Jostakin syystä päässäni on koko päivän soinut otsikon kertoma Lapinlahden lintujen viisu. Mikäpä siinä, revitään siitä nyt sitten hiukan jutun juonta tähän blogikirjoitukseen - oikeastaan tuo kyseinen lause kuvaa aika hyvin tämänhetkisiä fiiliksiä kuntoilun suhteen. Siis lievää apatiaa, tylsyyttä, fiiliksen puuttumista, sen sellaista. Kompurointia (kuvainnollisesti). Kyllähän te tiedätte. On vain ollut jotenkin vetämätön fiilis eikä ole oikein treeni kulkenut, kiinnostanut eikä maistunut - mutta sen sijaan kaikki herkut kyllä maistuisivat vaikka kuinka ja se ei oikein ole hyvä vaihtoehto tälle kropalle se...
Tällainen vetämättömyys on vain jotenkin jäänyt päälle sairastelujen jälkeen, ja tilannetta eivät ole helpottaneet myöskään jatkuva aikataulutus ja kiireet töissä eivätkä toisaalta myöskään kiireiset - tai sanotaanko mieluummin että erittäin elämänmakuiset - illat kotona lasten, perheen ja kotitöiden parissa. Toisaalta kiireen vastapainoksi olisi mahtavaa saada itsestään "revittyä" Se Kuuluisa Motivaatio treeniin ja kaikin puolin terveisiin ja hyviin elämäntapoihin, mutta Kun Ei Vaan Ole Jaksanut! Olen kyllä siis käynyt viikottain nyt pari kertaa vähintäänkin treenaamassa, eli keskiviikkoisin oman Kunnon Haaste -poppoon treenit ja sen lisäksi vielä jonkin muun treenin jos vain mahdollista, mutta välillä tuntuu siltä, että olenkohan ryhtynyt johonkin liian haasteelliseen projektiin tässä elämänvaiheessa. ...Joo, minä se kirjoittelin juurikin aiemmin, kuinka kaikki on kiinni motivaatiosta ja asenteesta, eikä elämänvaihe sanele ehtoja liikkumiselle, mutta on kyllä ollut pakko todeta, että ei se aivan pidä paikkaansa. Itselleen on täytynyt opetella myös olemaan armollinen ja sallia myös nämä motivaation puutteet sekä hetket, jolloin tuntuu, ettei päivään mahdu muuta kuin kaksi sanaa, aamu ja ilta, ja jotakin epämääräistä suorittamista noiden kahden sanan välissä ja sen jälkeen sitten yöuni (jos nyt jotenkin laadukkaasti saa nukutuksi lasten tai omien ajatuksiensa herättelyltä)... Ei oikein kuulosta hyvältä kuviolta.
No, mistäpä sitä sitten taas ammentaa uutta energiaa treenamiseen ja arjessa jaksamiseen?
Itselläni tuo treeniosasto ei saa tuntua ryppyotsaiselta puurtamiselta ja välillä jos tuntuu siltä, olen höllännyt tahtia ja sallinut iselleni tiettyjä asioita - kuten vaikkapa illanvietot rakkaan harrastukseni karaoken parissa tai muuta vastaavaa. Ja herkutellutkin olen. Ja yrittänyt muistuttaa itseäni siitä, että lapset ovat vain kerran pieniä ja yrittänyt viettää heidän kanssaan mahdollisimman paljon aikaa, vaikka se aika toki on pois treenauksesta ja välillä, kuten kuka tahansa pienten lasten vanhempi toteaa, vie niiiin kokonaisvaltaisesti mehut ja energian - lasten kanssa kun ei voi vain olla paikalla, vaan on oltava sataprosenttisesti läsnä.
Lasten kanssa olemisen vastapainoksi taas tarvitsen myös aivan omaa, yksinäistä aikaa (olen myös Nainen isolla N:llä enkä vain Äiti) sekä mahdollisuutta toteuttaa omia kykyjäni töissä. Mutta joka tapauksessa, koska en treenaa urheilusuoritusta varten vaan tähdäten omaan hyvinvointiini, nämä kaikki "paheet" - kutsuttakoon niitä nyt vaikka sellaisiksi - eli karaoke, herkuttelut, aika perheen kera (vaikka ei kai aika oman perheen kera voi koskaan olla pahe vain mitä suurin hyve!) - olkoon myöskin sallittuja. Elämä ei kuitenkaan saisi olla sitä pelkkää suorittamista vaan tekeepä sitä mitä hyvänsä, nautintojakin tulee pakettiin kuulua. Tarkoituksena ei kai ole elää ryppyotsaista ja ankeaa elämää (mitä nuo "ryppyotsainen" ja "ankea" -sanat sitten kenellekin pitävätkään sisällään) vaan siten, että tuntee elävänsä, nauttii, on läsnä lähimmäisille ja panostaa tärkeiksi kokemiinsa asioihin mahdollisimman täysillä.
No juu, taisivat ajatukseni harhautua jonnekin muualle kuin itse aiheeseen, mutta joka tapauksessa, seuraava lähde ammentaa uutta energiaa treenaamiseen ja arjessa jaksamiseen on yksinkertainen: kävin juuri Linean sivuilla varaamassa ensi viikon treenikerrat. Näin yksinkertaista - kun on varattuja treenejä kalenterissa, on niitä ainakin pikkiriikkisen hankalampi perua... :) Ja torstaina on Mimmun kanssa myöskin syömisprofiilin läpikäyntiä (eli tulokset testistä, jossa testattiin, millainen syöpöttelijä sitä olenkaan eri tilanteissa) sekä ehkäpä puhutaan myös oman henk. koht. saliohjelmani tekemisestä. Että jospa sitä tästä taas pääsisi uuteen vauhtiin!
"Jos se rairuohokin on saanut kasvuunsa vauhtia, niin kai sitä minäkin saan treeneihin vauhtia!!" (uudet hst-laiset pääsiäistä edeltävät sananlaskut, osa x).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Toivottavasti blogilla oli hyvä kiinteyttävä vaikutus tai se säväytti muuten jollakin tavalla! ;) Jokainen kommentti ja mielipide on arvokas, mutta en kuitenkaan julkaise asiattomia ja provosoivia kommentteja, joilla ei selkeästi ole muuta tarkoitusta kuin yrittää aiheuttaa mielipahaa joko minulle tai muille blogin lukijoille. Mietithän ensin, mitä kirjoitat. Arvostan eniten kommentteja, jotka annetaan reilusti ja avoimesti omalla nimellä ja tällaiset kommentit tulevat varmemmin julkaistuiksi.