Kiukuttelee itsensä kanssa

Vaikka mä oonkin positiivinen persoona, välillä ottaa päähän. Kiukuttelen itselleni (ja valitettavasti myös perheellekin joskus, vaikka eihän heihin pitäisi tätä kiukuttelua kohdistaa)... Lähinnä silloin erityisesti ärsyttää, kun yritän tehdä jotakin kotiaskaretta erityisesti näin ilta-aikaan ja se menee soheltamiseksi, kun joko kädet tai jalat ovat voimattomat - iltaisin kun usein mulla on pahimmat oireet kropassa, kun energiaa (tai ns. lusikoita, googleta "spoon theory" tai "lusikkateoria") - on kulutettu erilaisiin juttuihin päivän mittaan.

Muutama tunti sitten paistelin keittiössä pakastevihanneksia ja kanasuikaleita itselleni niin iltaruuaksi kuin huomiseksikin. Tällainen pelkkä ruuan valmistaminen saattaa olla tosi hankalaa, kun jalat tärisevät ja vatkaavat joka suuntaan + nivelet lonksahtelevat ja muljahtelevat myös minne sattuu. Toisella kädellä nojailen jollakin tavalla keittiön tasoon ja toisessa kädessä on paistinlasta. On kuitenkin tosi tärkeää, että tällaistakin tavanomaista ja jokapäiväiseen elämään kuuluvaa asiaa pystyn mäkin välillä tekemään, tulee tunne, että mustakin on apua edes jossakin ;) Mutta kyllä otti päähän, kun en saanut kaadettua valmiita ruokia säilytysrasioihin!! Vihannekset sinkoilivat pannusta pöydälle. Siinä vaiheessa kun osa oli jo lattiallakin (en jaksanut pitää vasemmalla kädellä paistinpannusta enää kunnon otetta, oikeassa kädessä oli paistinlasta ja nojasin epämääräisesti kyynärpäällä keittiöntasoon kun ei ollut käsiä vapaana, huojuin pahasti), suutuin itselleni ja tiuskaisin miehelle, että voitko auttaa ja kaataa nää vihannekset tuohon rasiaan "kun ei tästä pelkästä seisomisestakaan tuu näköjään tänään enää yhtään mitään." 

Tätä sähläämistä tapahtuu välillä, ei voi mitään. Välillä on paistinpannu tipahtanut lavuaariin, astioita tipahtelee käsistä ja oon hajottanut myös monta esinettä kun ovat pudonneet lattialle... Usein näille tulee jälkikäteen naurettua, mutta tänään on vaan ärsyttänyt!

Joskus jopa jo pelkkä ruuan kääntely paistinlastalla on hankalaa voimattomien käsien kanssa. Lisäksi sitten tuo, että muu kroppa huojuu ja heiluu ja pitää varoa, etteivät jalat petä alta. Usein istunkin uunin edessä pieniä aikoja, mutta keittiön tuolit ovat matalia ja kovia (eli mulle vaikeita istua) ja joudun kurottelemaan käsiä kohti paistinpannua - kädet väsyvät entisestään. Mulla pitäisi selkeästi olla joku pyörällinen korkeampi ja ergonomisempi keittiöntuoli, jonka kanssa nuo keittiöaskareet ym. saattaisivat onnistua paremmin.    

Täytyykin ottaa tuo tuoliasiakin monien muidenkin juttujen ohella puheeksi kuntoutuspolilla ensi viikolla. Oon kerännyt jo muistilistaa, mitä täytyy kysellä, ja niitä asioitahan piisaa... Ihan lausunnoista jatkolähetteisiin ja apuvälineisiin sekä kaikkea vastaavaa. Mutta se on just oikea paikka ottaa puheeksi kaikki mahdolliset asiat, mitä nyt ikinä tuleekaan omaan terveydentilaan, tutkimuksiin, toimintakykyyn, kuntoutukseen, apuihin jne. liittyen mieleen. Siellä katsotaan näitä kaikkia asioita vihdoin moniammatillisesti ja monestakin eri näkökulmasta.

Vaan nyt aion keskittyä hömppälehtiin ja katsoa telkkaria aivot narikassa -tyyppisesti. Ja maata sohvalla vaan ihan näin:

Huomenna on onneksi taas uusi päivä ja siitä tulee parempi mitä tämä päivä oli, tiedossa on mm. vettä ja hyvää seuraa!