Piti oikein tarkistaa aiemmasta postauksesta, että mitä sitä tulikaan viimeksi kirjoiteltua. Oon aktiivisesti koittanut mahdollisuuksien mukaan unohtaa kesken olevia tutkimuksia, ja aika hyvin tässä tavoitteessa varmaan siis onnistunutkin :) Oon koittanut elää hetkessä ja nauttia siitä, jos mahdollista.
Torstaina käväisin Peurungassa ekaa kertaa Kela-taksilla. On tärkeetä päästä itsenäisestikin kotoa liikkeelle eikä olla aina jonkun ystävän tai sukulaisen kyytien varassa. Oli tosi mukava taksikuski, molempiin suuntiin oli sama henkilö, ja muutenkin vedessä oli tosi ihanaa! Olin aika varovainen altailla ja yritin kiinnittää erityisen tarkkaan huomiota siihen, etten tee ylisuoritusta, että pääsen sitten altaista ylöskin kun olin itsekseni liikkeellä. Ihan kohtuuhyvin menikin, jalat tuntuivat kyllä altaasta noustessa tuttuun tyyliin joka suuntaan heiluvilta letkuilta ja lyijynraskailta + jotain tuikkivaa hermokipua oli myös lonkissa, mutta ei mitään sellaista, ettenkö olisi itse päässyt kulkemaan kaiteista kiinni pitäen altailta pois (mähän en keppejä/keppiä vie altaille kun pelkään, että liukastun niiden kanssa märällä lattialla). Olin sitten tuon reissun jälkeen lähes koko loppupäivänkin tosi hyvillä fiiliksillä :)
Illemmalla iskivät kivut kyllä sitten jälkijunassa ja olin tosi uupunut, mutta sain pahimmat kivut lääkkeillä taltutetuksi. Voimakas (lihas)väsymys tuosta reissusta jatkui seuraavaankin päivään ollen seuraavana päivänä vielä pahempaa mitä edellisenä iltana. Se kuuluu tähän "taudin kuvaan." Mutta kyllä olotila sitten siitä taas hiljalleen parani.
On kyllä tosi hyvä juttu, että mä tajusin pyytää tuota taksimahdollisuutta fysiatrilta! Eipä meiltä tosiaankaan tulisi muuten lähdettyä Laukaaseen saakka, se on sen verran kallista lystiä (lähemmäs 100 euron luokkaa suuntaansa), joten Kela-taksin omavastuuhinta 16 € per suunta on tuohon nähden hyvinkin kohtuullinen. Ostin tuolla reissulla samalla myös 10 käyntikerran rannekkeen Peurunkaan. Se on voimassa pari vuotta, joten tulee kyllä käytettyä :D Ei vaan, kyllä tuo tulee tässä muutamassakin kuukaudessa jo käytetyksi.
Oon nautiskellut viime päivinä myös omalla terassilla lekottelusta ja koittanut tehdä täällä lepotuolissa istuen myös mun fysioterapialiikkeitä, mm. polvien ojennuksia. Ihan kuumimpaan aikaan en oo hellepäivinä varsinkaan täällä ollut, kun en kestä sellaista kuumuutta, se tekee mun voinnin ja kävelyn entistä lötkömmäksi ja tukkoisemmaksi, mutta välillä vähän viileämpään aikaan oon myös ollut hetkiä auringossakin ja sitten viettänyt varjon puolella aikaa.
Kyllä tämmönen oma terassi on vaan ihana, ja vaikka itse sanonkin (ja todettiin myös naapurin kanssa yhtenä päivänä), että on meillä kyllä täällä ihanat maisematkin. Tällaiset jutut, jotka voivat tuntua tyhjänpäiväisiltäkin tai toisaalta aika yksinkertaisiltakin, ovat ihan älyttömän tärkeitä mulle nykyään kun niin paljon kotona oleskelen. On aina parempi, mitä viihtyisämmässä ympäristössä aikaa viettää!
Eilen puolestaan oltiin iltapäivällä ja alkuillasta sukulaisnaisten kesken kaupungilla syömässä ja vähän terassillakin istumassa. Olipa tosi mukavaa! Testasin mun polvitukeakin taas, kun jonkin verran tuli käveltyä kuitenkin.
Tuli todettua, että on se kyllä tosi hyvä, vaikka onkin myös ärsyttävä ja inhottavan tuntuinen kun pitää olla niin jämäkästi kiinni. Eikä sekään estä polven lonksahtelua sivuttaissuunnassa kun polvi on niin älyttömän löysä. Mutta se ero, minkä huomasi heti liikkumisessa/kävelyssä, kun otin kotiin takaisin päästyäni tuen pois, oli joka tapauksessa aivan valtava! Tuo oikea jalka on ilman tukea kyllä niiiiin letku ja voimaton. Ei sille vaan voi mitään :/ Sitä ei vaan jotenkin huomaa oikein enää kun on jo niin tottunut, että se on tuollainen kuin on. Mutta täytyy ehdottomasti polvitukea kyllä pitää jos lähtee jossakin käymään.
Tänään on tietysti taas koko kropassa kipuileva ja veltto, uupunut olotila tuosta "hurjasta kaupunkireissusta" enkä oo päässyt liikkeelle näiden kipukinttujeni ja -käsieni (olkapäät, kyynärpäät ja ranteet on kovilla noista kepeistä nykyään kun muutenkin lonksuvat ja lukkoilevat) kanssa oikein mihinkään, mutta oli tuo eilinen kuitenkin kaiken arvoista.
Noin muuten onkin vaan vietetty aikaa perheen kanssa. Ei ole tehty mitään ihmeempää, mutta rauhallinenkin yhdessäolo on tosi tärkeää.
"...Me näimme sinne mihin muut ei nää, pieni siiven isku vain ja kaikki häviää
Kotimatkalla katsoin niitä ohikulkevia
missä se päätetään kuka saa sen pienen palan onnea
Kotimatkalla se iski äkkiä mun lävitse
Oonko mä kertonut koskaan kuinka tärkeä oot minulle..."
(Teleks: Kotimatkalla
http://youtu.be/LKT0IK4HzXE)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Toivottavasti blogilla oli hyvä kiinteyttävä vaikutus tai se säväytti muuten jollakin tavalla! ;) Jokainen kommentti ja mielipide on arvokas, mutta en kuitenkaan julkaise asiattomia ja provosoivia kommentteja, joilla ei selkeästi ole muuta tarkoitusta kuin yrittää aiheuttaa mielipahaa joko minulle tai muille blogin lukijoille. Mietithän ensin, mitä kirjoitat. Arvostan eniten kommentteja, jotka annetaan reilusti ja avoimesti omalla nimellä ja tällaiset kommentit tulevat varmemmin julkaistuiksi.