Oli hyvä käynti ja jäin hyvälle fiilikselle kuten arvelinkin. Käytiin pääpiirteittäin läpi mun melkoiset läjät papereita, mitä oli Kelasta tullut mutta mitä myös itse vein mennessäni, ja juteltiin kuulumisia muutenkin sekä tehtiin alustavaa suunnitelmaa jatkofysioterapian ja muiden käsittelyiden/hierontojen jne. osalta. Tulee tosi luottavainen fiilis siitä, että tietää olevansa osaavissa ja monipuolisissa käsissä ja että mun kokonaistilanne todellakin ymmärretään eikä takerruta vaan johonkin yhteen niveleen, oireeseen tai vammaan kerrallaan. Tässä kun on ongelmana koko Hannastiina ja sen liikunta- ja toimintakyky sekä myös muu jaksaminen hankalasta tilanteesta huolimatta, ei pelkästään yksi pintaraapaisu koko tyypistä :) Huvitti fyssarin kysymys lähes heti kartoituskäynnin alkuun: "No paljos sulla olikaan ne Beightonit, menikö 9/9?" :D Se kertoo jo sen, että tiedetään, mistä puhutaan, vaikka ei olekaan ainut asia, mikä kunkin ihmisen yksilölliseen EDS:n oirekuvaan vaikuttaa.
Tulihan siinä sitten tällekin päivälle oma treeninsä, varsinkin, kun mulle käytävien kävely oli jo sinänsä ihan hyvä treeni ja harjoitus. Olin aika puhki eilisestä allasterapiastakin, sekin vaikutti osaltaan. Pyörätuoli oli kyllä matkassa nytkin varalta, mutta en käyttänyt sitä vaan itse kävelin. Nyt vielä hiukan jäätiin miettiväiselle kannalle, mitä mun kanssa "voi tehdä" että päästäisiin eteenpäin tässä tilanteessa eikä ainakaan taaksepäin, mutta ihan hyvä tiimi vaikuttaisi tähän ympärille muodostuvan kuitenkin. Tämä fyssari itse seurailee vähän taustalta mun tilannetta ja tapaa välillä mua, ja lisäksi kuvioihin tulevat ainakin myös enemmän Kelan vaativan lääkinnällisen kuntoutuksen asiakkaiden kanssa toimiva fyssari/lymfaterapeutti sekä toinen fysioterapeutti/hieroja. Fyssari haluaa kuulemma "mielenkiinnosta" seurata, miten mun tilanne tästä etenee, ja mä puolestaan ilmoitin, että jos on tarve, voin kyllä ilmoittautua olemaan esimerkkinä, jos tarvitsee ihmetellä tai "esitellä" tällaista EDS-tyyppiä vähän enemmänkin :D Fyssaria huvitti...
Mulle on tarkoitus tehdä myös piakkoin uudet toimintakykytestit (kävelytesti ja ilmeisesti soveltuvasti myös lihaskuntotestit, näitä Kela vaatii ja onhan se tietysti muutenkin hyvä, että nykytilanne taas kartoitetaan noiden testienkin avulla, viimeksi niitä on tehty joskus yli puoli vuotta sitten tarkemmin). Eiköhän tämä tästä taas lähde sujumaan, kun kaikki alkukartoitukset ja -testit ja muut suunnitelmat on tehty.
Eilen tosiaan oli mulla myös ensimmäinen allasterapiakerta piiiiitkään aikaan Peurungassa. Jännitin ja pelkäsin sitä altaalle menemistä aivan hirveästi! En oikein edes tiedä miksi, vaikka samalla olin myös todella innoissanikin, kun vesi on vaan niin ihana ja rakas elementti mulle. Ehkä mulla kummitteli taustalla se viime vuoden kesäkuun viimeinen itsenäisesti käymäni allaskäynti, jossa sain itseni ja niveleni aika pahasti pois paikoiltaan, hirveät kivut, spagettijalat ja mut piti lopulta nostaa ylös altaasta ja talutella suihkuun ja kauheat, kauheat kivut sitten jälkikäteen... Huh huh.
Mutta ihan hyvinhän "olosuhteisiin nähden" mulla tuo eilinen allas sujui sitten kuitenkin. Mulla oli pyörätuoli odottamassa pukuhuoneessa varalta, mutta itse kuitenkin varovasti kävelin keppien kanssa suihkuun ja altaalle ja myös muutamat askelmat itse nousin altaaseen varovasti. Hissikin olisi ollut käytettävissä, mutta mä halusin jääräpäänä yrittää itse ;) Tuli sitten tuokin testattua... Tuttu "oma Peurungan fyssari" oli koko ajan siinä kannoilla varmistamassa, että pääsen varmasti turvallisesti veteen. Fyssari oli itsekin sitten vedessä mua ohjaamassa ja varmistamassa, että kaikki sujuu ok.
