tag:blogger.com,1999:blog-6461469307478840845.post7461959654068824251..comments2024-01-31T23:18:18.208+02:00Comments on Kiinteyttävä vaikutus: Puhumattomuus, liian suorat sanat, läsnäolon puute ja ulkonäkökysymyksiäHannastiina/Kiinteyttävä vaikutus -blogihttp://www.blogger.com/profile/14981764538954831526noreply@blogger.comBlogger5125tag:blogger.com,1999:blog-6461469307478840845.post-31664452246726597932020-06-23T09:56:40.175+03:002020-06-23T09:56:40.175+03:00Ihanaa kun kirjoitat näistä asioista. Itsellä eds ...Ihanaa kun kirjoitat näistä asioista. Itsellä eds epäily, hms diagnoosin sain aikoja sitten jo. Lonkkadysplasia myös todettu, takaristiside leikkaus oli vasta maaliskuussa ja kauhulla odotan että mitä lonkille nyt tapahtuu, diagnoosi kun hukkui sairaanhoitopiirin vaihtuessa 10v ajaksi 🙄 itse olen myös saanut kuulla kuinka mun tulee olemaan vaikeaa palata töihin pitkän (1,5v) sairasloman jälkeen. Suututtaa ja loukkaa, kai olisin töissä jos pystyisin, mutta jos en edes kotia pysty hoitamaan, niin miten sitten muita ihmisiä töissäni hoitaisin... Musta avoimuus on hyvä keino taistella vastaan tälläistä ilmapiiriä vastaan, itsekin aion jossain vaiheessa läväyttää kortit pöydälle, niin loppuu se selän takana paskan puhuminen😉Atiahttps://www.blogger.com/profile/05333133643167681124noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-6461469307478840845.post-54352465964625068472015-12-12T15:57:02.900+02:002015-12-12T15:57:02.900+02:00Ohoh, no toivon todella, ettei proteesisi ole irti...Ohoh, no toivon todella, ettei proteesisi ole irti... Olet jo niin paljon käynyt kurjia juttuja läpi, että paljon hyvää toivoisin sinulle pelkästään!<br /><br />En osaa tuohon kysymykseesi suoraan vastata. Osittain varmaan kyse on siitä, että itse olen niin avoin, että arvostan muissakin samoja piirteitä ja käsitellä avoimesti asioita. Tietysti olemme kaikki erilaisia ja se sallittakoon. Mutta tämäkään avoimuu ei tarkoita sitä todellakaan, että näistä vaivoista pitäisi KOKO AJAN puhua enkä itsekään todellakaan sitä tee, kyllä minut kohdatessa kohtaa myös iloisen, rempseän ja huumorintajuisen ihmisen, joka TODELLAKIN puhuu mielellään kaikesta muustakin kuin vaivoista! Mutta arvostan sitä myös, että ihmiset kyselevät toisiltaan, miten voidaan ja siihen liittyy myös se, että muutaman sanan voi vaihtaa tällaisista isoista terveyskysymyksistäkin, jos kyseessä on tuoreita diagnooseja tai muuten asioita, jotka ovat eittämättä isoja. Sama liittyy muihinkin isoihin, haastaviin elämäntilanteisiin... Minäkin sivuan muiden elämäntilanteita kyllä kuulumisia kysellessäni, jos tiedän, että vastapuolella on jotakin meneillään. Yleensäkin minusta keskustelun olisi ihanteellista olla vastavuoroista ja tasapuolista...Hannastiina/Kiinteyttävä vaikutus -blogihttps://www.blogger.com/profile/14981764538954831526noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-6461469307478840845.post-70558908495852500562015-12-12T01:07:09.510+02:002015-12-12T01:07:09.510+02:00Hassu juttu, mietin, miten kommentoisin ja sitten ...Hassu juttu, mietin, miten kommentoisin ja sitten huomaankin, että olenkin jo kommentin kirjoittanut. Enkä siis yhtään muista! Mun viime aikojen huolen aihe onkin ollut huono muisti. Plus se, että pelkään viimeksi laitetun proteesin olevan irti. <br /><br />Olen asiakaspalvelussa omassa putiikissani ja keskustelen ihan hirveästi ihmisten sairauksista. Olen hyvä saamaan keskustelun aikaiseksi. Enkä koskaan aloita omista vaivoistani vaan kyselen sen toisen mielen päällä olevia asioita. <br /><br />Sitä jäin tuossa vastauksessasi kovasti miettimään, että MIKSI sinun mielestäsi meidän vaivoistamme tulee puhua? Mitä ajattelet, että miksi se vaivaa sinua, jos vastapuoli ei puhu. Itselläni kun ei ole mitenkään erityistä tarvetta puhua, vain jos toinen kysyy. Eikä minulta yleensä kysytä muuta kuin että miten voit... Olisiko se mahdollista että kääntäisit keskustelun johonkin muuhun - kivaan aiheeseen?Pellavasydämen Mervihttps://www.blogger.com/profile/09461897502046511635noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-6461469307478840845.post-14197079543228423462015-12-02T07:06:26.509+02:002015-12-02T07:06:26.509+02:00Saan toisaalta, siltä osin, että ihmiset ovat tiet...Saan toisaalta, siltä osin, että ihmiset ovat tietysti erilaisia ja kohtaavat asioita myös eri tavoin. Toki tähän vaikuttaa sekin, millainen kenenkin ihmisen oma elämäntilanne on. Inhimillistä.