Rytmi

Ympäriltä on kantautunut viime päivinä kertomuksia ja päivityksiä flunssista, mahataudeista ja muista talven vitsauksista. Yksi vanhempi on pessyt koko perheensä pyykkiä yötäpäivää ja toinen kalastellut juniorin oksennuksia omasta sängystään. Onpa joku oksentanut ruokapöytäänkin, ja kolmas kaapannut oksennustulvat osittain lennosta ämpäriin. Loput ovat sitten olleetkin flunssassa mutta onneksi suuri osa kavereita, ystäviä ja perhettä ihan terveenäkin. Jokaisella omat rytminsä: toiset terveenä, toiset sairaana, toiset puolittain molempia.

Mulla on mennyt tämä viikko tehden... ...no ei paljoa mitään mainitsemisen arvoista, joskin fysioterapiassa kylläkin käväisin jokaviikkoiseen tyyliin. Muuten aika on sujunut kotona pakkasta pidellen ja sisustusta hiukan muutellen sekä päivittäisiä pieniä polven jumppaliikkeitä tehden. Täytyy sanoa, että alkaa olla kyllä todella kyllästyttävää tämä kotona möllöttäminen mutta ei mahda mitään, kun liikkuminen ja ylipäätään oleminen on mitä on.

Fyssarini kanssa käytiin läpi ihan kunnolla mun vointia nyt viimeksi ja hän kirjoitteli paperillekin, mitä juttelimme ja mitä kaikkea mun harjoittelusta huomasi. Koostaa tilanteesta "väliraportin", jonka voin sitten lähettää Kelaankin vaikka kuntoutusasioihiin liittyen ja näyttää myös ortopedille sekä fysiatrille. Käytiin myös läpi jalkojen nivelet oikeastaan ihan vasemmasta polvesta vasemman lonkan kautta oikeaan tekonivellonkkaan ja oikeaan polveen, oireista kipuihin VAS-asteikolla.

Se on jännä juttu, että vaikka mulla on nyt vaikkapa vasemmassa operoidussa polvessa enemmän sivuttaissuuntaistakin instabiliteettia reilun yliojennuksen ohella sekä jatkuvatyyppistä - ja erilaista - kipua siinä mitä oli ennen leikkausta, kivut eivät kuitenkaan nyt pääsääntöisesti nouse yleensä juurikaan asteikolla 1-10 mitaten 6:n yläpuolelle. Muutkin nivelet ovat kipuasteikolla "normitilanteessa" tuota luokkaa. Toki vaihtelua on, ja kovempia kipujakin on, ja jomottavaa leposärkyä on tullut enemmän mukaan kuvioihin. Se on todella rassaavaa, jäytävää kipua. Mutta tämä kivun "kohtuuhallittu" (?!) määrä on riippuvainen siitä, että mulla on jatkuva kohtuullisen vahva kipulääkitys, olen turtunutkin ajan myötä kipuun ja hallitsen sitä itsekin omin keinoin. Toisaalta en myöskään ole tällä hetkellä kovinkaan paljon liikkeellä, kun on niin paljon ollut subluksaatioita vasemmassa polvessa ja lonkassa, mitkä ovat myös muun kivun ohella todella kivuliaita. Plus ne lihasheikkoudet, plääh. Mutta jos taas yrittäisin enemmän olla liikkeellä jalkaisin, ei siitä "hyvä heiluisi", vaan olisin varmasti vieläkin kipeämpi ja veltompi...

Eihän tämä mikään hyvä tilanne ole, ei kipujen kuten ei myöskään mun liikkumisen ja toimintakyvyn mutta ei myöskään harjoittelun (tuntuu kornilta kirjoittaa "treenaamisesta", kun mun treenit on niin totaalisen erilaisia, millaisiksi ihmiset treenaamisen mieltävät :D) suhteen. Tällä hetkellä mulla ei oikeastaan ole muuta tehtävissä kuin keskittyä painonhallintaan (joka on muuten ihan hemmetin haasteellista tässä tilanteessa!! Mutta onneksi mulla on tähän tsemppiä kyllä saatavilla ja erityisesti ensi viikosta alkaen) ja sitten toivoa ja uskoa, että ortopedit yrittävät jatkossa vielä keksiä jotakin erityisesti nyt tuolle iänikuiselle [keksitähänkaikkinegatiivisetsanatmitälöydät]  polvelle, joka ihan liikaa hallitsee mua ja sekoittaa mun muutkin jalkojen nivelet tällä hetkellä!

Tää viikko on ollut sillä tavalla myös haasteellinen, että jostakin syystä mua on kovasti mietityttänyt tämä mun vointi ja se, miten se tulee esim. lähivuosina kehittymään. Jostakin syystä mua on myös alkanut pelottaa, että mitä jos mulle sanottaisiinkin kirurgialla ja fysiatrialla, että "heipä hei vaan, ei me sua enää täällä hoideta ja seurata, siirry vaan tk:n vastuulle, pyöri siellä sekavassa ja osaamattomassa myllytyksessä ja yritä pärjätä." 

Järjellä ajatellen ei näin kai voi vaan tässä tilanteessa tehdä, koska tk:ssa mun tilanteeseen ei ole muilla mitään sanomista tai osaamista kuin mun ihanalla fyssarilla, ja onhan mun vointi koko ajan tässä v. 2013 jälkeen ollut aika epävakaa eikä ainakaan stabiilina ole pysynyt. Mutta nyt asiat mietityttävät siis kovasti, en tiedä, miksi. Tai no siksi osittain, että ortopedin kanssa ei silloin aiemmin osastolla oikein synkannut. Mutta muutenkin. Kausittain, rytmeissä, jaksottain nämä pohdinnat menevät, se on luonnollistakin kai.

Ensi viikolla onkin vähän enemmän äksöniä, kun luvassa on mm. fysiota, keskussairaalaa, ripsihuoltoa ja viikonloppuna vielä SuomiLove-konserttireissukin kälyjen kanssa Lahteen, jee! On rankka viikko ja rikki olen kyllä viimeistään sitten seuraavalla viikolla kun saa taas keräillä lusikoita ja voimia ehtyneiden varastojen tilalle mutta kyllä se reissu vaan tulee varmasti taas olemaan huikea ❤

Asenne ja apuvälineet vaan kehiin. Niillä muutkin harvinaiset pärjäävät aallokossa.

Oikeastaan on kai hyvä, että perinteisillä, tavallisilla "lastentaudeillakin" on sijansa. Ainakin on kyse tutuista ja turvallisista taudeista, joista selviää ihan maalaisjärjellä, ja hoito-ohjeet jokainen tietää. Vaikka kuinka inhottavia nämä taudit ovatkin, ei kyse ole ainakaan mistään harvinaisesta eikä epätietoisuus ainakaan vaivaa.

Joku tarkoitus kaikessa kai on, tavallisuudessa ja harvinaisuudessakin. Elämän rytmi rullaa.

"Drink, this one's on me
We're all chained to the rhythm
To the rhythm
To the rhythm..."