Soturit

Enää 1,5 viikkoa toisenkin olkapään luudutukseen (sikäli mikäli mikään koronaviruksen leviämishärdelli tms. ei Suomessa ala tai ei ilmene muuta ihmeempää, mikä siirtäisi leikkausta...). En ole ihan hirveästi itse leikkausta miettinyt, se ei sinänsä jännitä eikä mikään esivalmisteluihin tms. liittyvä. Sitä vaan on elellyt päivä kerrallaan, ja on tässä kaikenlaista pientä puuhasteluakin ollut ja ohjelmaa + myös vähän lisäongelmia kropassa, joista kerron myöhemmin lisää. 

Preoperatiivinen polikäyntikin oli tuossa taannoin. Sielläkään ei mitään ihmeempiä (ei ennalta jo tiedossa olevia asioita) käyty läpi käyty olkaortopedin kanssa, eikä mulla ollut oikein erityisempää kysyttävääkään nyt - hiukan vain pohdittiin vielä sopivaa luudutusasentoa astelukuineen sekä kivunhallintaa leikkauksen jälkeen. Muuten on kaikki kyllä suunniteltu etukäteen jo hyvin. Mulla ei ole todellakaan valittamista yhtään mistään, päinvastoin - kaikki on hoitunut nyt todella mallikkaasti. Aiemmista komplikaatioista on opittu asioita, ja se on hienoa huomata. Olkaortopediin (ja muutenkin lääkäreihin, jotka mun hoidosta vastaavat nyt) mulla on tällä hetkellä täysi luottamus, olen hyvissä käsissä. Hoitajan kanssa käytiin muita käytännön asioita sitten vielä läpi kylläkin ja kävin myös leikkauslabrassa ja EKG:ssa tuolla reissulla. 

Se, mikä mua yhä mietityttää, on vain se henkilökohtaisen hygienian hoitaminen heti tietysti toipumisvaiheessa mutta myös myöhemminkin. Tämä on ainut asia oikeastaan, mikä nyt on eniten ollut mielen päällä. On iso kynnys ja vaatii oman sopeutumisensa, jos joudut tuossa asiassa turvautumaan toisen ihmisen apuun. Sairaalassa ollessa tilanne nyt on ymmärrettävä, oon tarvinnut kaikkien olkaleikkausten jälkeen tässä apua alkuvaiheessa ainakin, mutta sitten kotiutumisen jälkeen olisi tietysti tavoite ja hienoa pärjätä itse. Katsotaan, kuinka asiat sitten toimivat. Mistään ei ole täyttä varmuutta, kunnes käytäntö ja toipuminen vasta näyttää, millainen liikkuvuus olkapäähän (siis lähinnä lavan alueelle, josta liike eniten tulee jatkossa) lopulta jää.

Ne lisäongelmat kropassa... Kyse on siis selästä. Alaselkä/lanneranka on tosi hankalana. 

Nyt on ollut ihmeellinen, varmaankin jostakin alitajunnasta kumpuava vimma tehdä kaikenlaista sellaista puuhaa, mitä en ihan oikeasti välttämättä oikein pysty tekemään tai mitä ei vähintäänkään olisi suotavaa tehdä. Samanlainen vaihe mulla oli aiempiakin luudutuksia ennen, jolloin mulla oli tarve vastaaviin puuhiin. Tämä johtunee kai siitä, että tiedostan sen, ettei kohta pysty käsillä varsinkaan toipumisvaiheessa paljoonkaan ja myöhemminkin on vielä arvoitus, millainen liikerata oikeassa kädessä lopulta on ja miten kädet yhdessä toimivat, mihin yletyn jne. On siis joku sellainen "teen nyt kaikkea vielä, kun jotenkin pystyy."

Noh, minäpä pesin tuota meidän pikkukoiraa viime lauantaina. Seisten (huojuen), näillä mun käsillä ihan itse. Seisomisasento jo sinällään oli hankala, (mulla on ilman tukea seisominen tosi hankalaa - sellaista edestakaisin huojumista, jalat lonksuvat ympäriinsä, paino on eniten oikean jalan varassa vasemman polven ongelmien vuoksi mutta oikeassa jalassa on sitten kuitenkin vielä sellaista outoa vatkausta ja nykimistä muun "lonkseen" ohella). Pesin Mimosaa vieläpä hiukan etukenossa/etukumarassa ammeessa, joka oli laitettu saunan alimman porrasjakkaran päälle. Ei siis mistään ergonomisesta asennosta tietoakaan. Toki mun oli välillä pakko oikaista selkää ja nojailla seinään ym., ja tytärkin oli siinä auttamassa. Kun en siinä pesuvaiheessa sitten välillä istunut mihinkään ja varmaan ne asennot eivät muutenkaan selän kiertoineen saati koiran kuivailuineen ja harjailuineen lopuksi (en edes viitsi kertoa, missä asennossa kuivaaminen tapahtui) yhtään hyviä olleet, niin... Lanneselästä kuului ja siinä tuntui jossakin vaiheessa sellainen *poks* ja siitä alkoikin välittömästi melkoinen kuumottava ja kirvelevä kipu sekä puukoniskutyyppiset tuikkaisut ja "säteilytys" vasempaan jalkaan takapuolen kautta. Tuo lanneselkä on oireillut aina säännöllisen epäsäännöllisesti muutenkin jo pidemmän aikaa, ja onhan siellä se hermovauriotausta myöskin.

