Ajattelin, että päivitän jatkossa kuulumisiani täällä blogissa hiukan useammin mitä aikaisemmin olen tehnyt. Olkoonkin blogi nyt jonkin aikaa tällainen toipumiskertomus tai vastaava, mutta tästä on sitten aikanaan hyvä jatkaa taas esim. treeniblogimaisempaan suuntaan.
Moni on kysellyt, miten saan aikani kulumaan sairaslomalla ollessa ja tylsistynkö "neljän seinän sisällä." Tähän on helppo vielä toistaiseksi vastata, että aika on kulunut yllättävänkin nopeasti, ainakin tähän saakka. Aluksi jouduin väkisinkin ottamaan päivät melko lailla levon ja "hyvän asennon etsimisen" kannalta, kun lonkkaa riivasi niin sietämätön kipu koko ajan. Nyt viime viikkoina tilanteen tasaannuttua sellaiseksi, että pystyn myös kulkemaan ihmisten ilmoilla jonkin verran, olen käyttänyt sopivat tilanteen hyväkseni ja käynyt moikkaamassa ystäviä ja tuttuja niin töissä kuin vapaa-ajallakin eri tilaisuuksissa. Ei sitä osaa erakoitua näin sosiaalinen ja iloisia kohtaamisia kaipaava ihminen :D Ja vaikka jokin ihmisiä kartteleva ajatus päähäni livahtaisikin jatkossa edes hetkeksi, olen päättänyt sivuuttaa sen ja sinnikkäästi vaan jatkaa sosiaalisten kontaktien ylläpitämistä. Mikään ei piristä niin paljon kuin toisten iloisten ihmisten seura!
Muutama henkilö on myös miettinyt ääneen sitä, enkö ihan hyvin voisi olla töissä kun pystyn käymään ihmisten ilmoillakin. Tähän on myös helppo vastata tällä hetkellä, etten todellakaan ole työkuntoinen juuri nyt...
Ensinnäkin, välillä joudun ottamaan niin vahvoja kipulääkkeitä, että ajatukset ovat niin sumussa, ettei siinä todellakaan pysty mihinkään projektin eri vaiheisiin tai muihin päivittäisiin taskeihin keskittymään. Työpanokseni ei olisi sellainen, mitä meillä töissä tällä hetkellä vaaditaan ja automaattisesti oletetaan ja tapaistani ei ole tehdä töitä "puoliteholla" - kun hommat tehdään, ne tehdään kunnolla.
Toiseksi, kun tuo lonkka on tällä hetkellä niin huonokuntoinen ja lopussa kuin mitä on - ruosteinen, lukkiutuva, rutiseva ja paukkuva ratas, kuten olen kuvannut - en voi olla pitkiä aikoja samassa asennossa. En pysty istumaan pitkään, en pysty seisomaan pitkään enkä varsinkaan kävelemään pitkään, ainakaan ilman Dolcea tai Gabbanaa. (Hehe...) Puolittain makaavassa asennossa sohvalla on usein helpointa olla, tosin siitäkin täytyy nousta välillä ylös ja venyttää jalkaa ettei se pääse lukkiutumaan, koska erityisesti lukkiutuminen aiheuttaa pahimmat kivut. Ja näitä kipuja ei kukaan muu voi tietää kuin henkilö, jolla joskus on ollut hermokipuja... Kun pitää itsensä päivisin liikkeessä, ei keskity kipuihin niin paljon. Omat kipuni oletettavasti aiheuttaa "luu ilman nivelpintaa viallista vastakappaletta vasten" -efekti ja osassa reisiluun nuppia oleva nekroosi ja luhistuminen.
Ei tällaisessa tilanteessa töitä hirveästi ajatella, kuten voitte ehkä kuvitella.
Yritänkin keskittyä nyt pitämään itseni edes jonkinlaisessa kunnossa uimahallilla käyden ja keksimällä kaikkea mukavaa tekemistä ja käymällä ihmisten ilmoilla. Tämä kaikki, ja positiivinen asenne muutenkin, edesauttaa mahdollista leikkauksesta toipumista aikanaan. Keskityn nyt omaan hyvinvointiini (ja siihen, että myös lähipiiri jaksaa tätä koko kuviota, sillä hehän joutuvat mua ja tilanteen etenemistä katselemaan eniten) ja töiden aika on sitten kun niiden aika on :)
Parin viikon päästä olen jatkosta taas vähän viisaampi, otetaan uusia röntgenkuvia ja tapaan jälleen ortopedin. Saapa nähdä, mihin johtopäätökseen tullaan?!
Tsemppiä loppuviikkoosi ja hyviä pikkujouluja, jos ja kun sellaisia on luvassa! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Toivottavasti blogilla oli hyvä kiinteyttävä vaikutus tai se säväytti muuten jollakin tavalla! ;) Jokainen kommentti ja mielipide on arvokas, mutta en kuitenkaan julkaise asiattomia ja provosoivia kommentteja, joilla ei selkeästi ole muuta tarkoitusta kuin yrittää aiheuttaa mielipahaa joko minulle tai muille blogin lukijoille. Mietithän ensin, mitä kirjoitat. Arvostan eniten kommentteja, jotka annetaan reilusti ja avoimesti omalla nimellä ja tällaiset kommentit tulevat varmemmin julkaistuiksi.