Keväthän on usein muutoksen tai jonkinlaisen "uudestisyntymisen" tai minkä lieneekään "elämänsiivouksen" ajankohta, hyvässä ja pahassa. Mulla on usein keväisin tarve uudistaa omaa elämääni jollakin tavalla, olipa se tapa sitten esim. kodin ylimääräisestä rojusta tai vaikkapa lasten pieneksi jääneistä vaatteista eroon pääseminen tai sitten edes joku sisustuksen vaihtaminen pienillä asioilla (joskus isoillakin, ja mies päivittelee auttaessaan, että mikä ihme tarve nyt on joku isompi huonekalu kääntää tiettyyn kulmaan tai asentoon tai siirtää paikkaa kokonaan :D Naiset ja kevät...?!?).
Joskus tyhjennän voimieni mukaan kaappeja rojusta ja joskus muuten vaan järjestelen paikkoja.
Tyylinsä kullakin. Kevätmasennusta tai mitään alakuloisuutta mä en pode; ennemminkin mulla syntyy keväällä tarve nimenomaan uudistumiseen tai tulee tunne, että "tarttis tehdä jotakin", mitä se sitten ikinä onkaan esim. perustekemisestä vaikkapa johonkin reissuun tai tapahtumaan osallistumiseen. No nyt tässä päivänä muutamana iski tajuntaan vahvasti kova kaipuu veteen, altaalle. Haaveilin vedestä, sen äänestä, kevyestä tunteesta altaalla.
Kyllästyttää sekä nämä kivut että vaikea liikkuminen sekä huono toimintakyky ja tuntuu myös siltä, että "tavallinen" ja melko lailla suoraviivainen fysioterapia terveyskeskuksessa ei ole mulle riittävää/täysin oikeanlaista, vaikka fyssari onkin ihana. Ja niinhän tosiaan todettiin erikoislääkäreidenkin toimesta viime viikolla keskussairaalalla, että tarvitsisin vaativaa lääkinnällistä kuntoutusta Kelan kautta ja mm sellaista, jossa olisi mahdollisuus keskittyä myös erilaisiin kipuhoitoihin, rentoutukseen, faskiakäsittelyyn ja esim. sähköakupunktioon.
Anyway, tuo vaativa lääkinnällinen kuntoutus on ihan oma kuvionsa. Allasterapiaan liittyen päätin laittaa mun Peurungan fyssarille meiliä, kertoilin mun tämän hetken voinnista ja tilanteesta ja siitä, että vaikka olen kovasti halunnutkin, en ole päässyt altaalle. Tiedän ja tunnen varsin hyvin että mulla on vaikea tilanne molemmissa alaraajoissa ja niiden nivelissä, mutta jotenkin tuntuu, että olisin kuitenkin valmis taas yrittämään allasterapiaa, varsinkin kun mulla on tuo 10 kerran maksari olemassa ja se menee kesäkuun puolivälissä vanhaksi. Ja olisipahan tuokin nyt kokeiltu sitten ja olisi siitäkin näyttöä hoitaville lääkäreilleni, miten vedessä toimin ja kykenen siellä asioita tekemään...
Eilen sitten fyssari soittelikin ja juteltiin jonkin aikaa siinä puhelimessa. Hän oli hiukan hämmästynyt polven ylläritähystyksestä tietäen hyvin mun taustatilanteen ("no siitähän varmaankin tuli vieläkin instabiilimpi.....?") ja muutenkin siinä höpöteltiin. Hän tuumasi, että ei muutakun aikaa varaamaan sitten, kun oon miettinyt asiat valmiiksi ja olen henkisesti valmis, että uskallan kokeilla allasta. Sanoin, että kyllä tässä alan siihen suuntaan jo olla menossa että todellakin kokeilen, on niin iso kaipuukin jo veteen! Ekalla kerralla ainakin on tarkoitus, että fyssari on mun kanssa mukana vedessä ja vähän katsoo, etten saa itseäni ihan solmuun siellä/niveliäni ihan sikinsokin ja irti. Lienee järkevää. Sitä vähän mietittiin, että miten pääsen veteen tai varsinkin sieltä pois rasituksen jälkeen, mutta onhan niitä eri tapoja ja apuvälineitä siirtymisiin tällaisissa kuntoutuspaikoissa, joten katsotaan sitten.