Sujuihan se siis ihan ok. Varovaisesti, kuulostellen kokeiltiin erilaisia harjoituksia. Kävelin vedessä ja sitten tehtiin muita kevyitä vesijumppaliikkeitä. Polvet mulla poksahteli ja vasen olkapää myöskin, mutta mikään ei onneksi mennyt sijoiltaan. Nopeasti kyllä keho väsyi ja oikea käsi ja oikea jalka välillä vatkasivat ja vapisivat ihan älyttömästi, mikä on kyllä ihmeellinen tunne, kun sitä ei voi hallita itse yhtään mitenkään. Vedessä ei kuitenkaan tuntunut isompia kipuja, mikä on tosi hyvä juttu, mutta sanoinkin, että jännitys ja innostus tästä ekasta allasterapiakerrasta pitkään aikaan varmaan nyt vetää kiputuntemusten yli ja kivut sitten yllättävät jälkikäteen... (Ja näin todella kävikin, hoh.)
En ollut vedessä koko tunnin allasterapia-aikaa, koska se olisi ollut aivan liian pitkä aika ekalle yrittämälle ja raskasta, ja piti vielä varmistaa sekin, että pääsin altaasta pois ja suihkuun, pukemaan ym. Olihan se mielenkiintoista sitten nousta altaasta pois (taas olisi ollut mahdollisuus hissiin, mutta en silloinkaan halunnut hissillä mennä, vaan itse :D Fyssari sanoikin, että "uhmaikä" :D Totesin, että "jooo, 38-vuotiaan uhmaikä, minä ite... ;)), mutta taas varmistettiin, että varmasti pääsin turvallisesti ja varovasti pois ja mihinkään ei ollut kiire. Jaloista tuli kyllä melko mielenkiintoiset lyijynraskaat spagetti-betonisäkit ja fyssari varmisti vielä senkin mun vieressä koko ajan kulkien, että pääsin myös suihkuunkin turvallisesti. Suihkun ja pukemisen jälkeen otinkin sitten suosiolla pyörätuolin alleni, en luottanut jalkoihin yhtään.
Tuosta jalkojen lihasheikkoudesta (ja käsistäkin, erityisesti oikeasta kädestä, mutta erityisesti jaloista) vielä... Ei sitä voi edes kuvailla, miten voimattomaksi jalat menevät. Ne eivät tottele niinku yhtään tuossa tilanteessa ja ovat melko lailla hallitsemattomat - sillä tavalla, että kävellä kykenee hyvin hitaasti keppien kanssa "raahautumalla" mutta tosi tarkkana täytyy olla, että pysyy pystyssä ja jaksaa. Tuollainen lihasheikkous ei todellakaan ole mitään terveen ihmisen rasituksen jälkeistä lihasten heikkoutta tai sellaista tervettä treenin jälkeistä "hapotusta" tai fiilistä siitä, että nyt on tehty hyvä, kova treeni! Ei. Tuo on jotakin niin inhottavaa, että toivottavasti sitä ei kukaan joutuisi kokemaan. On epäluonnollista ja todella ikävä tunne, ettei ihan oikeasti hallitse omaa kehoaan tai omia jalkojaan tai käsiään, vaikka mitä yrittäisi. Mulla on muutenkin jalat hankalassa kunnossa aina erityisesti iltaisin, kun päivän aikana tullut rasitus tuntuu, mutta tuon altaan jälkeen vielä erityisesti. Sehän on (monen muun asian ohella) ollutkin outoa, että vaikka kävin altaalla säännöllisesti parikin kertaa viikossa fysioterapian lisäksi vielä viime vuoden keväällä, ei lihasvoimat parantuneet jaloissa yhtään, päinvastoin. Mutta elättelen toiveita, että niitä vielä saataisiin takaisinkin...
Allasterapia nyt sitten jatkuu myös suunnilleen viikottain. Ensi viikolla on luvassa sitten sekä fysioterapiaa Jyväskylän Fysioterapiassa että myöskin allasterapiaa Peurungassa, tässä järjestyksessä sitten :) Hyvillä fiiliksillä mennään. Ja se on vielä sanottava muuten, että mulla onkin nyt tulossa ortopedille aika myös jo huhtikuun puoltaväliä ennen - eilen soittelin kirurgian polille, ja sieltä saatiin järjestymään mun lonkkaortopedille aika sattumalta tuonne jo muutaman viikon päähän. Poliaikaa ennen on sitten lantion/lonkkien rtg-kuvaus myöskin. Saas nähdä, mitä tuolla vastaanotolla sitten keskustellaan. Se on pääasia, että tuolloin voi keskustella kun on henkilö vastassa, jonka kanssa ei tarvitse vääntää eikä kääntää, vaan voi olla samalla viivalla, ihminen ihmiselle! Se on NIIN tärkeää...
Ja laitetaanpa lopuksi nyt sitten sitä Timo Rautiaista Niskalaukauksineen... Kyllähän tätä bändiä toki mieluusti myöskin kuuntelee ;) Muutenkin arvostan Timoa persoonana ja erityisopettajanakin erittäin paljon!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Toivottavasti blogilla oli hyvä kiinteyttävä vaikutus tai se säväytti muuten jollakin tavalla! ;) Jokainen kommentti ja mielipide on arvokas, mutta en kuitenkaan julkaise asiattomia ja provosoivia kommentteja, joilla ei selkeästi ole muuta tarkoitusta kuin yrittää aiheuttaa mielipahaa joko minulle tai muille blogin lukijoille. Mietithän ensin, mitä kirjoitat. Arvostan eniten kommentteja, jotka annetaan reilusti ja avoimesti omalla nimellä ja tällaiset kommentit tulevat varmemmin julkaistuiksi.