"Älä mene pois, älä mene pois, kuule vielä tää
Vaikka mikä ois, vaikka mikä ois, kaikki selviää
Jos sydän vielä kerran on nuori sekä painoton
Anna pois itkuista puolet, hetkeks vielä tänne jää
Menköön pois murheet ja huolet, ahdas lieka heltiää..."
Tänään on ollut jotenkin erikoisten tunnelmien ja fiilisten päivä, laidasta laitaan. Päällimmäiseksi nyt iltaa kohti on kuitenkin laskeutunut toiveikas olo, vaikkakin tietyllä tavalla myös rauhaton ja jännittynyt. Mutta toiveikas.
Juha Tapion biisejä kuuntelen paljon ja niihin ja niiden sanoituksiin palaan muutenkin aika-ajoin. Nyt näitä biisejä on soinutkin päässä muutaman päivän ajan enemmänkin, kun Juha tuli nähtyä livenä lauantaina Suomipop-festivaaleilla Jyväskylässä. Olipa huikea keikka, ehkäpä koko illan paras! Mieletön tunnelma koko ajan. Juha on kyllä yksi mun suosikkiartisteista aivan kiistatta, hienoja biisejä ja sanoituksia.
Anyway, se festari-ilta oli kyllä todella huikea, säät sallivat koko ajan (ihme!! Nyt on niin paljon satanut) ja mä pääsin lähtemään festareille sähkömopollani. Ystävän kanssa oltiin liikenteessä.
Tunnelmaa tosin latisti ajatus siitä, että kolmas alunperin mukaan myös erittäin toivottu ystävä joutuikin yllättäen sairaalaan eikä päässyt festareille, kun oli jo entuudestaan hankalien vammojensa ohella kaatunut ja satuttanut itseään siinä vielä enemmän... Mutta eipä tällaisille mitään voi, vaikka tosi paljon hänen puolestaan kyllä harmittikin.
Ilta kuitenkin oli muuten tosi onnistunut ja nähtiin mm. paljon ystäviä ja tuttuja (joskaan ei läheskään kaikkia, jotka tiesin paikalla olevan, kun väkeä oli niiiiiin valtavasti, lauantai oli loppuunmyyty) sekä tietysti mm. edellä mainittu Juha Tapio, JVG, Elastinen vierailevan tähtensä Sami Hedbergin kera, Klamydia ja Cheek.
Oli mahtavaa kyllä, että pääsin kulkemaan suht mukavasti mopollani siellä väkijoukossa, ja porukka väistikin kivasti, kun ystävä raivasi mulle tarvittaessa aina tietä :D Upeaa, ettei tarvinnut miettiä, pystynkö kävelemään, pysynkö pystyssä, kantavatko jalat ja kuinka monta kertaa polvi on pahasti sijoiltaan illan aikana... Välillä sitten nousin kyllä mopossakin (tietysti siis mopon ollessa paikallaan!) hetkeksi aina seisomaan varovasti ohjaustangosta kiinni pitäen, että sain otetuksi kuvia ja videoita, ja välillä vessaan mennessä kuljin myös kepeillä, kun mopo jätettiin parkkiin.
Eilen illalla sitten "erehdyin" Kantaan katsomaan sieltä tietojani. Silmiini osuikin uusi tutkimustieto, ja siitähän löytyikin viimeisin vasemman polven ja vasemman lonkan MRI-lausunto. Olin kyllä hiukan tyrmistynyt kun niissä ei ollut - erityisesti siis polvessa, koska se on niin huonona nyt, lonkkakin on siihen nähden paaaaljon parempi vaikkei hyvä ole sekään todellakaan - kovinkaan suuria muutoksia nähtävissä. Muutenkin lausunnot olivat jotenkin tosi ylimalkaiset, ympäripyöreät? Siis jos mulla on todettu polvista tiettyjä asioita jo röntgenkuvissakin, niin miten niitä ei muka näy samalla tavalla magneettikuvissa?!? Tai jos kolme fysiatriakin on vasenta polvea vääntelemällä todennut jo kliinisestikin, että niissä kierukatkin ovat rikki, miten ne eivät muka olekaan sitä magneettikuvissa?
