoitavassa sairaalassa tai muussa kuntoutuslaitoksessa. Ja saattaakin yhtäkkiä alkaa jopa taistelu niistä etuuksista, jotka sairaalle selkeästi ja oikeudenmukaisesti kuuluisivat mutta niitä ei esimerkiksi Kela tai eläkeyhtiö jostakin syystä myönnä...
Mullehan tehtiin viime marraskuussa jo yksi kuntoutustutkimus keskussairaalan kuntoutustutkimuspoliklinikalla. Se oli monipuolinen eli siinä testattiin ihan fyysistä kuntoa ja toimintakykyä mutta myös henkistä ja neuropsykologista kapasiteettia. Se sisälsi myös erikoislääkäreiden tutkimuksia ja mm. sosiaalityöntekijän tapaamisen. Moniammatillinen tiimi toteutti tämän tutkimuksen. Tuloksena saatiin suppea kuntoutussuunnitelma lyhyeksi ajaksi ja sain EDS-diagnoosinkin, mikä selitti oireistani paljon ja nähtiin jo, että mun fyysiset sairaudet aiheuttavat paljon haittaa sekä liikunta- että kaikkeen toimintakykyyn, mutta tämä kuntoutustutkimus tehtiin ehkä kuitenkin tietyllä tavalla joidenkin asioiden valossa liian myöhään (jotta olisin voinut saada esim. kuntoutusasioita, apuvälineasioita ja muita etuusasioita jo aiemmin eteenpäin eri tahoille mm. kunnassa ja muualla ja jotta olisin saanut diagnoositkin ja sitä kautta paremman hoidon jo aiemmin) mutta joidenkin asioiden valossa liian aikaisin (koska oli jo tuolloin nähtävissä, että fyysiset oireet sekä nivelissä että lihaksissa olivat edenneet omasta kuntoutuksesta huolimatta ja tulisivat vaatimaan vielä lisää tutkimuksia ja hoitoa, ennen kuin voitaisiin edes harkita mitään ammatillista kuntoutusta, työkokeilua tms). Nyt on tilanne sitten tämä mikä on, fyysisesti oireet ovat edenneet ja tutkimukset ja hoidot myös jatkuvat. Odotan, että pääsen näiden lähitulevaisuuden tutkimusten ja hoitojen ohella myös syksyllä kuntoutusosastolle, jossa mulle tehdään vielä laajempi toimintakykykartoitus ja kuntoutussuunnitelma kuin mitä kuntoutustutkimuksessa tehtiin. Tämä on tosi tärkeää, koska tällaisten laajojen tutkimustenkin kautta on parempi näyttö koko mun tilanteesta myös eläkesäätiöön, jossa on myös nyt vetämässä se valitus siitä, että myönsivät osatyökyvyttömyyseläkkeen suuruisen kuntoutustuen mulle haetun pysyvän työkyvyttömyyseläkkeen sijaan.
