Tämä viikko alkoi jännittyneissä, pelonsekaisissa, kireissä ja odottavaisissa tunnelmissa. Tuota kaikkea yhtäaikaa ja mielessä myllersivät ajatukset laidasta laitaan. Tänään nimittäin oli käynti poliklinikalla, eli siis ihan ensiksi uusien röntgenkuvien otto koko lantion alueelta ja lisäksi ortopedin tapaaminen.
Röntgeniin pääsin samantien, jopa etuajassa, mutta ortopedin tapaamista jouduin odottelemaan pidempään. Ajat olivat myöhässä ja mitä odottaessani seurailin hoitajien tohinaa ja kävelyä edestakaisin pitkin käytäviä milloin paperit, milloin uusi potilas mukanaan, taisi olla "normipäivä" - tai ainakin normimaanantai :)
Ortopedin vastaanotolle pääsin yli 35 min myöhässä, mutta mihinkäs mulla kiire oli - ei minnekään. Asiallisen, rempseän oloinen lääkäri, bändipaita pilkotti lääkärintakin alta. "Rokki- ja hevimiehiä!", mietin mielessäni samantien. Perinteiset esitietokysymykset käytiin läpi, jalkaa (tai jalkoja) väänneltiin taas joka suuntiin (huh sitä rutinaa viallisesta lonkasta, tosi inhottavaa, ja lonkka on nyt tosi kipeä tuosta vääntelystä, ylläri...) ja röntgenkuvasta totesi vain, että selvä juttuhan se on ettei tuo nivel olisi kestänyt montaa vuotta enää vaikka olisinkin liikkunut vähemmän... On ollut aina väärän mallinen ja sillepä ei vain voi mitään. Että kakkoskiireellisyysluokka ja "jooo, laitetaas rouva leikkausjonoon..." Ja toivon mukaan mut nyt sitten leikataan tulevan kevään aikana. Sairauslomaa nyt pidempi pätkä, maaliskuuhun. Eihän se tule riittämään, mutta sitten katsotaan taas tilannetta uudestaan.
Tässä varmaan pelataan myös vähän ajalla, koska haluavat, ja itsekin haluan, vielä pudottaa painoani ennen h-hetkeä. Siksipä varmaan vielä muutamia kuukausia menee ennen kuin leikkaus on. Ortopedin tulen tapaamaan uudelleen vielä ennen leikkausta, silloin puhuttaneen tarkemmin leikkaustekniikasta ja siitä, millainen nivel mulle valitaan ym.
Ai niin, tapasin myös sairaanhoitajan, jonka kanssa kävimme läpi "muistilistaa" erilaisista asioista, jotka pitää hoitaa kuntoon ja muistaa ennen leikkausta. Hammastarkastus ja -röntgen, EKG, verikokeet ym. perustutkimukset, esitietolomakkeen täyttäminen sekä visiitti tulevan "kotiapurini" (joka meillä lienee mies) kanssa kuuntelemaan luentoa tekonivelleikkauksesta. Kyllähän minä olen aiheeseen perehtynyt jo matkan varrella paljonkin, mutta ei liene huono juttu mennä vielä luennolle kuuntelemaan. Luennoitsijoiksi tulevat endoproteesihoitaja, fysioterapeutti ja anestesialääkäri.
Minusta on kiva seurailla ihmisiä, heidän ilmeitään, eleitään, olemustaan ja käytöstään. Tänäänkin näin jos jonkinlaista persoonaa niin potilaina kuin sairaalan henkilökunnankin osalta... Huvittavin ja lähistön ihmisissä eniten hyvää tunnelmaa aikaiseksi saanut henkilö oli lääkintävahtimestari (?), joka mustat buutsit kopisten ja valkoisen takin helmat liehuen käveli vauhdikkaan iloisesti käytävillä ja lauloi tai hyräili koko ajan. Hänellä ei ainakaan mitään maanantaiangstia ollut havaittavissa!
Odotan myös mielenkiinnolla, haluaako ortopedi aikanaan leikkauksen taustamusiikiksi heviä...? Sehän sopisi muutenkin tunnelmaan, kun pora soi ja saha laulaa siellä muutenkin... ;)
Tunnelma tällä hetkellä kuitenkin, energiaa vieneen päivän jälkeen: huojentunut. Huh.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Toivottavasti blogilla oli hyvä kiinteyttävä vaikutus tai se säväytti muuten jollakin tavalla! ;) Jokainen kommentti ja mielipide on arvokas, mutta en kuitenkaan julkaise asiattomia ja provosoivia kommentteja, joilla ei selkeästi ole muuta tarkoitusta kuin yrittää aiheuttaa mielipahaa joko minulle tai muille blogin lukijoille. Mietithän ensin, mitä kirjoitat. Arvostan eniten kommentteja, jotka annetaan reilusti ja avoimesti omalla nimellä ja tällaiset kommentit tulevat varmemmin julkaistuiksi.