Nyt on ihan pakko kirjoittaa tähän otteita Jukka Pojan "Älä tyri nyt" -biisin sanoituksesta. Ihan vaan siksi, että noissa lauseissa on voimaa.
"Kun maltat mielesi,
pääset maailmaan kyllä..."
"Sul on matkalippu toiseen maailmaan,
kunhan tovin maltat olla focuses..."
"Mahikset on vähissä täällä,
oon puun ja kuoren välissä täällä
Valo paistaa tunnelin päässä,
nyt sinnittelet, pysy kii elämässä..."
"Älä tyri nyt, älä lyö yli nyt
Älä antaudu angstin valtaan..."
"Vaikket nyt kestä sun kotia,
mee eteenpäi ku sotilas..."
Soitin nimittäin äsken keskussairaalalle preoperatiiviseen yksikköön kyselläkseni hiukan arvioidusta leikkausaikataulusta ja siitä, onko paikallisen hammaslääkärin lähettämä hammastodistus löytänyt tiensä perille. Hammastodistus oli mennyt oikeaan paikkaan (ihme, sillä nuo paperit kuulemma ovat usein hiukan eksyksissä), hyvä juttu. Sen sijaan leikkausaikataulu... No, en oikein tiedä, mitä olisin halunnut kuulla tuosta ajankohdasta, mutta ehkäpä jotakin samantyyppistä arviota millainen tuntuma mulla itselläni on ajankohdasta ollut kuultuani jo joulukuun polikäynnillä lääkärin kommentin "ei sulla sitä puolta vuotta jonossa mene."
Olisin ehkä halunnut kuulla, että leikkausjonot ovat lyhentyneet ja että arviolta pääset operaatioon maaliskuussa, mutta eihän se niin nyt ilmeisestikään mene. "Kyllä ne jonot on puolessa vuodessa pyörineet", sanoi osastonsihteeri, jatkaen "eli loppukeväästä, kesän korvilla arviolta varmaan sun leikkausaika on." Siis vielä olisi monta kuukautta tässä olotilassa ja huonon liikkumisen kanssa kärvistelyä! Mitä eroa on odottaa leikkausjonossa kakkoskiireellisenä kuin kolmoskiireellisenä, jos kakkoskiireellisilläkin menee jo melkein se puoli vuotta... Kolmoskiireellisetkö sitten odottavat vuositolkulla?!
Otti kyllä päähän tämä koko systeemi. Hah, "systeemin vika" on taas kaikki juu :) Älkää ymmärtäkö väärin, suomessa on huipputerveydenhuolto ja sen alan ammattilaisia (kuten muidenkin alojen ammattilaisia) arvostan todella paljon, mutta tämä jonosysteemi nyt vaan ottaa tällä hetkellä päähän.
Paljonko tässä mun sairauslomallakin kuluu rahaa monilta tahoilta kun koko prosessissa tulee kestämään aina vaan pidempään, ennen kun lopulta palaudun taas työkykyiseksi...? Liikuntakyky ei ainakaan parane tässä odotellessa, lihasten kunto kipeästä jalasta huononee, ja se taas hankaloittaa leikkauksesta toipumista kun pitäisi opetella kävelemään taas normaalisti. Tiedän, että tämä ajatus on puhtaasti nyt itsekäs ja epäeettinen, mutta mietin äsken, pitäisikö erityisesti työkykyiset, nuoret ihmiset leikata nopeammin kuin ne, jotka eivät syystä tai toisesta pysty enää töihin ja jotka eivät tuota yhteiskunnalle enää muuta kuin kuluja... Tiedän, tämä oli kärjistettyä ja puhtaasti oman navan tuijottelua, mutta tältä vaan nyt tuntuu tänään.
Mutta ei pahaa ellei jotain hyvääkin. Jonohoitaja oli todella mukava ja sanoi, haluaisinko ilmoittautua peruutuspaikan vastaanottajaksi, jos sellaisia tulee. Toki halusin. Onneksi nuo perusjutut ovat jo kunnossa, eli hampaat, muu terveys sekä esitiedot. Saapa nähdä, nopeuttaako peruutuspaikan vastaanottaminen yhtään leikkauksen odottelua.
No mutta ei muuta kuin "häntä pystyyn, sanoisi Aslakki" (kuntoutushuumoria, hahaa) ja ei muutakun
"Whooah, we're half way there
Whooah, livin on a prayer
Take my hand and we'll make it - I swear
Whooah, Livin on a prayer..."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Toivottavasti blogilla oli hyvä kiinteyttävä vaikutus tai se säväytti muuten jollakin tavalla! ;) Jokainen kommentti ja mielipide on arvokas, mutta en kuitenkaan julkaise asiattomia ja provosoivia kommentteja, joilla ei selkeästi ole muuta tarkoitusta kuin yrittää aiheuttaa mielipahaa joko minulle tai muille blogin lukijoille. Mietithän ensin, mitä kirjoitat. Arvostan eniten kommentteja, jotka annetaan reilusti ja avoimesti omalla nimellä ja tällaiset kommentit tulevat varmemmin julkaistuiksi.