Epäilyttää suuresti nuo kuvien tulokset ja lausujan ammattitaitokin, valitettavasti on pakko sanoa näin. Cityterveyden asiantuntemuksesta/asiantuntemattomuudesta oon kuullut myös paljon huonoakin nyt viime aikoina. Mutta mulle tuli niistä lausunnoista ihan hölmö olo ja aloin jo miettiä, että jos niitä lausuntoja pelkästään jäätäisiin tuijottamaan eikä otettaisikaan kliinisiä tutkimuksia ja mun selkeästi hyvin heikossa kunnossa olevaa polvea oireineen huomioon, mulle sanottaisiinkin perjantain polikäynnillä, että "koita pärjätä, tälle ei tehdä mitään." Mikä taas olisi väistämätön tie kohti pysyvää pyörätuolin tai sähköpyörätuolin käyttöä joka paikassa, mihin en todellakaan ole valmis noin vaan, mä haluan kuntouttaa itseäni myös altaalla ja fysioterapiassa ja pystyä olemaan niin omatoiminen ja kävellä itse niin paljon kuin mahdollista!!
Mulla on joka tapauksessa vasemmassa polvessa hyvin hankalat sijoiltaanmeno-oireet. Polvi on koko ajan pois paikoiltaan ja sitten kun se on vaikeasti pois paikoiltaan, se pitää melkoista kovaäänistä pauketta ja kumahtelua, joka kuuluu asunnon toisesta päästä toiseen päähän (tästä löytyy videoita Instagramista, jos kiinnostaa). On jalan pettämistä niin, että siihen ei voi laittaa painoa ollenkaan kun tuntuu, että siellä ottaa vastaan aivan vinksallaan olevat nivelpinnat tai kuten oon nyt kuvannut: ihan kuin nivelessä joku työntäisi väkisin pienten lasten lelulaatikon neliönmuotoisesta kolosta tähdenmuotoista palikkaa sisään ja samalla nivel on aivan holtiton ja tuntuu olevan lähes irti. Se tunne on ihan järkyttävä enkä toivo sitä kellekään!!
Tänään sitten kun ystävän kanssa viestiteltiin mun polvesta, hän kertoi, että on joskus laittanut polille meilitse videon pojan polvinivelongelmista. Keksinkin sitten, että no niinpäs mäkin teen - olen kuvannut muutamia videoita polvesta, kun se on pahimmillaan sijoiltaan, mutta en ollut koskaan tajunnut lähettää tällaista videota polille :D Joten niinpä laitoin videon mun ortopedille ja yllätys olikin todella positiivinen, kun hän vastasikin melko nopeasti meiliin ja kysyi, voiko lähettää videon nähtäväksi myös toiselle ortopedille, jonka kanssa yhdessä mun tilannetta pohtivat. Totta kai annoin luvan lähettää.
Tuosta, että ortopedi reagoi videoon niin nopeasti, syntyi mulle välittömästi jotenkin luottavainen ja hyvä olo. Jotenkin pieni ele sinänsä mutta todella tärkeä reaktio, ja siitä jotenkin pystyin päättelemään, että ei mun tilanne kuitenkaan ehkä ole sellainen, että mulle tarjottaisiin perjantaina vaan tuota "koita pärjätä" -optiota vaan nyt oikeasti nähtiin, millainen tuo polvi on pahimmillaan sen kumahdusäänen kera ja että vaikka magneetissa olisi millainen lausunto tehty, oireet ovat vaikeat! Toki ortopedit itsekin ne kuvat vielä katsovat. Mutta saapa nyt nähdä sitten. Perjantain polikäynti jännittää todella paljon joka tapauksessa, mutta toivoa on ja unelmia kävelykyvyn säilymisestä on.
"Tiedän mitä on, tiedän mitä on kantaa unelmaa
Joskus toivoton vaikkakin se on taivas kimaltaa
Yllä kauan ollut on selkäpuoli auringon
Anna pois itkuista puolet, hetkeks vielä tänne jää
Menköön pois murheet ja huolet, ahdas lieka heltiää..."
Toivotaan,että ortopedit voivat sinua auttaa ja saat takaisin työkuntosi.
VastaaPoistaTyöeläkeyhtiöiden kanssa tulee olemaan vaikeaa,jollei ole radiologisia muutoksia.Todella ikävää ,mutta näin se vaan menee.
Ei riitä heille,että olet liikuntakyvytön,
Sinun tapauksessa näen valoa tunnelin päässä.
Povesi saadaan kuntoon oetopedien taitavissa käsissä.
Onnea matkaan!
Enhän sanonut etteikö niitä olisi ;) Työkunto puolestaan ei riipu pelkästään polvesta, koko keho on viallinen.
PoistaSinulla on mahdollisuus pyytää kuvista toinen mielipide, jos tuntuu, että et luota alkuperäisen lausujan näkemykseen. Toivotaan, että kaikki selviää hyvin päin. Aurinkoista kesän jatkoa sinulle!
VastaaPoistaMietin itsekin, että pyydän kuvat itselleni ja tarvittaessa pyydän niistä uutta mielipidettä. Mutta tällä viikolla ollaan taas viisaampia...
Poista