<br /><br />Mutta kyse ei ollut millään tavalla erityiskohtelun saamisesta tai hakemisesta, en minäkään, todellakaan, tarvitse mitään sääliä tai muuta huomiointia, vaan tavallista kohtelua. Mutta ylipäätään se, että jos mun tilannetta (sama pätee muihinkin kroonisiin sairauksiin ja muidenkin ihmisten tilanteisiin, ei vain minuun - näihin kroonisesti sairaat usein törmäävät) ei ymmärretä kunnolla, ei mistään keskustelusta tai edes arkipäiväisten asioiden hoitamisesta tule mitään, kun keskustelu menee vastapuolella asioiden ihmettelyyn ja arvosteluun ja mulla itselläni selittämiseen. Ei se ole normaalia keskustelua, ei kenenkään pitäisi joutua vastaavalla tavalla asioita koko ajan selittämään ja perustelemaan. Se syö valtavasti energiaa siltä ihan normaalilta kanssakäymiseltä. <br /><br />Toinen juttu on sitten tuo asioista puhumattomuus. Täytyyhän nyt edes ihan läheisten sekä ystävien jollakin tavalla mun elämäntilanne kohdata, ei siitä voi olla kokonaan puhumattakaan. Tässäkään kyse ei ole missään tapauksessa mistään huomionhakuisuudesta tai siitä, että hakisin koko ajan keskustelun painopisteen itseeni. Tietenkään. Vaan kyllähän nämä asiat täytyy pystyä kohtaamaan, se on osa läheistenkin hyväksymisprosessia.<br /><br />Varmasti oletkin asioiden käsittelemisessä tai hyväksymisessä ison askeleen mua edellä, onhan sairastumisestaai/tilanteen pahentumisesta paljon pidempi aika mitä itselläni on. Se osoittaakin vahvuutta, näet asiat jo normaaleina, jokapäiväisinä juttuina, jotka ovat jo osa sinua. Mulla on tämä prosessi vielä kesken, onhan tässä muutamassa vuodessa tultu lähes (?!) terveestä nykytilanteeseen. Asiat ovat vielä kipeitä ja käsittelyä vaativia monella tavalla, niin mulla kuin läheisilläkin. Siitäkin kai tämäkin kirjoitus myös osittain kertoo.Hannastiina/Kiinteyttävä vaikutus -blogihttps://www.blogger.com/profile/14981764538954831526noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-6461469307478840845.post-92209639557367753302015-12-02T00:31:37.169+02:002015-12-02T00:31:37.169+02:00En varmaankaan ymmärtänyt kaikkea mitä kirjoitit. ...En varmaankaan ymmärtänyt kaikkea mitä kirjoitit. Toisaalta ymmärrän niitä ihmisiä, joiden luonteelle on vaikeaa ylipäätään kohdata toinen ihminen, saati sitten kun tämä on sairas. Mielestäni jokaiselle on annettava oikeus käyttäytyä niinkuin se hänelle luonteenomaista on. Ei sinuakaan voi kukaan toinen pakottaa johonkin muottiin, joka on sinulle vieras käyttäytymismalli.<br /><br />Itselleni nuo ongelmat on jokseenkin vieraita. Kuljen ihmisten ilmoilla niinkuin ennenkin, pyörätuolilla, kyynärsauvoilla tai ilman. En koe, että ihmisten pitäisi suhtautua minuun mitenkään erilaisesti kuin muihinkaan. Ei todellakaan tarvitse aina puhua minun sairauksistani. Usein ihmiset kysyy, miten voit - saan vastata niinkuin haluan. Mutta usein minä kysyn tutulta tai tuntemattomalta, miten sinä voit? <br /><br />En halua sääliä, en pyydä erityiskohtelua. Haluan useimmin keskustella ihan muusta kuin omasta sairaudestani - mieluiten kyselen asiakkaitteni tavasta selvitä sairauksien keskellä.<br /><br />Vaikka on vaikeavammainen - liikkumiseni on hankalaa ja tarvitsen päivittäin apua, tunnen että olen tavallinen ihminen tavallisine juttuineni. En mikään erikoistapaus. Saatko kiinni ajatuksestani?Pellavasydämen Mervihttps://www.blogger.com/profile/09461897502046511635noreply@blogger.com