Olen päivän ja illan aikana pohtinut ihmisten käyttäytymistä. Ihmiset ovat siitä kummallisia olentoja, että heidän käytöstään ja erilaisia tapojaan ei oikein koskaan kunnolla pysty ymmärtämään. Voidaan kyllä turvautua vaikkapa psykologiaan tai muihin käyttäytymis- ym. teorioihin mutta aina kuitenkin jostakin löytyy asioita, jotka pääsevät ihmetyttämään ja yllättämään.
Maallikkokeittiöpsykologista ja pohdiskelijasta (siis minusta) on aina yhtä mielenkiintoista ja välillä niin karulla tavalla herättävääkin miettiä, miksi ihmiset käyttäytyvät eri tilanteissa siten kuin käyttäytyvät. Tänään olen pohtinut narsismia ja narsistityyppisiä luonteenpiirteitä, marttyyriutta, energiasyöppöjä ihmisiä ja sitä, miksi usein on niin, että hyökkäys on paras puolustus.
Tai vaikkapa sitä, miksi joskus asioista on niin vaikea puhua suoraan, vaikka suoraan ja avoimesti puhuminen helpottaisi. Jätetään asiat epäselviksi, kun ei kyetä puhumiseen mutta käyttäydytään kuitenkin niin, että kukaan ei lopulta ymmärrä, mitä toinen on asioista mieltä ja asioista täytyy vastapuolen tehdä oletuksia. Lopulta kumpikaan osapuoli ei ymmärrä toisiaan.
Tai miksi jotkut ihmiset olettavat, että kaikki asiat pyörivät vain heidän ympärillään, kaikkien muiden ihmisten olevan ja elävän vain ja ainoastaan heitä varten ja olevan paikalla sekä läsnä juuri silloin, sillä sekunnilla ja minuutilla sekä lyhyellä varoitusajalla, kun he haluavat. Ja jos toinen osapuoli ilmaiseekin sen hetkisen tilanteensa vuoksi, ettei olekaan käytettävissä juuri tuolloin, vastapuoli loukkaantuukin verisesti. Miksi näin tapahtuu? Mitä tämä vastapuolesta kertoo?
Ihmissuhteet ovat toisinaan hyvinkin vaikeita, erityisesti heille, jotka herkästi aistivat toisen ihmisen tunteet ja reaktiot ja pyrkivät luonnostaan toimimaan niin, että asiat olisivat sopusoinnussa ja tasapainossa. Olen itse ihmistyyppinä positiivinen, iloinen, sovitteleva, avoin, empaattinen, keskusteleva, tunteita helposti aistiva ja vältän ylimääräisiä, turhia ristiriitoja, koska koen niiden vievän niin paljon tärkeää hyvää, positiivista energiaa. Niinpä en voikaan kovin helposti ymmärtää ihmisiä, jotka tahallisesti omalla käytöksellään näitä ristiriitatilanteita aiheuttavat. Tai yritän kyllä ymmärtää taustoja tai syitä tällaiseen käytökseen (kuten muihinkin outoihin käyttäytymismalleihin) mutta en hyväksy tällaista käytöstä. En myöskään hyväksy kaksinaamaisuutta. On myös vaikeaa katsoa vierestä tai kauempaa tilanteita, joissa toinen osapuoli käyttäytyy mielestäni epäkohteliaasti, rumasti ja loukkaavasti muttei itse näe omaa käytöstään ollenkaan tällaisena.
Kuinka sitä saisikaan ihmiset ymmärtämään koko elämän kirjoa paljon laajemmin, värikkäämmin, kokonaisvaltaisemmin kuin vain omien pienten mustavalkoisten lasiensa läpi? Tuntuu siltä, että itselläni on tässä elämänmittainen missio edessä.
Haluan itse näyttää mallia avoimuudesta, omasta oppimisprosessistani ja mahdollisimman kokonaisvaltaisesta erilaisten elämäntilanteiden ja ihmisten ymmärtämisestä. Olen itsekin ollut se mustavalkoisten lasien läpi katsoja mutta en ole sitä enää. Elämä opettaa, sanotaan.
Ei ihminen koskaan valmis ole.
Aina on kuitenkin mahdollisuus myös katsoa peiliin ja ymmärtää, että minä olen lopulta itse oman elämäni suunnasta, ihmissuhteistani ja käyttäytymisestäni vastuussa.
Aina voi kysyä, miten minä olen kohdellut tänään itseäni ja muita. Arvostanko itseäni? Arvostanko elämää ja muita ihmisiä? Olenko tyytyväinen tähän vai täytyisikö jotakin muuttaa?
Heinäkuun lopun ilta on muuttunut kirjoittamiseni aikana tummaksi, siniseksi yöksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Toivottavasti blogilla oli hyvä kiinteyttävä vaikutus tai se säväytti muuten jollakin tavalla! ;) Jokainen kommentti ja mielipide on arvokas, mutta en kuitenkaan julkaise asiattomia ja provosoivia kommentteja, joilla ei selkeästi ole muuta tarkoitusta kuin yrittää aiheuttaa mielipahaa joko minulle tai muille blogin lukijoille. Mietithän ensin, mitä kirjoitat. Arvostan eniten kommentteja, jotka annetaan reilusti ja avoimesti omalla nimellä ja tällaiset kommentit tulevat varmemmin julkaistuiksi.