Sunnuntai oli pahin, ja tuolloin makasin vaan lähes koko päivän. Ei löytynyt hyvää asentoa olla, vaikka miten itseäni vekslasin. Olipa tunnottomuuttakin jossakin vaiheessa jalkaterissä, kun koitin välillä sohvallakin olla puoli-istuvassa asennossa. Asentoa vaihtamalla sai kyllä tunnon palaamaan mutta kummallisen kihelmöinnin kanssa.

Sunnuntain kipukuvia

Selkä ja nuo hermo-oireet ovat olleet nyt sitten viikolla vähän parempina mutta kuitenkin koko ajan on ollut sellainen tilanne, ettei missään vaiheessa oo ollut täysin hyvä olla selän kannalta. Välillä sitten taas touhusin kotona vähän yli voimavarojen... (Juu, eihän siinä ole mitään järkeä, mutta... Tää on nyt ollut tällaista leikkaukseen valmistautumista.) Ja kappas, eilen illalla, yöllä ja tänään on ollut taas tosi hankalana selkä. 

Yhdelle fyssareistani tänään kerroin ja hän näkikin tilanteen. Toimintakykytestejä tehtiin myöskin mm. Kelaa varten, mutta vain sellaisia, mitä pystyin tekemään. Fyssari oli myös sitä mieltä, että kyllä tuosta selän oireilusta kannattaisi infota myös mun vastuulääkäreitä. Oon infonnut kyllä aiemminkin, mutta olkapää on tietysti ollut ykkönen ja muuten on vaan ajateltu kai että selän tilannetta seurataan. On ohjeistettu myös, että jos selkä menee todella vaikeaksi tai tulee niitä cauda equina -oireita, on suunnattava päivystykseen. Sitä päivystystä kyllä vältän viimeiseen saakka, etten saa mitään ekstrapöpöjä nyt ja muutenkin kun siellä on aina mysteeri, saako minkälaista kohtelua. 

Laitoin sitten viestiä vastuulääkäreille, ja kuntoutusylilääkäri reagoikin äkkiä niin viestiin kuin vielä puhelunkin muodossa. Hän oli tosi ystävällinen ja kertoi jutelleensa fysiatrien kanssa tilanteesta, ja että mulle järjestetään puolikiireellisenä aika vastaanotolle, kun selän oireilu on pitkittynyt. Mulle ennestään tuttu erikoistuva ilmeisesti ottaa mut vastaan parin viikon sisällä, aiemmin ei onnistu. Sanoin, ettei haittaa, pääasia on se, että asia nyt huomioidaan. Tuo kun vaikuttaa siihen kokonaisliikunta- ja -toimintakykyyn olkaoperaation jälkeen myös.

Kuntoutusylilääkäri tuumasi, että toivottavasti tämä vastaanottoaika ei nyt ihan päällekkäin leikkausajan kanssa mene... Se jää nähtäväksi. Kyllähän tuo varmasti ortopedisella osastollakin voidaan tsekata mutta siinä on sitten kyllä se, että voi kivut hiukan "sekoittua" tai muuten voi olla vähän hankalampi tutkia asiaa, kun varmasti oon aika kipeä alkuun ja myös kipulääkkeitäkin sen verran paljon, että on varmaan jonkin verran vähintään pöhnäinen olo... 

Katsotaan, kuinka muijan käy ;) Niin olkapääleikkauksen kuin tämän selkäkuvionkin suhteen. 

Ei se auta jäädä tuleen makaamaan tai katsella liikaa taakseen. On koottava soturin kaikki henkiset taisteluarsenaalit kasaan ja kestää kaikki, mitä ikinä tuleman pitääkään, sillä siitä henkisestä kapasiteetistahan ne soturinaiset on tehty. Näin on ollut kautta aikain! Ja näin tulee olemaan.

P.S. Uusimmasta Niveltieto-lehdestä löytyy muuten mun olkapäätarinaa, kannattaa lueskella! 

Muuttuuko suunta?

