Soutaa, huopaa, vedetään taas nuottaa

Kävin muutamana päivänä mielenkiintoisen "taistelun" Kelan kanssa, kun sain päätöksen kuntoutuksesta. Ihan ensin Kela hylkäsi mun hakemuksen vaativasta lääkinnällisestä kuntoutuksesta, jossa olin hakenut sekä fysio- että allasterapiaa että laitoskuntoutusta. Tämän päätöksen luin torstaiaamuna Kelan asiointipalvelusta ja olin kyllä aika tyrmistynyt, varsinkin niistä teksteistä, joilla päätöstä oli perusteltu. 

Olivat perustelleet hylkyä mm. niin, että mulla ei ole Kelan kuntoutuslaissa tarkoitetulla tavalla huomattavia vaikeuksia arjessa suoriutumisessa ja osallistumisessa niin kotona kuin muissakin elämäntilanteissa enkä siksi voi saada kuntoutusta. Oli kirjoitettu myös, ettei mulla ole todettu mitään uutta sairautta, joka aiheuttaisi toimintakyvyn laskun, mutta heti seuraavaksi jo kirjoitettiin, että mulla on kuitenkin todettu Ehlers-Danlosin oireyhtymä. Muitakin perusteluja oli, mutta nuo nyt olivat kaikkein räikeimmin silmiin pistävät ja ne kun luin, kiehahti kyllä sisällä jonkin verran...

Mutta eipä siinä sitten paljon tarvinnut jäädä harkitsemaan, mitä tehdä... Mä samantien ryhdyin toimiin eli hain uudestaan kuntoutusta, nyt pelkästään harkinnanvaraista kuntoutusta ja nimenomaan laitoskuntoutusta, en hakenut siis ollenkaan fysio- ja allasterapiaa. Ajattelin, että no, mä kyllä pääsen altaalle taksilla itsekin, mutta intensiivinen ja moniammatillinen laitoskuntoutus olisi mulle nyt tähän tilanteeseen tärkeämpi juttu. Perustelin kuntoutuksen tarpeen todella tarkkaan. Otin myös lainauksia aiemmista hylkäysperusteista ja jatkoin näihin hyvin napakasti, että "tämä ei todellakaan pidä paikkaansa, vaan..." ja kerroin hyvin tarkkaan ja suoraan, miksi näin ei ole ja millä tavalla tilanne on erilainen kuin mitä Kela oli perustellut. Liitin hakemuksen mukaan myös pari uutta epikriisiä, jossa mun apuvälineitä ja toimintakykyä on kuvattu hyvin ja näiden lisäksi mukaan laitoin vielä Reumaliiton sivuilta tulostetun kuvauksen Ehlers-Danlosin oireyhtymästäkin. Taas sai vääntää rautalangasta, että kyseessä on kaikkea muutakin ongelmaa aiheuttava oireyhtymä kuin vaan jotenkin hyvänlaatuisesti yliliikkuvat nivelet!

Ensinnäkin mulla on todellakin vaikeuksia suoriutua monista asioista ihan tässä tavallisessa arjessa. Muutenkin tarvitsen kuntoutusta ja oon todella motivoitunut siihen. Ja olihan kuntoutuksen tarve perusteltu kuntoutussuunnitelmassakin sekä monien eri mua hoitaneiden henkilöiden teksteissä. Tästä ei ole mitään epäselvyyttä. Tuokin oli älytöntä, että ensin yhdessä lauseessa kerrotaan, ettei mulla muka ole todettu mitään uutta toimintakyvyn laskua aiheuttavaa sairautta ja sitten todetaan, että on diagnosoitu Ehlers-Danlosin oireyhtymä. Jep :) Ja sitä paitsi ilman EDS-diagnoosiakin mulla on silti myös nuo lonkkien ja polvien viat, jotka voisivat nekin jo pelkästään aiheuttaa pahenevia ongelmia kävelyyn ja muuhun toimintakykyyn... Joskin EDS nyt on vielä huomattavasti asioita ja vointia huonontavana asiana tähän kaiken muun päälle.