Ainut mikä tässä vähän mietityttää on se, että onko liian uhkarohkeaa yrittää allasterapiaa, kun tiedän millaiset nivelet on ja kun polvi ei ainakaan parempi ole mitä aiemmin ja ei altaalle ole mitään ortoosiakaan tms. mulle pystytty tekemään avuksi kuten tiedossa on, mutta jos sitten vaikka vaan kellun altaalla... Sitähän HUSissakin suositeltiin ja varsinkin altaan palauttavaa mekanismia. Nuo allasterapiat on 60 min aikoja kerrallaan, joten ei siinä kyllä ainakaan todella koko aikaa jotain voi tehdä jos pystyn paljoa muutenkaan tekemään, musta tulee muuten mutiseva ektoplasmamutanttispagetti ja varmasti myös äärimmäisen vapiseva, tärisevä, kipuileva ja nivelet pois paikoiltaan oleva sellainen.
Kun viimeksi oon altaalla ollut, olin niin huonossa kunnossa altaalta lähtiessäni n. 15-20 minuutin jälkeen, että on tarvittu mm. uimavalvojan apua, että oon päässyt altaasta ensinnäkään ylös ja että olen päässyt edes suihkuun saakka. Ja polvi oli holtiton ja kipeä, kävi jatkuvasti luksaatiossa/subluksaatiossa jälkikäteen varsinkin. Mutta nyt täytyy ottaa kyllä pyörätuolikin altaan lähelle, sillä nykytilanne on taas jotain ihan muuta, mitä se oli silloin viime vuoden kesäkuussa. Onpahan todistettu sitten sekin hoitaville lääkäreille, että minä todellakin teen KAIKKENI oman hyvinvointini eteen ja käytän todellakin kaikki ne kuntoutusmahdollisuudet mitä on! Tänään varasinkin jo kolme allasterapia-aikaa - eka aika olisi parin viikon päästä.
Tällaisilla suunnitelmilla nyt siis kevättä kohti ja muutoin vaan päivä kerrallaan mennään, kulloisenkin voinnin mukaan :) Fysioterapia jatkuu myös viikottain ja kun saan vaan viimeviikkoiset ortopedin ja fysiatrin B-lausunnot itselleni, toimitan ne Kelaan, ja sitten vaan pidetään sormet ja varpaat ristissä niin, että VIHDOIN saisin myöntävän päätöksen vaativasta lääkinnällisestä kuntoutuksesta! Jos niin käy, on syytä olla todella iloinen ja tyytyväinen ja todeta vaan lopuksi, että sitkeys, päämäärätietoisuus ja oikeus lopulta voittaa kaikessa. Katsotaan, kuinka käy. Keväällä on myös sitten tiedossa taas ortopedin kontrolli ja lonkkien röntgen ym. Toivottavasti ei tarvitse vaivata ortopedeja ennen sitä.....
Toivon, että mun muukin vointi saataisiin parempaan jamaan ja että näille mun nivelillekin löytyisi sellaisia hoitomahdollisuuksia, että saisin vielä paremmaksi tätä kävely- ja toimintakykyäni. Jatkan tietysti myös painonhallintaa, siihenkin on onneksi tsemppiä saatavilla. Näillä mennään - tai yritetään mennä - eikä meinata! :)
"Kunhan eteenpäin mennään, ei oo kiire mihinkään, aina mä pärjään..."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Toivottavasti blogilla oli hyvä kiinteyttävä vaikutus tai se säväytti muuten jollakin tavalla! ;) Jokainen kommentti ja mielipide on arvokas, mutta en kuitenkaan julkaise asiattomia ja provosoivia kommentteja, joilla ei selkeästi ole muuta tarkoitusta kuin yrittää aiheuttaa mielipahaa joko minulle tai muille blogin lukijoille. Mietithän ensin, mitä kirjoitat. Arvostan eniten kommentteja, jotka annetaan reilusti ja avoimesti omalla nimellä ja tällaiset kommentit tulevat varmemmin julkaistuiksi.