Ystäviä, sukulaisia, lukkoja ja Touko Puuppanen

Onpa kiva viikonloppu takana! 

Ystävänpäiväiltana meillä oli "naisten ilta", vaatekutsut ja samalla pienet illanistujaiset. Kovin moni ystävistäni ei päässyt tällä kertaa paikalle, mutta meillä, kourallisella naisia, jotka paikalla olivat, oli oikein mukavaa ja yhden ystäväni kanssa lähdimme myös kaupungille jatkoille. Karaokea taas, tietysti, aina :) Rakastan niin laulamista, se on ihan ykköshenkireikä mulle jaksaa eteenpäin!

Lauantai sujui leppoisasti, olympialaisia katsellen ja illan Putoukselle + erityisesti Enbuske Linnanahde -parodialle ja Aku Hirviniemen hahmoille (Samuli Putro, BB-Alex ja Touko Puuppanen) vedet silmissä nauraen. Aivan mahtava jakso ja Hirviniemen tyypit ovat olleet kyllä noiden pikahahmojen osalta parhaat koskaan! :D Krista Kososen pikahahmo Matti Nykäsestä oli myös aivan mahtava, voihan naurut sentään! :D

Tänään oli puolestaan lähisuku paikalla juhlimassa neiti kuusiveen synttäreitä hiukan jälkikäteen. Vauhtia piisasi, kun serkukset kokoontuivat yhteen... Mm. uusimman Risto Räppääjä -elokuvan musiikkia luukuttivat neidin huoneessa volumet kaakossa! Mutta olipa myös muuten tosi kiva juttu, että koko lähisuku pääsi paikalle yhtä lukuunottamatta. Meitä on kuitenkin kaiken kaikkiaan parikymmentä henkeä kaikkinensa, ei mikään ihan pieni kokoonpano, joten ei ihme, jos jollakin on joskus töitä tai muuta menoa tai sairastelua, jos olisi tarkoitus nähdä koko porukan kesken.

Ainut ikävämpi juttu tälle viikonlopulle on ollut tämän mun lonkka. (Taas, huoh.) Vielä perjantaina ja eilen tilanne oli kohtalaisen "ookoo" - pystyin esim. perjantaina suhteellisen hyvin sekä kotona että kaupungilla liikkumaan ja eilenkin tilanne oli samantyyppinen. Mutta tänään... heti aamulla herätessä tuntui nivel tosi jäykältä ja kipeältä ja samanlaisena se on pysynyt koko päivän lääkkeiden otosta huolimatta. On muutamaan kerran lähes lukkiutunut kovan kivun kera ja näkipä sukukin, miten hankalaa on kun joutuu jatkuvasti vaihtamaan asentoa, ei voi istua pitkään, ei oikein seistäkään, "kävely" on hankalaa linkuttamista ja kipeää tekee. Kädet vaan hikosivat välillä ja sydän hakkasi, kun koko kroppa niin säikähtää joka kerta sitä "melkein-lukkiutumisen" tunnetta... :/ 

Tulipa muuten mieleen, että erään henkilön kommentit mun kipuiluihin ovat hiukan huvittavia - hän tarkoittaa hyvää, mutta käytännössä kuitenkaan ei ymmärrä, miten mun lonkan tilanne oireilee ja miltä kipu tuntuu tai mitä pystyn tai en pysty tekemään. Ehdotti esimerkiksi tässä kerran, että kivun tullessa menisin sänkyyn selälleni makaamaan ja nostaisin kipeän jalan suoraan ylöspäin. No tuota hmm, voin mennä kyllä selälleni makaamaan, mutta en voi jalkaa nostaa ylös, kun ei se nouse alustasta kuin ehkä sen 5 cm jos sitäkään. Sattuu eikä ole voimaa. Ellen sit nosta jalkaa käsilläni :D Mutta eipä siitäkään olisi apua, kun ei tuo nivel liiku kuin vähän muutenkaan! Ja jos saisinkin jalkaa nostetuksi ylöspäin, niin mites mä sitten saisin sen taas alas? Pitäisi huutaa joku avuksi :D Jos antaisin jalan vaan pudota alas, sattuisi se aivan älyttömästi kaiken rutinan kera... Ja siis voimaa ei ole yhtään laskea jalkaa lihasvoimilla, niin on surkea tuo kinttu nyt. Huvittava ehdotus siis kaikkinensa :D Mutta otetaan se huumorilla ja avuliaisuuden eleenä, heh...

Sukulaiset kovasti kehottivat soittelemaan taas sairaalaan ja kyselemään leikkauksen perään. Joo-o, niin olen tehnytkin, mutta täytynee taas kysellä asiasta ensi viikolla. Silloin on työterveyslääkärikin - voisikohan hän vaikuttaa leikkausaikatauluun jollakin tavalla...? 

Laskeskelin, että olen ollut nyt yhteen soittoon 20 viikkoa sairauslomalla. Siis reilusti yli neljä kuukautta! Jossakin määrin olen kyllä tietoinen, mitä töissä tapahtuu, mutta päivittäisistä asioista ei ole kyllä sen tarkempaa kokonaiskuvaa tällä hetkellä. Työkaverit kyllä säännöllisin väliajoin pitävät yhteyttä ja minä myös heihin ja päivittävät, missä mennään ja mitä on tekeillä. En usko, että töihinpaluu aikanaan tulee olemaan ongelma. Aina asiat palautuvat nopeasti mieleeni, kun vaan pääsee tekemiseen ja päivittäisiin juttuihin kiinni. Tällä hetkellä työasiat eivät tosiaankaan kyllä ole mietinnässä ykkösprioriteetilla, niin se vaan on.

Mutta joo, kaikkinensa fiilikset ovat kuitenkin tällä hetkellä plussan puolella. Täytyy ajatella vaikka pelkästään Touko Puuppasta (kuva alla), niin johan taas naurattaa! :D