Muista etuuksista ja avuista myös muutama sana... Kelaan kannattaa olla sairauspäivärahahakemuksen tekemisten jälkeen myös mm. kuntoutus-, hoitotuki-, vammaistuki- ym. asioissa yhteyksissä erityisesti silloin, jos sairaus tai vamma aiheuttaa paljon haittaa toimintakykyyn ja myös ylimääräisiä kustannuksia. Mulle esimerkiksi on maksettu kuntoutustuen ensimmäisen myöntämisen jälkeen myös eläkettä saavan hoitotukea ensin perustukena ja myöhemmin korotettuna sekä tarvitsemani avuntarpeen että myös sairauden aiheuttamien kustannusten perusteella. Nyt 1.6. lähtien Kela myönsi mulle korotetun vammaistuen eläkettä saavan hoitotuen sijaan, koska kun saan nyt jatkossa eläkesäätiöstä vain osakuntoutustukea, ei Kela laske tuota eläkkeeksi. Vammaistukeen oon kuitenkin oikeutettu tämän nykyisen liikunta- ja toimintakykyni heikkouden ja avuntarpeen perusteella, kulut eivät vammaistukeen nykyään enää vaikuta. (Tästä vammaistuen myöntämisestä kuitenkin aiheutuu sellainen "ongelma", että jos eläkesäätiöstä katsotaankin myöhemmin että mulle olisikin kuulunut kokopäiväinen työkyvyttömyyseläke 1.6. alkaen, mulle olisikin kuulunut maksaa ja jatkossakin kuuluisi maksaa sitten taas eläkettä saavan hoitotukea eli tämä aiheuttaa multa ja Kelalta taas lisää selvittelyjä... ;))
Kunnan sosiaalitoimen tai hoitavan sairaalan sosiaalityöntekijöiden puoleen kannattaa kääntyä heti, jos alkaa tuntua siltä, ettet tiedä mihin etuuksiin sulla olisi ylipäätään sairastamiseen ja koko arjen vaikeuksiin ja toimintakykyysi liittyen oikeus. Monenlaista apua on saatavilla mm. lapsiperheen kotipalvelusta ennaltaehkäisevän sosiaalityön kautta hakemusten täyttämisapuun, jos et ole itse kovinkaan "kirjallinen tyyppi" etkä tiedä, mitä ja miten hakemuksiin kirjaisit. Jos toiminta- ja liikuntakykysi on huono ja tarvitset myös liikkumisen apuvälineitä tai vaikkapa taksikyytejä tai muutostöitä kotiin, ota yhteyttä kunnan tai kaupungin vammaispalveluun ja selvitä, miten tätä kautta sua voitaisiin auttaa. Mulle esimerkiksi on myönnetty asiointi- ja virkistysmatkoihin 18 yhdensuuntaista taksimatkaa kuukaudessa sekä ulko-oven edustalle rakennettiin sähkömopoa varten ramppi (itse asiassa juuri eilen, ohessa siitä kuva). Ota myös vammaispalveluiden käsikirjasta selvää mm. haittaluokasta, vammaisen pysäköintiluvasta ja ajoneuvoveron palautuksesta, mahdollisista auton muutostöistä ym.
Sitten se, mitä en voi liikaa korostaa... Jos vointi ja toiminta- ja liikuntakyky huononee paljonkin jostakin syystä, sulla ei ole kunnollista diagnoosia ja oireitasi vähätellään terveydenhuollossa: älä alistu vähättelevään kohteluun vaan selvitä oikeutesi potilaana, selvitä myös lääkärin oikeudet ja velvollisuudet ja vaadi asiallista hoitoa ja oikea-aikaisia tutkimuksia! Jokaisella ihmisellä on oikeus hyvään hoitoon ja siihen, että selkeästi fyysisiin oireisiin löydetään oikea syy. Älä lannistu! Ja kun diagnoosit ja hoidot ovat selvillä, niiden mukaan eletään ja sua voidaan hoitaa ja kuntouttaa sekä pystyt hakemaan tarvitsemiasi etuuksia ja apuja yhteiskunnalta. Vaadi myös kuntoutussuunnitelmaa terveydenhuollosta, jos sulla sellaista ei ole. Erityisesti monien lääketieteen erikoisalojen osaamista vaativien harvinaisten tai muuten erittäin haasteellisten sairauksien hoidossa tällainen kuntoutussuunnitelma on todella tärkeä osa hoitoa ja kuntoutusta. Se myös vähentää epäselvyyksiä hoitovastuista ja siitä, mitä missäkin vaiheessa tapahtuu ja kenen toimesta.
Pitkäaikaissairas joutuu todellakin olemaan eri etuuksien ja omien oikeuksiensa asiantuntija selvitellessään kaikkea sitä, mihin hänellä on mahdollisuus ja mihin hän on oikeutettu. Ilman tätä tietoutta ei pärjää. Tämä kaikki selvittely vaatii kuitenkin aivan järjettömän paljon aikaa ja jaksamista omien hoitojen, tutkimusten, kuntoutuksen ja ylipäätään sen tavallisen arjen ohella. Tätä jaksamista ei kaikilla ole. Miten käy heidän, jotka eivät jaksa?
