Muuramen Letkuista täällä lahna sohvan uumenista hyvää iltaa! Täytyy raapustaa taas jotakin epämääräistä huminaa ja sekavaa ajatusten virtaa tänne, vaikka en taaskaan tiedä, mitä tästä tekstistä tulee saati kuinka järkeviä lauseita saan aikaiseksi. Oon altaan jälkeen niin letku (näköjään päätä myöten), että huhhuh... Lahnailin jo sunnuntainakin viime viikon rasituksesta, mutta sama meininki jatkuu.
Tuli myös käytyä äänestämässä kunnanvirastossa, ja vaikka ei nyt valtavia askelmääriä mulle tänään tullutkaan kaiken kaikkiaan yhteen putkeen, nuo kävelymatkat kaikkinensa tänään altaan rasituksen lisäksi kyllä tekevät todella tehtävänsä. Pyörätuolia käytin vaan altaan jälkeen hetkisen Peurungassa, en sen enempää. Joku mulla vaan päässä käskee olemaan sinnikäs ja kävelemään vaan keppien kanssa. Pieni mutta voimakas sisäinen ääni... Ei se järjen ääni tässä tapauksessa oo kyllä :D
Kävelin siis (keppien kanssa nelipistekävelyä hitaasti) kotoa taksiin, taksista kylpylän sisälle, pukuhuoneeseen, suihkuun ja altaalle, altaalta suihkuun ja pukuhuoneeseen (jolloin mulla oli jalat kyllä huonot, lyijynraskaat ja letkut taas altaan jälkeen lihasheikkouksineen ja nivelineen). Pukuhuoneessa oli pakko ottaa hetkeksi sentään pyörätuoli alle, että pääsin sieltä pukuhuoneesta pois... Mutta sitten taksin tultua halusin taas kävellä omin jaloin taksiin ja taksista myöhemmin kotipihassa ovelle. Sitten tuli vielä käveltyä vähän myöhemmin erikseen autolle ja äänestyspaikalle jne. Huh.
Pieniä suorituksia kenelle vaan terveelle mutta mulle nuo on suuria ponnisteluja. Ja nyt sitten on muutenkin sellainen olotila, että tuntuu ettei aivotoimintakaan käy ihan sataprosenttisesti, puhun ihan omiani enkä saa järkeviä lauseita suusta, ajatus katkeilee, tavarat putoavat käsistä vapinan vuoksi (kuten juuri äsken ihan yhtäkkiä tää kännykkä, jolla tekstiä naputan) ym. Ja nivelissä, erityisesti Taas Jälleen Kerran vasemmassa polvessa sekä molemmissa lonkissa on kipuja, jotka tunkevat kipulääkkeidenkin yli. Oon muutenkin ihmeellisessä horroksessa. Tätä on tää fatiikki, mitä mun oirekuvaan mm. kuuluu ja mikä niin monelle jää oudoksi, vieraaksi käsitteeksi muutenkin.
Nyt taas ajatus katkeilee enkä saa päähäni, mitä mun piti seuraavaksi kirjoittaa! No ainakin altaasta sen verran, että fyssari oli tänään vielä vedessä mukana mutta meinasi, että seuraavan kerran ei tarvitsisi kun oon kuitenkin ihan hyvin pärjännyt vedessä nyt tänäänkin, kunhan varovasti teen liikkeet. Välillä jouduin tänäänkin muljauttelemaan polvea ja vasenta lonkkaa paikoilleen mutta muutoin meni ihan kohtuullisesti. Lihasten nykinä ja vapina erityisesti oikeassa jalassa ja kädessä tulee tosi nopeasti kyllä mukaan kuvioon ja lopulta tuntuu että "nyin itse" kokonaan, siis koko keho vispaa, mutta sille ei vaan voi mitään enkä tiedä, pääseekö noista ominaisuuksista koskaan täysin eroon.
Pääasia kuitenkin nyt on se, että oon altaalle päässyt, teen siellä mitä pystyn, kuulostellen ja rauhassa... Ja jos en pysty, pitää tehdä jotakin muuta. Ja palautumisesta pitäisi huolehtia kyllä ehdottomasti paremmin, sen mä tiedostan kyllä näillä kehon jälkioireilla. Mutta se on vaikeeta, tosi vaikeeta, kun on hyvä tsemppifiilis nyt itsellä ja motivaatio muutenkin hyvä ja kuitenkin keho on huonossa jamassa. Tosi vaikea yhtälö saada toimivaksi, kun mieluusti pyrkisi tekemään oman luonteensa mukaisesti asioita. Mutta keho kostaa sitten. Ja kosto ei ole edes suloinen, vaan kosto on katkeransuolainen. Sellainen, että joka ikinen kerta sitä miettii että onko pakko koittaa tehdä asioita liikaa..... Mutta silti jossakin vaiheessa taas toimii samalla tavalla!
