Tutkailin jokavuotiseen tyyliini, mitä kaikkea viime vuonna näihin aikoihin olikaan tapahtunut. Kai sitä ikää on sitten jo sen verran, että pysähtyy ja miettii mennyttäkin aikaa välillä, kunnes jatkaa taas tulevaa kohti. Mun mielestä on ihan hyvä välillä pysähtyä, palata menneeseen ja verrata sitä nykyhetkeenkin, ottaa aikaa ja miettiä, mistä tähän hetkeen on tultu, mitä on nyt ja mitä jatkossa ehkä tapahtuu. Ei se ole mitään menneeseen aikaan jämähtämistä vaan asioiden käsittelemistä ja itsensä kohtaamista tässä ja nyt. On oltava sinut kaiken kanssa: itsensä, ajatustensa ja ympäristönsä.
Hyvin samantyyppisissä tunnelmissa olin viime vuonna mitä oikeastaan nytkin, ainakin noiden terveysselvittelyjen suhteen. Olin kirjoittanut vuoden 2015 olleen aika rankka ja sisältäneen paljon tutkimuksia ja muita tapaamisia ja sellaiselta näyttää kyllä tämänkin vuoden tilanne olleen. Ei ollut yhtä ainutta kuukautta, etteikö olisi ollut jotakin tutkimusta, selvittelyjä ja fysioterapiakäyntejä. Kuntoutusjaksot, läheisten kanssa vietetyt hetket, kesän aikana tapahtuneet muutamat reissut ja koko vuoden aikana olleet mulle mieluisat musiikki- jne tapahtumat katkaisivat vähän tätä kaikkea hässäkkää mutta muuten on tämäkin vuosi ollut terveysasioiden pyöritystä, se näkyy hyvin Kannastakin katsottuna. Ei viitsi oikein edes miettiä, kuinka paljon muakin on eri erikoisaloilla tutkittu, syynätty, tarkkailtu, venytelty, mittailtu, vanuteltu ja väännelty, mietitty erilaisia hoito- ja tutkimusvaihtoehtoja... Huh huh.
On hyvä, että oon saanut ne tutkimukset, mitä on mun tilanteessa tarvittu, ja mua hoidetaan tällä hetkellä nyt kirurgialla ja fysiatrialla, joissa hoidon kuuluukin olla. Mutta toivon todella paljon, että tilanne muuttuisi jo viimein edes jaksottain stabiilimmaksi, eikä jatkuvasti tarvitsisi olla miettimässä jatkohoitoa, jotakin leikkausta, uusia tutkimuksia tai muuta tällaista. Toistaiseksi täytyy kuitenkin sietää tätä nykytilannetta ja ottaa asiat lähinnä päivä kerrallaan...
Lisäksi on aikaa mennyt monenlaisiin paperitöihin: kuntoutustuki-/eläke- ja kuntoutus- sekä hoitotukihakemuksiin sekä asioiden selvittelyyn sekä vammaispalvelun että sosiaalitoimen kanssa (kyytiasiat, rampin rakentaminen etuovelle sähkömopoa varten, sähkömopon hankintaprosessi muutenkin sairaanhoitopiirin kanssa, siivouspalvelusetelit ym). Muitakin selvittelyjä lienee ollut mutta nuo tulivat nyt ihan päällimmäisenä mieleen.
Vastikään saamastani eläkepäätöksestä olen kyllä kiitollinen. Se oli hieno asia kaiken taistelun päälle. Vaikka toisaalta onhan siinä tietysti hiukan ajateltavaa ja sulateltavaa monelle, ja tietysti mullekin tavallaan, että 37-vuotiaana saman vuoden aikana loppuu vakituinen työsuhde ja sitten vielä myönnetään toistaiseksi voimassa oleva työkyvyttömyyseläke... niin on tuo kuitenkin helpottava asia, on kuukausittainen pysyvä toimeentulo kuitenkin nyt eikä siitä enää tarvitse taistella, sillä taisteluita piisaa muutenkin. Pysyvä toimeentulo on tosi iso asia kuitenkin nykypäivänä.
Myös nuo mainitsemani kunnan kanssa selvitellyt asiat ovat hoituneet hyvin. Toivottavasti vielä kuntoutuksetkin alkaisivat rullata Kelan kautta siten kuin on mulle kuntoutusosaston kuntoutustyöryhmän taholta suositeltu, koska haasteellisesta tilanteestani huolimatta olen kyllä erittäin motivoitunut kuntoutukseen ja siihen, että saan pidettyä toiminta- ja liikuntakykyni vähintään tällaisena mitä nyt, huolehdittua hyvin painonhallinnasta ja jos - tai todellakin toivon, että KUN - polvelle saadaan ratkaisuja jatkossa, mun tilanne paranisikin vielä. Polvi täytyy kyllä saada hoidetuksi ihan ekaksi.......
Ykköstavoitteena mulla on säilyttää jatkossakin avoin ja toisaalta realistinen mutta myös positiivinen elämänasenne, tapahtui sitten mitä vaan. Aallokko keinuttaa kyllä varmasti laivaa enemmän ja vähemmän jatkossakin, mutta kaatumaan se ei sitä saa. Ei ainakaan niin kauan, kun muistaa kaikki hyvät asiat ympärillä, kiitollisuuden sekä itselle iloa ja hyvää mieltä tuovat asiat. Ja tietysti - hurtin huumorin ja tilannekomiikan. Itselleen ja sohlailuilleen nauraminen on varsin vapauttavaa, suosittelen sitä muillekin - ei se ole niin vakavaa kuten ei ole elämä muutenkaan ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Toivottavasti blogilla oli hyvä kiinteyttävä vaikutus tai se säväytti muuten jollakin tavalla! ;) Jokainen kommentti ja mielipide on arvokas, mutta en kuitenkaan julkaise asiattomia ja provosoivia kommentteja, joilla ei selkeästi ole muuta tarkoitusta kuin yrittää aiheuttaa mielipahaa joko minulle tai muille blogin lukijoille. Mietithän ensin, mitä kirjoitat. Arvostan eniten kommentteja, jotka annetaan reilusti ja avoimesti omalla nimellä ja tällaiset kommentit tulevat varmemmin julkaistuiksi.