Voimia jokaiselle byrokratian rattaissa temppuilevalle!
Voimia jokaiselle byrokratian rattaissa temppuilevalle!
Hyödyllisiä sivuja ja linkkejä:
www.kela.fi
www.kuntoutusportti.fi
www.tyoelake.fi
www.etk.fi
www.tyoelakelakipalvelu.fi
www.thl.fi/fi/web/vammaispalvelujen-kasikirja
www.kela.fi
www.kuntoutusportti.fi
www.tyoelake.fi
www.etk.fi
www.tyoelakelakipalvelu.fi
www.thl.fi/fi/web/vammaispalvelujen-kasikirja
Kiitos, se oli tarpeellinen teksti ja ajoitus oli hyvä :). Omat sairauspäivärahat on pian tulossa täyteen, joten olen vasta aloittelemassa tukiviidakossa. Tuosta sai hyvän kuvan siitä miten paljon pitää tietää, että pystyy asiaansa ajamaan. Ihmetellä täytyy, että järjestelmä voi olla noin monimutkainen ja hajallaan.
VastaaPoistaEipä kestä :)
PoistaJoo tämä byrokratia on ihan todella monimutkaista Suomessa! Paljon täytyy ottaa selvää itse myös asioista, kun ei näistä erikseen kovinkaan paljon kerrota...
Mun korvaan jotenkin kummasti kalskahtaa tuo sana "etuus" - ihan kuin vammainen olisi jotenkin etusijalla. Tai että vammainen saisi jotain enemmän... Kyseessähän on kuitenkin vain apu tai palvelu, jolla vammaisen elämää koitetaan tasoittaa, jotta edes hiukan olisi samanlaista kuin terveen tai vammattoman elämä. Mikä sana olisi parempi?
VastaaPoistaJaa-a, hankalampi asia tuo. Etuuksista puhutaan kuitenkin yleistävänä sanana näistä kaikista, samoin Kelankin kaikki haettavat avut ovat etuuksia, koskivat ne vammaista tai tervettä.
PoistaKiitos hyvästä infotekstistä! Minullekin on vuosien aikana tullut hyvin selväksi, että pitkäaikaissairaan on tunnettava oman sairautensa lisäksi myös byrokratiaviidakko, jossa moni säädös lisäksi muuttuu parin vuoden välein, jolloin asia pitää taas opetella uudelleen.
VastaaPoistaKun itse vammautumiseni alkuvuosina hain kuntoutusta, toimeentuloa jne., huomasin, että suoranaisen tietämättömyyden lisäksi asioita myös jätettiin ihan tarkoituksella kertomatta tai jätettiin selvittämättä. Tämä pidensi omia hakuprosesseja pahimmillaan kuukausilla/vuosilla. Syynä tähän oli luultavasti lannistaa minut, jotta antaisin periksi ja alkaisin elää "normaalisti".
Sitten on vielä sekin puoli, että niitä tukia jne. ei saa, vaikka ne olisivat tarpeen, hakemukset olisivat asianmukaisia jne. Siihen kannattaa myös valmistautua. Silti kannattaa aina hakea, kun välillä ne hakemukset menevät myös läpi ;)
Kyllä näin.Siitäpä se taistelu sitte vasta alkaaki,kun päätökset kielteisenä ja joutuu valitusten uuvuttavaan viidakkoon....
VastaaPoistaOlipa todella ajankohtainen teksti, kiitos siitä :) Millaisia kokemuksia teillä on henkilökohtaisista avustajista ? Minulle on juuri myönnetty oikeus tällaiseen ja olen miettimässä, miten tämä vaikuttaa arkeeni ajatuksen tasolla. Ajatus vieraasta henkilöstä kotona tuntuu äkkiseltä kovin vieraalta ajatukselta. Rekrytointi alkamassa lähiviikoina.
VastaaPoistaKokemuksia ?
Mulla ei ole henk koht avustajista kokemuksia vielä ainakaan, ehkäpä blogin muilla lukijoilla on?
Poista