Eilen aamulla kännykän kello herätti jo ajoissa, vaikka olikin syyslomaviikon maanantai. Piti suunnata fysioterapiaan. Tai "piti", sillä mieluusti mä aina fysioon menen. Tuosta fysiosta kohta vähän tarkemmin lisää. Sunnuntaina tuli oltua liikkeellä paljon ja tämän kyllä huomaa kehossa kaikella tavalla, vielä tänäänkin. Mieluisa sunnuntai oli kuitenkin kaikin puolin. Oon silti vieläkin yökkärit päällä, ja vasta pari tuntia sitten kunnolla pääsin sängystä ylös ja jopa tänne sohvalle :D

Sängystä ylös lähteminen onkin mielenkiintoista puuhaa nyt. Klonks, poks, niks, raks, krunts sanovat nivelet yksi toisensa jälkeen, kun niitä asettelen ja pamautan ensin kohdilleen noustessani varovasti ylös kuulostellen. "Kokoan itseni kasaan", joka kerta, fyysisesti. Se ei oo mitään uutta mutta nyt olkapään pitää myös asettua ja sitä ympäröivien lihasten myöskin selällään pitkään oleilun jälkeen, ennen kuin pääsen liikkeelle. Tarkkana saa nyt olla oikean jalankin kanssa, se on niin pökkelö alkuun mutta onneksi se siitä sitten vähän vetreytyy, kun ekat askeleet ottaa.

Oikea jalkaterä tuntuu nyt erityisen kipeältä ja askeleen ottaminen on vaikeaa, jalkaterä ei oikein kärsisi koskettaa maata. Ihmeellinen hermokipu, joka viime parina viikkona on jalkaan ilmaantunut tiettyihin kohtiin jalkaterästä reiteen ja pakaraankin, häiritsee. Mutta nyt mä sentään tiedän, mistä tää hermokipu johtuu: viime viikon ENMG:ssa todettiin hermovaurio, joka ei olekaan polvitasolla, kuten oletus oli vaan paljon ylempänä, vähintään reidessä mutta todennäköisemmin lannerangan kohdalla tai vielä ylempänäkin. Kyseessä voi olla esim. pullistuma tai sitten joku ihan muu asia, johon otetaan varmaan kantaa ortopedin kontrollissa tällä viikolla. Tai luulen, että otetaan mutta eihän sitä tiedä.

Ajatukset hermovaurion ja ihan kaiken nyt tässä viime viikkoina terveysasioissa tapahtuneiden asioiden suhteen ovat pyörineet aika paljonkin mielessä. Ihan väkisinkin... Välillä pohtii tiettyjä menneitä asioita esim. ortopediselta osastolta ja sitä, miten mitäkin asioita hoidettiin tai ei hoidettu. Tietyt asiat ja tilanteet tuntuvat ihan käsittämättömiltä nykytilanteen ja -tiedon valossa. Tulin väärin kohdelluksi muutaman kerran, ja nämä ovat asioita, joita ei voi ohittaa ja unohtaa.

Terveysasioiden suhteen "toimeen tarttumista" pohdin viime postauksessa ja nyt voin sanoa, että juu, toimeen on tartuttu ja aika napakastikin, sillä muutoin ajan myötä "muistot kultautuvat" ja kohta sitä varmaan muuten ajattelisi, että antaa olla, ei tässä mitään... Vaikka ei tiettyjä asioita pidä hyväksyä. Oon selvitellyt myös tiettyjä kuntoutusasioitakin tässä ohessa, sillä Kelan tekemät kilpailutukset vaikuttavat niihin ja mun kuntoutuksiin fysioterapian osalta ainakin tämänhetkisen tiedon mukaan. Näistä ei kuitenkaan sen enempää nyt tässä, kerron sitten, kun on kerrottavaa... Jos on kerrottavaa :)

Nyt juuri mun fiilis on ihan hyvä, mutta näihin viime viikkoihin on liittynyt kyllä ihan oikeasti niin paljon kaikenlaista negatiivista tapahtumaa myös muussakin arjessa ja olosuhteissa, että välillä on kyllä todella mietitty niitä kuuluisia syntyjä syviä sekä itse että läheistenkin kanssa. Ihmeellinen negatiivisten asioiden kasautuma! Ihmisillä ja ylipäätään läheisillä on onneksi kaikki hyvin eikä näihin negatiivisiin asioihin jumiuduttu olla. Silti pientä ja isompaa vastoinkäymistä on muuten piisannut niin, että lopulta on jo kaikki naurattanutkin, kun kaikki on tuntunut menevän niin totaalisen pieleen :) Erityisesti kaikenlaisten teknisten vempaimien ja arjessa tärkeiden laitteiden, kulkuneuvojen, kodin toimivuuden ym. suhteen on piisannut jos jonkinlaista säätämistä ja selvittelyä myös läheisillä. Näihin mun terveyskuvioihin lisättynä. Mutta ehkäpä tämä suunta tästä kääntyy... Niin mulla kuin muillakin! Pakko uskoa niin, on tässä jo tarvottu ihan tarpeeksi pohjamudissa.