Ensi viikolla mulla ei olekaan allasterapiaa mutta pari keskussairaalalla vierailua kyllä ja fysioterapia niiden välissä myös. Tapaan nyt ekaa kertaa mua kuivalla maalla jatkossa enemmän ohjaavan fyssarin - toivottavasti hän on hyvä tyyppi. Mutta eniten mua mietityttää ja jännittääkin taas totutusti ortopedin tapaaminen. Nyt on vastassa empaattinen ihminen, jonka kanssa voi hyvin keskustella, joten itse kohtaamista ei tarvitse jännittää mutta asioita jotenkin kyllä. Muutamia kysymyksiä pyörii mielessä ja oikeastaan niistä tärkein on se, että onko ortopedeilla mitään suunnitelmaa mun nivelten tilanteesta? Ja tietysti eniten mua vaivaavat tällä hetkellä nuo vasen polvi, vasen lonkka ja oikea tekonivellonkka. Ja kyllä, olkapäätkin vaivaavat sekä oikea ranne myös, mutta niiden kanssa sentään pärjää verrattuna siihen, että noilla surkeilla jaloilla mun kuitenkin pitäisi pystyä kävelemään ja toimimaan muutenkin ja kaikki tekeminen on kyllä todella vaikeaa näin.
Tänään altaalla mun Peurungan fyssari kysyi, oliko vasemman polven tähystyksestä mun mielestä mitään hyötyä. No, kuten aiemminkin kirjoitin, olihan siitä tietysti se, että saatiin ne pahimmat polven lukko-oireet pois ja nähtiin nivelen sisäinen tilanne mutta tilalle tuli muita, uusia tai erilaisia ongelmia... En tiedä, ajatteliko polviortopedi ihan OIKEASTI että tähystys radikaalisti parantaisi mun tilannetta (jos ajatteli, oli se käsittämätön ajatus! Vaikka olishan se hieno parantua noin vaan :D) mutta... Nyt on kuitenkin aina vaan pahempi epävakaus joka puolella ja erityisesti kiertoliikkeessä ja polven ollessa yhtään koukussa polvi jää nykyäänkin lukkoon poksahtaen kivuliaasti auki, isommat leposäryt, paineen tunne nivelessä, nivelen ja lumpion lonksahtelut sinne tänne ja luksaatiot, polven "halu kiertyä" mieluusti nykyään sisäänpäin niin, että samanpuolinen lonkka pyrkii lonkkamaljasta muljahtaen ja klonksahtaen ulos... Ei tuollaiseen polveen ja koko jalkaan voi luottaa yhtään, ja kävely on toisen voimattoman muljuavan jalan kanssa sitten hyvin mielenkiintoista, joskus ihan mahdotontakin. Ja ne kivut vielä. Oikea tekonivellonkkakin kolisee isoon ääneen, muljahtelee ja kipuilee "jostakin sisältä." En tiedä, mitä siellä tapahtuu. Kipulääkkeistä huolimatta aina läsnä, enemmän tai vähemmän.
Tää kaikki on sellainen haasteellinen yhtälö, että vaikka kuinka tässä nyt pyrinkin jämäkästi itseäni hyvässä ohjauksessa kuntouttamaan, ei kuntoutuskaan nivelten vaurioita ja olemassaolevia ongelmia pois valitettavasti vie. Joten toivoisin kyllä, että mulle vihdoin tehdään tarkempaa suunnitelmaa siitä, tarvitseeko noita niveliä operoida lisää kävelykyvyn parantamiseksi ja ylläpitämiseksi ja jos/kun, milloin, miten ja missä järjestyksessä. Kokonaisuus on otettava huomioon nyt oikeasti tosi hyvin, eivätkä ortopeditkaan saa tuijottaa yhteen niveleen kerrallaan! On äärimmäisen kuluttavaa tässä tilanteessa olla koko ajan epätietoisuudessa ja "seurantalinjalla."
Tiedostan, että mun on pudotettava painoa ja pyrittävä myös pitämään kuntoutusmeininki yllä vielä mieluusti ennen mitään mahdollisia uusia isoja leikkauksia, mutta sillä tiellä jo ollaankin tässä ja toivon, että mua tullaan jo toisestakin suunnasta - ortopedien puolelta - vastaan. Niin, että yhdessä päästään eteenpäin eikä mennä ainakaan taaksepäin mahdollisella jahkailulla vaan yhdessä mietitään jatkoa ja tehdään ratkaisuja. Onhan mua tässä kuitenkin jo vuoden verran kohta kirurgialla seurattu ja seurattu ja yksi tähystys tehty siinä ajassa erittäin vauhdikkaalla päätöksellä mutta kuitenkin lähinnä kai vain asioiden tutkimiseksi/poissulkemiseksi...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Toivottavasti blogilla oli hyvä kiinteyttävä vaikutus tai se säväytti muuten jollakin tavalla! ;) Jokainen kommentti ja mielipide on arvokas, mutta en kuitenkaan julkaise asiattomia ja provosoivia kommentteja, joilla ei selkeästi ole muuta tarkoitusta kuin yrittää aiheuttaa mielipahaa joko minulle tai muille blogin lukijoille. Mietithän ensin, mitä kirjoitat. Arvostan eniten kommentteja, jotka annetaan reilusti ja avoimesti omalla nimellä ja tällaiset kommentit tulevat varmemmin julkaistuiksi.