Viikonloppufiiliksissä

Sehän on taas viikko vierähtänyt nopeasti kuin mikä, ja isänpäiväviikonloppu olisi edessä. Isänpäivää kyllä juhlistetaan perinteisesti täällä kotosalla, mutta vielä ei tiedä, pääsemmekö käymään myös mummoloissa, kun miehellä voi olla töitä. Mutta se nähdään sitten myöhemmin :) Paketteja on kyllä paketoitu ja korttejakin askarreltu... Lisäksi sunnuntai-iltana on luvassa myös Kaija Koon konsertti, jee!

Joku ihmeen "kurkku- keuhkoputkitauti" on iskenyt muhun tällä viikolla ja eilispäivä meni lähes kokonaan nukkuen ja leväten. Jäipä siis Peurunka-reissukin ja allasjumppa tekemättä sekä kuntoutuskaveri tällä erää näkemättä, mikä otti päähän kyllä. Vaan minkäs näille pöpöille mahtaa, niitä pyörii koko ajan joka puolella... Onneksi on ollut mahdollista lepäillä vaan, kun ei mitään muuta sovittua ohjelmaa tälle viikolle ollut. 

Sen verran kyllä eilen sitten illemmalla uskaltauduin "ulos urheilemaan", että kävin laittamassa hissunkissun uudet kaamos-/jouluvalot paikalleen sekä etuovelle että takapihan terassille. Hienot ovat! Kyllä on muuten niin harmaata ulkona, että kauniit valot ovat ihan paikallaan siellä :) 

Pieni määrä raitista ilmaa teki hyvää, mutta fyysisesti muuten sitten (muutenkin siis kuin tuon köhän osalta) ihan toinen juttu... Piti pitää seinästä ihan kunnolla kiinni että pystyin seisomaan, nivelet lonksuivat ja kipuilivat. Jalat olivat voimattomat kuten viime aikoina ovat yleensä olleet, välillä piti istuakin ja käsiä sai useaan otteeseen ravistella, kun voimat katosivat olkavarsista käsien kohoasennosta johtuen. Kyllä erittäin kaukana on mistään "hyvänlaatuisesta ominaisuudesta" tämä kaikki oireilu, se on ihan fakta. Mutta näin mennään ja asenteella jatketaan kuten aina ;)

Sisällekin on laiteltu jo vähän tunnelmavaloja pimeyden ja harmauden kukistamiseksi. Nämä kranssit ikkunoissa ovat tosi kauniit, näistä kuvista ei sitä kauneutta niin näe, vaan näyttävät liian keltaisilta, joita eivät ole luonnon valossa:

Sitten on vielä kivemman näköistä, kun maassa (toivottavasti jossakin vaiheessa) on lunta! Liukkautta en kyllä odota (eikä siippa varmasti lumitöitä) kun muutenkin on jo hankalaa ulkona kulkea, mutta kyllä talveen sopiva määrä lunta kuuluu, ainakin joulu- ja tammikuun ajaksi!

Ai niin, tänään piti soitella aamusta sekä kuntoutuspolille että fysiatrian polille. Eilen tuli uusi toiminnallisen EMG:n aika, ja sehän meni "kivasti" kuntoutustutkimuksen aikojen kanssa päällekkäin. Fysiatrian puolelle ei ollut näkynyt ollenkaan joku mulle kuntoutuspolin puolelta varatuista ajoista, vaikka samat järjestelmät molemmilla on käytössä... No, aika saatiin sitten siirrettyä eri päivälle, keskiviikolle. Se keskiviikko ois ollut ainut vapaapäivä kuntoutustutkimusviikosta, eli tosi rankka tapaamisten, vastaanottojen, soveltavien kävely-, lihasvoima- ja toimintakykytestausten ja tutkimusten viikko on sitten se 16.-20.11., mutta sittenpä ainakin nähdään ihan realistisesti, miten mä kokonaisvaltaisesti reagoin niin fyysisesti kuin henkisestikin sellaiseen monipäiväiseen tutkimushässäkkään. EMG on kuitenkin saatava tehtyä ennen fysiatrin aikaa, joka on tuolloin torstaina, sillä mun fysiatri (tämä aivan huippu fysiatri, jolle mun hoitovastuu vaatimuksestani siirtyy fys polilla ja joka toimii myös kuntoutuspolilla fysiatrina) haluaa kuulemma myös itse nähdä ja tulkita EMG:n tuloksia ja tulkita niitä mulle.

Työterveyslääkärin puhelusta en ole muistanut kirjoitellakaan. Hän soitteli kuulumisia alkuviikosta ja harmitteli kovasti, ettei pääse mukaan mun kuntoutustutkimuksen loppupalaveriin, kun on juuri samaan aikaan lomalla. Mutta totesi, että ei häntä varmaan siellä tarvitakaan, kun tietää mun oman asenteen asioihin ja että muutenkin oon "laittanut tuulemaan" mm. hoitavan lääkärin vaatimuksen, muistutuksen, painonpudotuksen suhteen (nyt n. -7 kg reilussa kuukaudessa), ja mun asiat vaikuttaisivat VIHDOIN olevan tutkimusten ja hoidon osalta loksahtelemassa hiljalleen kohdalleen (jos näin uskaltaa todeta). Siis että asiat etenevät vihdoin oikealla intensiteetillä ja mun tilanteessa tukena ja asioita hoitamassa ovat jämäkät, asiantuntevat ja empaattiset lääkärit ja muut ihmiset, jotka eivät laita mua odotuttamaan "jotakin." Ovat laittaneet tarvittavat lähetteet ja muut eteenpäin, jotta jotakin selvyyttä vihdoin saataisiin tähän kaikkeen, kun näyttää, että kaikki asiat eivät keskussairaalan osaamisella ratkea. Ja kuntoutustutkimuksen lopputulemana saan (näin oon ainakin ymmärtänyt) tarvittavat lausunnot ja niiden avulla apuvälineet, muut tuet ja kauan kaivatun kuntoutussuunnitelman.

Mutta nyt viikonloppu alkakoon ja tämä (kuvassa vähän rähjäisen näköinen) bloggaaja keskittyy perheen kanssa yhdessäoloon. Onnellista isänpäivää kaikille isille sunnuntaina!