Suomalaisilta nettisivustoilta ei paljoakaan tietoa lonkan dysplasiasta löydy. Tiedän ja tunnen henkilöitä, nuoria naisia (ja miehiäkin), joilla on syystä tai toisesta ollut ongelmia lonkkansa/lonkkiensa kanssa, mutta yhdelläkään ei tietääkseni ole todettu dysplasiaa. Dysplasiaa tuntuvat potevat erilaisten julkaisujen perusteella lähinnä koirat tai vauvat. Mahtavaa, nuoria tai nuorehkoja ihmisiä ei paljoakaan tuntuisi olevan, onkin mielenkiintoista verrata tilannettaan vaikkapa koiraan...! :) Vai onko sittenkään?!
Tekoniveliä on asennettu muutamallekin tutulleni, mutta kaikilla eri syistä kuin minulla. Kaikki lonkan ongelmat ovat yleensä varsin ikäviä, koska ne vaikuttavat pahimmillaan liikuntakykyyn niin voimakkaasti ja ovat usein kivuliaita, mutta olisi kiva löytää suomalaisiakin "kohtalotovereita", erityisesti nuoria naisia, joilla on tämä sama tilanne. Voisi verrata oireita ja elämää, jakaa kokemuksia, ongelmien ratkaisuehdotuksia, leikkauksia jne. Toki nytkin on vaihdettu kokemuksia monentyyppisistä lonkkavaivoista kärsineiden ja kärsivien tuttujen kera, mutta olisi hienoa, jos Suomesta löytyisi muitakin näin avoimesti asioista kertovia "dysplastikoita" kuin minä.
Onneksi "hip dysplasia" -sanoilla googlettelemalla on löytynyt ensinnäkin useita fakta- ja tutkimuspohjaisia sivustoja juuri tästä aiheesta. Siis nuorten aikuisten, erityisesti naisten (koska 80 % dysplasioista todetaan naisilla), tilanteesta ja oireista. Toiseksi, olen myös löytänyt monta uskomattoman hienoa blogia, joissa upeat nuoret ja nuorehkot naiset kertovat dysplasiastaan, arjen haasteista, leikkauksista ja niistä toipumisista ym. - mutta ennen kaikkea kaikesta muusta; positiivisesta energiasta, voimaannuttavista asioista ja tapahtumista, jotka tuovat hymyn huulille, pitävät hyvässä vireessä, tsemppaavat, naurattavat. Ihanista ihmisistä ympärillä, rakkaista, läheisistä.
Esimerkkinä eräs upea brittinainen, nuori, kaunis, 28-vuotias rouva. Hän oli miehensä kanssa ennen isoon osteotomialeikkaukseen menoaan koonnut keittiö-olohuoneen seinälle valokuvakollaasin. Kuvat olivat tilanteista, jotka joko naurattivat eniten tai toivat parhaita ja onnellisimpia muistoja mieleen ja ne oli kehystetty mitä erilaisimpiin kehyksiin ja niitä oli kymmeniä! Eli kuvat näkisi väkisinkin kun keittiössä tai olohuoneessa viettäisi aikaa. Ei mikään hienoin ja tyylikkäin sisustuselementti, kuten tämä nainen kirjoitti, mutta se ei ollut tarkoituskaan. Tarkoitus oli puhtaasti piristää ja herättää positiivisia fiiliksiä! Ja kirjoittaja olikin viettänyt leikkauksen jälkeen tässä tilassa paljon aikaa - kun liikuntakyky oli monta viikkoa hyvin rajoittunut - mutta saanut paljon hyvää energiaa näistä kuvista niitä päivittäin katsellessaan.
Löysin myös Hip Chicks -sivuston, sekä netistä että Facebookista, jonka tarkoitus on puhtaasti nuorten naisten lonkkadysplasiatietoisuuden levittäminen. Mahtava sivusto ja löytyipä myös paikka, josta voisi asiaa tukeakseen ostaa Hip Chicks -vaatteita ja tavaroita :) (Kuva alla). Aika vänkä logo, etten sanoisi. :)
On alkanut tuntua, että en olekaan mikään poikkeus. Maailmalla ymmärretään, minusta paremmin kuin meillä Suomessa, kuinka tärkeää tästäkin asiasta ja nuorten lonkkavaivoista on puhua ääneen, avoimesti ja julkisesti.
Sain maanantain polikäynniltä "Valmistautuminen tekonivelleikkaukseen" -esitteen, jonka kannessa keppien kanssa seisoskelee 75+ -ikäinen nainen. Tuntui hassulta - meille nuoremmille voisi olla ihan omakin esite! Tässäkin on yksi syy, miksi kirjoitan ja puhun omasta tilanteestani mahdollisimman avoimesti. Ennakkokäsitykset "lonkkapotilaista" joutavat romukoppaan, meitä on kaiken ikäisiä ja dysplasian suhteen olemme usein nimenomaan nuoria naisia!
Tässä vielä muutama linkki mahtaviin, inspiroiviin lonkkadysplasian kanssa elävien naisten blogeihin.
Uskomatonta ajatella, että jos minä olisin saanut diagnoosin vaikkapa kymmenen vuotta sitten, olisi minulle todennäköisesti ehdotettu samantyyppistä PAO- eli osteotomialeikkausta kuin mitä nämäkin naiset ovat käyneet läpi. Ei mikään pieni leikkaus todellakaan... Joskaan ei tekonivelleikkauskaan ole ihan mikään läpihuutojuttu, mutta oletettavasti toipuminen siitä sujuu hiukan nopeammin - ehkä - mitä tuollainen iso lantion luiden kääntöleikkaus olisi.
Ajatukset poukkoilevat nyt laidasta laitaan, mutta antaapa vain poukkoilla. Tämän kirjoituksen pointtina kuitenkin: olkaamme mahdollisimman avoimia, jos mahdollista, harvinaisemmiltakin tuntuvien ongelmien kohdatessa. Avoimuudessa, positiivisuudessa ja yhteisöllisyydessä on voimaa!
Tämä bloggaaja hiljentyy pikku hiljaa joulun viettoon. Toivon kaikille oikein rentouttavaa ja tunnelmallista joulun aikaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Toivottavasti blogilla oli hyvä kiinteyttävä vaikutus tai se säväytti muuten jollakin tavalla! ;) Jokainen kommentti ja mielipide on arvokas, mutta en kuitenkaan julkaise asiattomia ja provosoivia kommentteja, joilla ei selkeästi ole muuta tarkoitusta kuin yrittää aiheuttaa mielipahaa joko minulle tai muille blogin lukijoille. Mietithän ensin, mitä kirjoitat. Arvostan eniten kommentteja, jotka annetaan reilusti ja avoimesti omalla nimellä ja tällaiset kommentit tulevat varmemmin julkaistuiksi.