Mutta niin, siitä eilisestä fysioterapiasta. Puhuttiin hermovauriokuviosta vähän enemmänkin ja käytiin kuulumisia läpi. Fyssari arveli, että on hyvä nyt testata sekä nilkan voimia että myös nilkan/pohkeen tuntoaistiakin mm. kylmän, kuuman ja terävän sekä kevyen kosketuksen osalta, sillä tuota tuntoa ja voimia ei tarkemmin ollut testattu nyt ihan hetkeen ollenkaan. Nilkan tuntoaisti ja voima on vähän parempi mitä ihan alkuun oli silloin reilu 5 viikkoa sitten leikkauksen jälkeen mutta selkeästi lämpötuntemuksissa on häikkää ja myös terävä/kevyt kosketus -aistimusten osalta ero oli selkeä vasempaan jalkaterään verrattuna.

Sen lisäksi en myöskään saanut juurikaan vastustettua oikealla nilkalla fyssarin voimatestausta. Siis sitä, että mun ois pitänyt pitää nilkka koukussa kun hän koitti vetää nilkkaa ojennukseen... Ojennukseenhan se nilkka meni vähän väkisinkin. Mutta nilkkaa pystyy pikkusen paremmin kuitenkin koukistamaan mitä alkuun, tämä on positiivista.

Refleksejä myös fyssari testasi ja esim. akillesrefleksi oli vasemmalla puolella normaali mutta oikealla puolella refleksiä ei saatu esiin. Suoran jalan nostotestissä (fyssari nosti jalkaa) eli SRL tuli kipua nivuseen mutta myös säteilykipua istuinkyhmyn seutuville. Lisäksi puhuttiin selän asentohoidoista, tietyistä liikkeistä, joita voin sovelletusti tehdä hermotuksen aktivointiin ja fyssari myös käsitteli vasemman olkaseudun faskioita. Huomenna meen taas fysioterapiaan mutta toiselle fyssarille, joka jatkaa osaltaan olkapään ja käsivarren sekä hartioiden käsittelyä. Kyselin, onko vähän liian vähän aikaa näiden fysioterapioiden välillä mutta ei kuulemma, kun vähän eri asioista nyt kyse kuitenkin, joten menoksi siis myös huomenna.

Lantion luusiirteen ottokohdan haavan kanssakin on ollut häikkää. Se ei mennytkään kiinni vaan reunaan muodostui onkalo... Noh, siitäkin olin jo ortopedin pyynnöstä viime viikolla haavahoitajalla, joka poisti sisemmältä tunkevaa tikkiä jonkin verran pois ja nyt on haavan tilanne jo paljon rauhallisempi. Onneksi!! Jos saan vaan luvan (ja luulisin, että saan, ainakin jos homma menee kuten edellisessä toipumisessa ja haava on kiinni kunnolla), marraskuun alkupuolella Peurungan kuntoutusjaksolla pääsisin sitten altaallekin taas, jee...! Pitää pitää sormet ja varpaat ristissä.

Leikattu olkapää on mennyt tässä nyt vähän "sivussa", eli samaan tyyliin kuin maaliskuussakin. Enemmillä ja vähemmillä kivuilla riippuen monistakin eri asioista mutta kun asia on tuttua, ei siinä ole ollut ihmeteltävää sen enempää ja toivottavasti nyt ei sen enempää tarvitsisikaan. Täytyy toivoa parasta mutta ei liikoja. Tässä vaiheessa ei voi vielä oikein muuta tehdä kuin temppuilla ortoosin kanssa ja odotella luutumista vähän varovaisemmin liikkein - katsotaan, mitä perjantain röntgen kertoo vai kertooko vielä mitään... Jännää. 

Enemmän kuitenkin on melkeinpä nyt muiden nivelten ja asioiden kanssa ollut hankaluuksia viime päivinä. Erityisesti vasen lonkka aiheuttaa harmia ja tuskan huokailuja, ja tätäkin asiaa tutkitaan jatkossa. Niinhän se tosin onkin, että ne isoimmat ongelmat ja kivut menevät aina ykkösenä tietoisuuteen muiden jäädessä vähän taka-alalle.

Tätähän se mulla on aina, erilaisten nivelten ongelmien kanssa tasapainoilua ja pärjäilyä päivästä toiseen. Joka päivä vähän eri tavalla miten edellisenä päivänä. Päivät eivät ole keskenään kaksosia.