Eilen sitten kävin uudestaan Kelan asiointipalvelussa katsomassa mielenkiinnosta, onko hakemusta käsitelty ja yllätys oli tällä kertaa taas suuri, joskin positiivisessa mielessä:

Että näin. Hihkaisin ääneen että JESSS! Ja tuuletin käsilläni, kun tämän näin. Pääsen siis Peurunkaan laitoskuntoutukseen :) Täytyy maanantaina soittaa kuntoutustoimistoon ja kysellä tarkempia tietoja mm. ajankohdasta. Ajattelin jakaa tuon pätkänkin kahteen osaan. Tuo linja hiukan mietityttää, onko se mulle soveltuva, kun en kyllä ihan "normitulesvaivainen" ole ja ovat olleet mun näkemyksen mukaan aika hyväkuntoisia ainakin liikkumisen suhteen eikä siellä kauheasti ole apuvälineitä porukalla näkynyt, mutta voihan se olla, että laittavat mut taas samantyyppiseen ryhmään kuin aiemminkin viime vuonna, kun kirurgian polin kustantamana olin kuntoutuksessa. Se oli mulle ihan hyvä porukka ja silloin olin silti paremmassa kunnossa kuin mitä nyt kun mukana on näitä neurologistyyppisiäkin lihas- ym. ongelmia.

Mutta oikeasti koko tuo hylkäämis-hyväksymisepisodi, jota Kela vekslasi ihan parin päivän sisään on kyllä hullu... Vaikka tietysti onkin todella tyytyväinen, että kuntoutusta myönnettiin, koska selkeästi sitä tarvitsenkin, tuntui musta kummalliselta. Ihan kuin siellä olisi ollut järjestelmässä mainittuna, että jos tämä henkilö tekee uuden hakemuksen hylkäämisen jälkeen, tulee se heti hyväksyä... Vai mikä on ollut pointti siinä, että ensin hakemus hylättiin ja lyhyen ajan sisällä yhtäkkiä hyväksyttiinkin? Samantyyppiset olivat perusteet, toki toisella hakukerralla olivat vieläkin tarkemmin kerrottuna. Toisaalta voi olla, etten saanut vielä vaativaa lääkinnällistä kuntoutusta sen vuoksi, että mulla on kuntoutustuki myönnetty nyt toukokuun loppuun saakka ja maaliskuussa fysiatrin kanssa vielä pohditaan työkykyisyyttä. Eli jos Kela ei katso mun olevan sen vuoksi vaikeavammainen tai henkilö, joka tarvitsisi vaativaa lääkinnällistä kuntoutusta, jos tapahtuisikin yhtäkkinen ihmeparantuminen ;) En tiedä.

Kokeileekohan Kela tällä tavalla, että josko henkilöt tyytyvätkin hylkäämispäätökseen eivätkä hae kuntoutusta enää uudelleen... ...jolloin säästetään rahaa, kun kuntoutusta ei tarvitse myöntääkään. Mutta tuolloin jotkut kuntoutusta oikeasti tarvitsevat, jotka eivät jaksa päätöksestä syystä tai toisesta valittaa tai hakea kuntoutusta uudestaan, jäävät tarvitsemansa avun ulkopuolelle, eikä se ole tasa-arvoista eikä reilua vaan äärimmäisen epäoikeudenmukaista. Mä kyllä jaksan taistella omista asioistani, mutta kaikilta ei löydy tämäntyyppistä voimaa... Ja tällaisten ihmisten puolesta oon kyllä aidosti surullinen.

No mutta, eilen oli tuon kuntoutuspäätöksen jälkeen varsinkin ihan huippuhyvät fiilikset. Illalla lähdettiin vielä karaokereissulle ystävän kanssa, oli hauskaa taas, en ole ollutkaan yhtään missään liikenteessä sitten joulukuun alun! Hienosti sai laulaa, kahdessa eri karaokepaikassa illan aikana oltiin.

Eilistä lookkia... Kivaa toisinaan laittautua ihan kunnolla. Ja kylläpä hymyilytti :D